Uudenmaan luonnonsuojelualueet

Lausunto asetusluonnoksista valtion maille perustettavista luonnonsuojelualueista Uudellamaalla, 29.1.2019

Tausta

Asetusluonnokset koskevat Uudenmaan maakuntaan perustettavia luonnonsuojelualueita. Kaikki perustettavat alueet ovat valtion omistuksessa. Alueet on varattu jo aiemmin luonnonsuojelutarkoituksiin, ja ne kuuluvat pääosin eri suojeluohjelmiin sekä Natura 2000 – verkostoon.

Uudellemaalle on tarkoitus perustaa valtioneuvoston asetuksella 32 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on noin 21 747 hehtaaria. Omalla erillisellä valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus perustaa Porkkalaan luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 12 777 hehtaaria. Lisäksi ympäristöministeriön asetuksella perustettaisiin 67 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala olisi noin 2 299 hehtaaria. Kaikista perustettavista luonnonsuojelualueista vesialueita olisi noin 29 364 hehtaaria.

Alueet sijaitsevat Espoon, Hangon, Helsingin, Hyvinkään, Inkoon, Järvenpään, Karkkilan, Kirkkonummen, Lapinjärven, Lohjan, Loviisan, Myrskylän, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Porvoon, Pukkilan, Raaseporin, Sipoon, Siuntion, Tuusulan, Vantaan sekä Vihdin kuntien tai kaupunkien alueella. Yksi suojelualueista sijaitsisi osin Lopen kunnassa Hämeen maakunnassa.
Suomen Vapaa-ajakalastajien Keskusjärjestön lausunto

Luonnos valtioneuvoston asetukseksi Uudenmaan maakunnan luonnonsuojelualueista

Uudellemaalle on tarkoitus perustaa valtioneuvoston asetuksella 32 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on noin 21 747 hehtaaria. Kyseisistä luonnonsuojelualueista löytyy yksi kohde, joka tulevaisuudessa voisi palvella haukien lisääntymiseen soveltuvana kosteikkona, eli ns. ”haukitehtaaksi”. Kyseessä on Täktomin suojelualueeseen kuuluva Österfjärden.

Lintuja ajatellen suojellut kosteikkoalueet eivät välttämättä sovellu kalojen lisääntymiseen, mutta hauen lisääntymiseen soveltuvissa kosteikoissa on myös runsas linnusto. Asia tulisi huomioida kosteikkokunnostuksissa ja niiden suojelussa nykyistä paremmin.

Kosteikkojen kunnostus- ja suojelutyössä unohdetaan monesti näiden tärkeys myös kalojen lisääntymisalueina – kosteikkojen häviäminen ja niissä tapahtuneet muutokset ovat  vähentäneet mm. hauelle soveltuvien lisääntymisalueiden pinta-alaa. Erityisen tärkeitä hauen kutualueita ovat rannikolla sijaitsevat kosteikot, joihin valuu makeaa vettä. Tutkimuksen mukaan Itämeren hauista noin puolet on makeassa vedessä kuoriutuneita, vaikka tällaiset soveliaat lisääntymisalueet ovat pienimuotoisia ja niitä on rannikolla tarjolla suhteellisen vähän.

Ruotsissa tutkitusta, hauen lisääntymiselle otolliseksi kunnostetusta kosteikosta mereen lähteneiden hauenpoikasten määrä kasvoi lähtötilanteen kolmesta tuhannesta kunnostustyön jälkeiseen 100 000:een heti kunnostustyötä seuraavana keväänä. Pari vuotta myöhemmin lukema oli jo n. 300 000 (+10 000 %). Vedenalaisen kasvillisuuden arveltiin olevan ratkaisevan tärkeää, sekä veden pinnan säilyminen kutualueella. Kunnostamattomissa tai kalojen lisääntymisen huomioimattomissa kosteikoissa vedenpinta laskee huomattavasti nopeammin ja hauenpoikaset usein menehtyvät. Tärkein kunnostustoimenpide onkin veden pidättäminen säädeltävän padon avulla kosteikkoalueelle niin, että vedenpinta ei laske liian nopeasti kevättulvan jälkeen. Oikein hoidetuissa haukitehtaissa hauista ei myöskään ole vaaraa esim. vesilintujen poikasille – emohauet poistuvat alueelta kudun jälkeen aikaisin keväällä ja poikaset pitkin kevättä, juhannukseen mennessä.

Haukitehtaat palvelevat hyvin monien muidenkin kalalajien lisääntymisalueina, mutta hauen lisääntymismenestyksen turvaaminen on erityisen tärkeää. Uusi tutkimustieto antaa merkkejä siitä, että petokalojen väheneminen vähentää rannikkoekosysteemeissä koko kalayhteisön vakautta ja sen kykyä vastustaa ympäristön muutoksia. Tutkimuksissa on myös osoitettu vahvan petokalakannan hillitsevän rehevöitymistä rannikkovesissä.

Tämän vuoksi SVK suosittelee, että luonnonsuojelualueiksi valituissa kohteissa tulee olla  mahdollista niiden kunnostaminen luontoarvoiltaan merkittäviksi haukitehtaiksi tulevaisuudessa. Valtioneuvoston muistiossa todetaankin, että valtioneuvoston asetuksella voidaan 17 a §:n 5 momentin nojalla säätää mm. ojan kaivamisen, tien rakentamisen tai muun vastaavan toimenpiteen sekä puolustusvoimien harjoitustoiminnan sallimisesta alueella, jos toimenpiteet eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta.

Luonnos valtioneuvoston asetukseksi Porkkalan luonnonsuojelualueesta

SVK toteaa, ettei luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi Porkkalan luonnonsuojelualueesta rajoiteta kalastusta, joten ko. alueesta keskusjärjestöllä ei ole tarvetta erikseen lausua.

Luonnos ympäristöministeriön asetukseksi Uudenmaan maakunnan luonnonsuojelualueista

Ympäristöministeriön asetuksella perustettaisiin 67 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala olisi noin 2 299 hehtaaria. Näistä alueista Ridasjärvi on vapaa-ajankalastuksellisesti tärkeä. Kyseinen järvi on vapaa-ajankalastajapiireissä erittäin suosittu hauen ja ahvenen kalastuskohteena, erityisesti perhokalastajien keskuudessa. Ridasjärven luonnonsuojelualueelle asetettaisiin lintujen pesimä- ja muutonaikaisen levähdysrauhan turvaamiseksi liikkumisrajoitus sulan veden aikaan. Ympäristöministeriön luonnoksessa suljettaisiin Ridasjärven luoteis- ja lounaiskulmat liikkumiselta sulan aikana kokonaan, lintujen pesimä- ja muutonaikaisen levähdysrauhan turvaamiseksi.

SVK pitää muutonaikaisen levähdysrauhan kieltoa ylimitoitettuna. Koko sulan veden aikana vallitseva liikkumiskielto aiheuttaisi tarpeetonta haittaa vapaa-ajankalastukselle, asia, jonka kalastuslain 50 § kieltää: ”Luvallista kalastusta ei saa tahallisesti estää tai vaikeuttaa”.
SVK ehdottaa ko. alueen lintujen pesimärauhan turvaamiseksi pesimäaikaista kieltoa; 1.4.-31.7. väliseksi ajaksi.