Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi vuoden 1923 luonnonsuojelulakia koskevien päätösten muuttamisesta, 23.8.2022 ym
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut Ympäristöministeriön luonnokseen hallituksen esitykseksi vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla perustettuja kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja eräitä luonnonsuojelualueita koskevien lakien muuttamisesta. SVK lausuu ehdotuksesta kunnioittavasti seuraavaa.
TAUSTAA
Hallituksen esityksessä eduskunnalle luonnonsuojelulaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 76/2022, josta Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö antoi lausunnon, ehdotettiin vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla lailla perustettujen 13 kansallispuiston rauhoitussäännösten päivittämistä uuden luonnonsuojelulain mukaisiksi. Sen sijaan vuoden 1923 luonnonsuojelulain (71/1923) nojalla lailla perustettujen 28 kansallispuiston, 19 luonnonpuiston tai muiden valtion luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännöksiä ei esitetty samassa yhteydessä päivitettävän.
Vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla perustettujen kansallis- ja luonnonpuistojen ja muiden valtion suojelualueiden rauhoitussäännökset jätettiin sellaisenaan voimaan vuoden 1996 luonnonsuojelulain 76 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksellä.
Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa koskeneesta hallituksen esityksestä (HE 169/2003 vp) annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 29/2004 vp) todettiin, että perustuslain 80 §:n 1 momentin kannalta on ongelmallista, että kansallis- ja luonnonpuistojen rauhoitussäännökset on annettu asetustasolla. Tämän johdosta ympäristövaliokunnan esityksen mukaisesti eduskunnan vastauksessa (EV 185/2004 vp) lausuttiin, että valtioneuvoston on ryhdyttävä toimenpiteisiin kansallis- ja luonnonpuistoja koskevan lainsäädännön saattamiseksi perustuslain 80 §:n vaatimuksia vastaavaksi.
Eduskunnan vastauksen johdosta muutettiin luonnonsuojelulain asetuksenantovaltuussäännöstä luonnonsuojelulain muutoksella (58/2011), mutta yksittäiset perustamislait ja niiden nojalla annetut asetustasoiset rauhoitusmääräykset jäivät ennalleen. Ympäristövaliokunta korosti kyseistä lakimuutosta koskeneesta hallituksen esityksestä luonnonsuojelulain muuttamisesta (HE 99/2009 vp) antamassaan lausunnossa (YmVM 11/2010 vp), että ennen luonnonsuojelulakia sekä luonnonsuojelulain perustamisen jälkeen perustettujen alueiden rauhoitussäännökset poikkeuksineen tulee luonnonsuojelulain muutoksen voimaan tulon jälkeen saattaa lailla asetuksen tasolta lain tasolle mahdollisimman nopeasti.
Päivitettävät rauhoitussäännökset on tarkoitus kirjata perustuslain edellyttämällä tavalla lakiin. Tällä hetkellä ne on annettu asetustasolla. Rauhoitussäännökset myös päivitetään vastaamaan uudistettavana olevan luonnonsuojelulain säännöksiä.
Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä uudeksi luonnonsuojelulaiksi ehdotetaan nykyisen luonnonsuojelulain nojalla perustettujen 13 kansallispuiston rauhoitussäännösten päivittämistä uuden lain mukaisiksi. Ympäristöministeriö on valmistellut tähän liittyvää ehdotusta vanhan, vuoden 1923, luonnonsuojelulain nojalla perustettujen kansallis- ja luonnonpuistojen ja muiden valtion suojelualueiden rauhoitussäännösten päivittämisestä. Lakiehdotus koskee 28 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa ja 12 muuta valtion luonnonsuojelualuetta.
Useimmilla kansallispuistoilla, luonnonpuistoilla ja muilla luonnonsuojelualueilla on aluekohtaisia poikkeuksia, jotka koskevat muun muassa saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia, paikallisten asukkaiden oikeuksia sekä puolustusvoimien toimintaa. Nämä säännökset on tarkoitus sisällyttää lainsäädäntöön päivitettyinä. Lisäksi saamelaisten kotiseutualueella on tarkoitus varmistaa saamelaisten kulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen edellytykset rauhoitussäännöksiin tehtävin kirjauksin. Esityksessä ei ehdoteta muutettavan nykyisten luonnonsuojelualueiden rajauksia eikä tehdä merkittäviä muutoksia voimassa oleviin rauhoitussäännöksiin.
Luonnonsuojelualueita koskevat säädökset sisältävät säännöksiä paikallisten asukkaiden oikeuksista suojelualueilla liikkumiseen, metsästykseen, kalastukseen, marjastukseen ja sienestykseen sekä säännöksiä muihin paikallisiin perinteisiin elinkeinoihin liittyen. Ehdotuksen tarkoituksena on lähtökohtaisesti säilyttää nämä säännökset, elleivät paikalliset olosuhteet ole muuttuneet. Luonnonpuistoissa marjojen ja sienien poimiminen sallittaisiin vain paikallisille asukkaille voimassa olevien säännösten mukaisesti. Tarkoituksena on säilyttää vallitseva oikeustila ja paikallisten oikeudet sekä hallita luonnonpuistoihin kohdistuvaa, ihmislähtöistä kulutusta. Ehdotuksella myös tarkennettaisiin paikallisen asukkaan määritelmää, joka on monien alueiden osalta ollut epäselvä.
Kalastuksen osalta yleiskalastusoikeudet tulisivat viittaussäännöksellä sovellettaviksi kaikissa kansallispuistoissa. Luonnonpuistoja koskevissa esityksissä ei yleiskalastusoikeuksia sallittaisi, paitsi Sompion luonnonpuistossa sijaitsevassa Sompiojärvessä sekä kotikuntalaisten ja saamelaisyhteisön jäsenten osalta Kevon luonnonpuistossa. Lakiesitykseen kuuluvilla muilla luonnonsuojelualueilla esitetään voimassa olevien kalastussäädöksien mukaisesti sallittavaksi kalastus yleiskalastusoikeuksiin perustuen.
Tavoitteena on, että uudet rauhoitussäännökset tulisivat voimaan yhtä aikaa uuden luonnonsuojelulain kanssa kesäkuussa 2023.
SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖN KANTA
Kansallispuistot
SVK on tyytyväinen yksiselitteisesti sallia yleiskalastusoikeuksiin perustuva kalastus esitykseen sisältyvissä kansallispuistoissa, joka on yhtenevä nykyisen (1096/1996) ja uuden luonnonsuojelulakiesityksen (76/2022) kanssa.
Luonnonpuistot
Yleiskalastusoikeuksien voimassaolosta luonnonpuistoissa voi lausunnolla olevan lakiesityksen perusteella saada väärän kuvan, koska esityksen mukaan: ”Vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla perustettujen kansallis- ja luonnonpuistojen ja muiden valtion suojelualueiden rauhoitussäännökset jätettiin sellaisenaan voimaan vuoden 1996 luonnonsuojelulain 76 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksellä”. Edellä kuvatusta viittauksesta on jätetty loppuosa pois, jonka mukaan ”…säännökset ja -määräykset jäävät voimaan, sikäli kuin niitä ei erikseen muuteta tai kumota”.
Kalastuslain (379/2015) kokonaisuudistuksen yhteydessä on voimassa olevan, vuonna 1996 annetun luonnonsuojelulain 14 §:ä päivitetty siten, että sekä kansallispuistossa että luonnonpuistoissa on sallittua kalastaa kalastuslain (379/2015) 7 §:ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti. Tämä tarkoittaa sekä maksuttomia yleiskalastusoikeuksia (onginta, pilkintä ja silakan litkaus) että viehekalastusta ikäperusteisesti valtion kalastonhoitomaksun suorittamalla. Muutosta on tarkemmin käsitelty hallituksen kalastuslakiesityksen luonnonsuojelulakia käsittelevässä kappaleessa, jossa myös viitataan ympäristövaliokunnan kannanottoon (YmVM 11/2010) muutoksen puolesta. Edellä kuvattujen siirtymäsäädöksen voimassa olo on siten kalastuksen osalta päättynyt, kun nykyinen kalastuslaki astui voimaan vuoden 2016 alussa ja johon yksiselitteisesti nykyisen luonnonsuojelulain 14 §:ssä viitataan. Näin ollen toisin kuin esityksessä on väitetty, on SVK:n mukaan yleiskalastusoikeudet olevan oikeustilan mukaisesti voimassa luonnonpuistoissa.
Myös uuden hallituksen eduskunnalle esittämän luonnonsuojelulain (76/2022) mukaan on tarkoitus sallia yleiskalastusoikeudet kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa. Samaisen lakiesityksen 140 §:ssä säädetään vielä erikseen siitä, miten vuoden 1923 luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit on tarkoitus jättää voimaan. Pykälän 1. momentin mukaan perustamissäädökset on tarkoitus lähtökohtaisesti jättää voimaan. SVK huomauttaa, että pykälän 2. momentin mukaan on muun ohella yleiskalastusoikeuksiin perustuva kalastus tarkoitus sallia uuden lakiesityksen mukaisesti. SVK katsoo, että tämä esitys on linjassa nykyisen oikeustilan kanssa ja edellyttää sen mukaista toimimista myös nyt olevaa lakiesitystä säädettäessä.
Edellä olevaan viitaten SVK katsoo, että Kevon luonnonpuistoa koskevaan esitykseen sisältyvä linjaus sallia yleiskalastusoikeuksien hyödyntäminen vain saamelaisyhteisön jäsenille ja niille, joiden kotikunnan alueella suojelualue sijaitsee, on voimassa olevan ja esitetyn luonnonsuojelulain sekä myös perustuslain 6 §:n vastainen. SVK huomauttaa, että yleiskalastusoikeudet ovat sanan mukaisesti kaikkia kansalaisia koskevia kalastusoikeuksia. Kuten jo edellä on kirjattu, esittää SVK yleiskalastusoikeuksien käytön sallimista kaikille myös Kevon luonnonpuistossa.
Hallituksen esittämän uuden luonnonsuojelulain 50 §:n (Poikkeukset kansallispuistojen ja luonnonpuistojen rauhoitussäännöksistä) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan toimenpiteet, kuten yleiskalastusoikeudet, olisivat sallittuja, mikäli aluetta koskevat liikkumisrajoitukset eivät niitä estäisi. SVK huomauttaa, että mikäli aluekohtaisesti liikkumisrajoitukset estävät pääsyä kalavesien ääreen, on niistä viestittävä kalastusrajoitus.fi-palvelussa ja muissa alueita koskevissa ohjeissa. Esimerkiksi Karkalin luonnonpuistoa koskevan esityksen mukaan alueella jäisi voimaan järjestyssäännön mukainen kielto rannalta kalastamiseen. SVK pitää päätöstä ymmärrettävänä rantaluonnon turvaamiseksi, sikäli kun alueen sallittu polkuverkosto ei kulje rantaviivan välittömässä läheisyydessä. SVK kuitenkin huomauttaa olevan tärkeää viestiä selkeästi, että aluetta ympäröivällä vesialueella on yleiskalastusoikeuksin kalastaminen niin jäältä kuin veneestä jatkossakin sallittua.
Muut luonnonsuojelualueet
Esityksen mukaisesti kaikilla lakiluonnokseen sisältyvillä luonnonsuojelualueilla sallittaisiin yleiskalastusoikeuksiin perustuva vapaa-ajankalastus. SVK on tyytyväinen esitykseen ja toteaa sen olevan hallituksen esittämän luonnonsuojelulain 140 §:n mukainen.
Punkaharjun luonnonsuojelualueen osalta jää epäselväksi se, rajoittaako perustamissäädöksiin kirjattu ankkurointikielto kalastusta. Metsähallituksen ohjeisin ja kalastusrajoitus.fi -palveluun sitä ei ole kirjattu, vaan tiettävästi ankkurointikielto on yhdistetty rantautumista koskeviin alueen rajoituksiin.