Merenkulun ympäristönsuojelulaki

Lausunto merenkulun ympäristönsuojelulain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta, 17.12.2020, lvm

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut ympäristöministeriön laatimaan luonnokseen (VN/7823/2019) hallituksen esitykseksi. SVK rajaa kommenttinsa koskemaan SUP-direktiiviin kytkeytyviä esityksen osia ja esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa.

TAUSTAA

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi merenkulun ympäristönsuojelulain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Eräiden hallituksen esityksessä ehdotettujen velvoitteiden täytäntöönpano on kytketty ns. SUP-direktiivin kansalliseen toimeenpanoon. Esityksen perusteluiden kohdan 11. mukaan esitykseen sisältyvien jätteiden vastaanottojärjestelyitä kalastussatamissa koskevien säännösten voimaantulo riippuu ympäristöministeriössä valmisteilla olevasta hallituksen esityksestä, jolla pannaan täytäntöön SUP-direktiivin vaatimukset muovia sisältävien kalastusvälineiden tuottajavastuusta. Mainittu esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskaudella 2021 ja siihen sisältyy mahdollisia vapaa-ajankalastusta ja -kalastajia koskevia säädösesityksiä.

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖN KANTA

Ehdotuksen mukaan sellaisessa kalastussatamassa, johon purettu vuotuinen saalismäärä ylittää 20 000 kilogrammaa, on järjestettävä jätelain (646/2011) 6 a luvun mukaisesti tuottajavastuun piiriin kuuluvan muovia sisältävien kalastusvälinejätteen vastaanotto keräystä varten. Vastaanotto on järjestettävä yhteistoiminnassa mainitussa luvussa tarkoitetun tuottajan kanssa.

Kalastussatamat, joissa edellä mainittu vuotuinen saalismäärä ylittyy, ovat käytännössä sellaisia satamia, joihin muilla kuin ammattiharjoittajilla ei ole pääsyä. Näin ollen lainsäädännössä tulisi tehdä selväksi, että asianomaisten satamien vastaanottolaitteet ovat varattu vain kaupallisen kalastuksen kalastusvälinejätteelle.

Rajaus varmistaisi osaltaan myös oikeudenmukaisen tuottajavastuun toteutumista. Vapaa-ajankalastusvälineiden tuottajien ja sitä kautta myös kalastuksen harrastajien ei tule joutua tuottajavastuuseen kaupallisen kalastuksen kalastusvälinejätteistä. Käytännössä kaupallisen kalastuksen kalastusvälinejätteiden tuottajavastuun sälyttäminen edes osin vapaa-ajankalastusvälineiden tuottajien harteille tarkoittaa sitä, että vapaa-ajankalastajat maksavat kaupallisen kalastuksen jätteenhuollosta ”veroa” kallistuvien kalastusvälineiden hinnoissa.

SVK kannattaa lausuntopalvelussa ja alla näkyvää Rapala VMC Oyj:n ehdotusta 9 luvun 3 §:n tekstin muuttamista seuraavasti:

Mitä edellä 1 §:n 2 momentissa säädetään jätteiden vastaanottolaitteista, ei koske satamia, jotka ovat pääasiassa 1 luvun 2 §:n 19 kohdassa tarkoitettujen kalastusaluksien käytössä (kalastussatama). Kalastussataman pitäjän on kuitenkin huolehdittava siitä, että satamassa on riittävät erilliset vastaanottolaitteet vähintään kiinteille jätteille.
Lisäksi kalastussatamassa, johon purettu vuotuinen saalismäärä ylittää 20 000 kilogrammaa, on järjestettävä jätelain (646/2011) 6 a luvun mukaisesti tuottajavastuun piiriin kuuluvan muovia sisältävien kaupallisen kalastuksen kalastusvälinejätteen vastaanotto keräystä varten. Vastaanotto on järjestettävä yhteistoiminnassa mainitussa luvussa tarkoitetun tuottajan kanssa.

Jätelakiin sekä muuhun SUP-direktiivin toimeenpanoa koskevaan lainsäädäntöön tulee SVK:n mukaan lisäksi kirjata, että kaupallisen kalastuksen kalastusvälinejätteiden keräyksestä ja käsittelystä ym. tuottajavastuutoimista vastaavat yksin kaupallisen kalastuksen kalastusvälineiden tuottajat. Nyt esitetty ehdotus johtaisi lopputulokseen, jossa tuottajavastuu ei kohdistu oikein ja lopullisina maksajina ovat vapaa-ajankalastajat.