Lausunto muistiosta sekä ehdotuksista valtioneuvoston asetuksesta
lohiasetuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoessa sekä valtioneuvoston
asetuksesta kalastusasetuksen (1116/1982) muuttamisesta, 28.1.2008

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan
ehdotuksista valtioneuvoston asetukseksi lohenkalastuksen rajoituksista
Pohjanlahdella ja Simojoessa sekä valtioneuvoston asetuksesta kalastusasetuksen
(116/1982) muuttamiseksi ja näihin liittyvästä muistiosta seuraavaa:


Asetusehdotus lohenkalastuksen rajoituksista

 

Ehdotus lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella merkitsee
lohenkalastuksen säätelyn heikentämistä sekä suhteessa voimassa olevaan
lohiasetukseen (258/1996) että kesäkuun 2007 lopussa päättyneeseen ns.
valikoivan lohenkalastuksen kokeiluun (397/2004). Asetusehdotus sallisi
ammattikalastajien aloittaa lohenkalastus tietyin rajoituksin kaksi viikkoa
ennen nykyisen lohiasetuksen kieltoaikojen päättymistä ja sallisi kaikkien ko.
aikana saatujen, mitan täyttävien lohien ottamisen saaliiksi niiden koosta tai
oletetusta alkuperästä (luonnonlohi/istutettu) riippumatta. Lisäksi kalastuksen
rajoitusalueista ehdotetaan poistettavaksi Ahvenmaata ja Saaristomerta koskevat,
voimassa olevan asetuksen mukaiset kieltoalueet

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö vastustaa ehdotusta, koska
se uhkaa luonnonlohikantoja ja estää lohiluonnonvaran yhteiskuntataloudellisesti
järkevän käytön.

 

Ehdotus ei ota huomioon lohikantojen heikentynyttä tilaa ja kansainvälisen
merentutkimusneuvoston (ICES) sen johdosta esittämiä suosituksia
lohenkalastuksen ja lohisaaliiden merkittävästä rajoittamisesta Itämeressä ja
varovaisuusperiaatteen noudattamisesta.
Ehdotus ei rajoita lohenkalastusta
ja lohisaaliin määrää, vaan tehostaa lohen rannikkokalastusta, jolloin
ajoverkkopyynnin ja muun avomeripyynnin mahdollisesti välttävä luonnonlohi tulee
pyydetyksi ennen pääsyä kutujokeensa.
Varovaisuusperiaate edellyttää ICESin
mukaan kalastuksen mitoittamista heikoimman kalastuksen kohteena olevan
lohikannan tilan mukaan. Merellä kalastus, jonka mitoitusperusteeksi asetuksen
perusteluissa esitetään Torniojoen lohen oletettua hyvää tilaa, kohdistuu
samanlaisena kaikkiin alueen lohikantoihin Tästä syystä kansainvälinen
merentutkimusneuvosto suosittaa kalastuksen siirtämistä jokiin tai jokisuille.

Sekakantakalastuksen riskinä on heikoimpien lohikantojen pyytäminen
sukupuuttoon. Tästä syystä asetusehdotus on ristiriidassa kestävän käytön ja
kalastuslain 1 §:n kanssa. Se on myös vastoin Suomen ratifioimaa
biodiversiteettisopimusta, YK:n merioikeusyleissopimusta, FAO:n hyväksymä
vastuullisen kalastuksen ohjesääntöä (Code of Conduct) ja EU:n
luontodirektiiviä. Lohiasetus on myös ristiriidassa
Suomen yhdessä muiden Itämeren valtioiden kanssa 15.11.2007 hyväksymän HELCOM
Baltic Sea Action Planin luonnonlohikantoja koskevan toimintasuunnitelman
kanssa.

 

Erityistä huomiota ICES kiinnittää viime vuosina havaittuun merivaelluksen
alkuvaiheen kasvaneeseen kuolleisuuteen. Sen arvellaan olevan laajoista
ympäristömuutoksista johtuva pitkäaikainen ilmiö, joka vakavasti uhkaa
lohikantoja myös Atlantilla. Asetuksen perustelumuistiossa ongelmaa ei pidetä
vakavana, vaan sen arvellaan olevan jopa poistumassa.
ICES tuo esiin myös
poikasten ruskuaispussivaiheen kuolleisuuden (M74 -oireyhtymä), joka
huippuesiintymisensä aikaan on tappanut yli puolet, joskus jopa 80 %
lohenpoikasista. Kristiina Vuoren (Turun Yliopisto 2007) väitöskirjan mukaan M74
-oireyhtymä on jälleen voimistumassa.
Lohiasetuksen perusteluissa
oireyhtymän vaikutuksia lohikantoihin ei ole otettu lainkaan huomioon.

Edellä mainituista syistä ja toisin kuin asetuksen perustelumuistiossa
esitetään, myös Torniojoen lohikannan tila on heikko. ICESin ennusteen mukaan
kolmasosan pyytäminen Itämerelle tälle vuodelle vahvistetusta lohikiintiöstä
johtaa vuonna 2012 Torniojoen vaelluspoikastuotannon laskemiseen 20 %:in joen
laskennallisesta tuotantokapasiteetista.
Suomen Vapaa-ajankalastajien
Keskusjärjestö toteaa, että
– lohiasetuksen perustelumuistio antaa
lohikantojen tilasta puutteellisen ja perusteettoman optimistisen kuvan,

sen perusteella laadittu esitys lohenkalastuksen säätelyksi vakavasti uhkaa
Pohjanlahden jokien luonnonvaraisia lohikantoja ja että
– lohiasetus on
ristiriidassa kalastuslain 1§:n sekä Suomen ratifioimien ja Suomea koskevien
kansainvälisten sopimusten kanssa.

 

Asetuksen laatimisessa ei ole otettu huomioon lohen matkailukalastuksesta
saatavaa taloudellista hyötyä Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan
(Toiminnantarkastuskertomus 155/2007) nykyinen lohenkalastus ei maksimoi
yhteiskunnan lohesta saamaa kokonaishyötyä ja lohen hyödyntäminen nykyistä
enemmän osana matkailuelinkeinoa olisi yhteiskuntataloudellisesti perusteltua.

Useat eri maissa tehdyt sosioekonomiset tutkimukset osoittavat, että lohen
matkailukalastuksesta saatava kansantaloudellinen hyöty on 30-100 -kertainen
verrattuna lohen ammattimaiseen merikalastukseen. Tästä syystä ja lohikantojen
heikon tilan vuoksi merkittävät lohenkalastusmaat, kuten Kanada, Islanti,
Irlanti ja Iso-Britannia ovat siirtyneet lohen virkistyskalastukseen joessa.
Myös Norja on päätymässä samanlaiseen ratkaisuun.
Torniojoessa lohisaalis
vuonna 2006 oli 11 640 kiloa ja lohen matkailukalastajat käyttivät jokilaakson
palveluja 1,620 miljoonan euron edestä, eli noin 140 euroa kalastettua lohikiloa
kohti ja noin 420 euroa matkailukalastajien saamaa saaliskiloa kohden (1/3
jokilaakson lohisaaliista).
Samana vuonna Suomen ammattikalastajien saalis
Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella oli yhteensä 242 000 kiloa ja sen arvo
0,935 miljoonaa euroa, eli 3,86 euroa kilolta (alv 0). Torniojoen
matkailukalastuksessa lohesta saatava kilohinta on laskentatavasta riippuen 30 –
100 -kertainen verrattuna lohen kilohintaan ammattikalastajan saaliina.

Simo- ja Tenojoen lohen matkailukalastuksesta tehdyt selvitykset antavat
samansuuntaisen tuloksen.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö
toteaa, että
– perustelumuistiota varten olisi ollut riittävästi tietoa sekä
kotimaasta että ulkomailta lohen kalastuksen sosioekonomiasta ja että

käytettävissä olevan tiedon perusteella lohivaran hyödyntäminen osana
matkailuelinkeinoa joessa ja jokisuussa on kansantalouden kannalta
ylivoimaisesti kannattavin vaihtoehto.

 

Euroopan unioni on kieltänyt Itämerestä pyydetyn lohen myymisen
elintarvikkeena kalan korkean dioksiinipitoisuuden vuoksi. Suomi on saanut
poikkeuksen tästä kiellosta ja lohta voidaan myydä elintarvikkeena vuoden 2010
loppuun saakka. Muistiossa ei ole mainintaa kiellosta ja siihen saadun
poikkeusluvan päättymisestä.

Edellä esitetyillä perusteilla, joita esitellään tarkemmin lausunnon
liitteissä, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää lohiasetuksen
sisällöksi seuraavaa:
– lohenkalastuksessa siirrytään ammattimaisesta
merikalastuksesta lohen kalastukseen joessa tai jokisuussa
– siirtyminen
tapahtuu vuoden 2010 loppuun mennessä, jolloin Suomen saama poikkeuslupa
Itämereltä pyydettävän lohen myymiseksi elintarvikkeena päättyy

siirtymäaikana selvitetään lohen ammattikalastajille maksettavat korvaukset joko
kalastuksen lopettamisesta tai sen kohdistamisesta muihin kaloihin kuin loheen
sekä mahdolliset lunastukset
– siirtymäajan toimenpiteisiin kuuluu myös
turvata lohenkalastuksesta luopuville edellytykset harjoittaa ammattiaan
rannikon yksityisvesialueilla
– siirtymäaikana lohenkalastusta säädellään
8.3.1996 annetun asetuksen (258/1996) 3 § 2 momentin mukaisesti ja siinä
mainittuja vuosien 1996 ja 1997 aika- ja aluerajauksia noudattaen

 

Asetusluonnos esittää, että merikalastuksen kieltoalueilla asetuksessa
mainittuina kieltoaikoina vieheellä kalastava voisi pyytää ja ottaa saaliiksi
enintään yhden lohen vuorokaudessa.
Viehekalastajien ja uistelijoiden
saaliit kalastajaa kohden ovat keskimäärin huomattavasti pienempiä kuin
asetuksen esittämä enimmäismäärä ja harrastajien kokonaissaalis Pohjanlahden
alueella lienee noin 500 lohta vuodessa.
Lohta voidaan uistella viikko,
mutta kalaa saatetaan saada vain yhtenä päivänä, jolloin saalislohia voi olla
useampi kuin yksi. Säädös rajoittaa tarpeettomasti lohenuisteluun perustuvan
kalastusmatkailun kehittämistä ja on tarpeeton lohikantojen suojelun kannalta.

Lohen matkailukalastus merellä on jo nyt merkittävää ja kasvaa
tulevaisuudessa. Se voi tarjota työtilaisuuksia ammattikalastajille, jotka ovat
lohenkalastuksen asiantuntijoita.
Suomen Vapaa-ajankalastajien
Keskusjärjestö toteaa, että
– siirtymäaikana tarvetta rajoittaa
viehekalastajien saalista asetusluonnoksen esittämällä tavalla ei ole ja että

– asetusesitys luo tarpeettomia esteitä lohen matkailukalastuksen
kehittämiselle merialueilla.

 

Ehdotukset kalastusasetuksen muutoksiksi

 

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö hyväksyy esityksen, jolla
vapaa-ajankalastajien käyttämiä pyydyksiä ja pyydysmääriä rajoitetaan

Ehdotettua meritaimenen alamitan nostoa 50 senttimetriin SVK pitää
oikeansuuntaisena. Alueilla, joilla on luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta,
alamitta tulee nostaa 65 senttimetriin jotta kalalla olisi mahdollisuus kutuun.
Kalastuslaki antaa kalastusalueille mahdollisuuden määrätä asetusta korkeampia
alamittoja.
Lohen ja meritaimenen pyynnissä kaikkien verkkojen, ei
pelkästään pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvien verkkojen silmäkoon tulee
olla vähintään 157 millimetriä.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöllä on myös muita perusteltuja
esityksiä alamittasäännösten ja muiden kalastusasetuksen säädösten
muuttamiseksi, jotka järjestö tekee kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Liitteet
Lohen
kalastuksen yhteiskunnallistaloudellinen tarkastelu (pdf)

Laskelmia
ja tutkimuksiin perustuvia faktoja sosio-ekonomisista tekijöistä
(pdf)