Merimetso Pohjoismaissa, Urheilukalastusjärjestöjen kannanotto 4.7.2017

Merimetso Pohjoismaissa, Urheilukalastusjärjestöjen kannanotto 4.7.2017

Kuva: Helge Sörensen.

Johdanto

Merimetsojen (Phalacrocorax carbo sinensis) nopea leviäminen ja kannan kasvu ovat aiheuttaneet huolta ja vastustusta ympäri Eurooppaa. Suurimmat huolenaiheet liittyvät merimetson ravinnonkäyttöön ja pesintäkäyttäytymiseen. Aikuinen merimetso syö pääasiassa kalaa, joten on ilmeistä, että sillä on paikallisesti suuri vaikutus kalakantoihin ja myös heikenneiden kalakantojen elpymiseen.

Huoli kalakannoista on suuri. Tanskassa on esimerkkitapauksia, joissa suuret talvehtivat merimetsoparvet ovat voimakkaasti harventaneet kalakantoja useissa vesistöissä. Merimetsojen pesintä tapahtuu suurissa yhdyskunnissa, jolloin niiden pesimäluodon puusto kuolee niiden ulosteiden vaikutuksesta.

Pesiviä merimetsoja Juckasgrynnanilla Vaasan kaupungin edustalla. Kuva: Juha Ojaharju

Tehokas suojelu, sekä erityisesti merimetson liittäminen EU:n lintudirektiiviin (79/409/EEC) suojeltuna lajina, on johtanut pohjoisen Euroopan merimetsokantojen voimakkaaseen kasvuun viime vuosikymmeninä. Koska monet kaupallisen kalastuksen piirissä olevat kalakannat ovat lisäksi ylikalastettuja, on ekosysteemi ajautunut epätasapainoon. EU-parlamentetti päätti vuonna 2008 ryhtyä toimiin minimoidakseen merimetsojen vaikutuksen kaloihin, kalastukseen ja kalanviljelyyn. (1.) Euroopan merimetsojen määrän arvioidaan olevan nyt suurimmillaan 150 vuoteen. (2.) Me Pohjoismaiden urheilukalastusjärjestöt katsomme, että tarvitsemme nyt yhteisen pohjoismaisen merimetsostrategian.

Lyhyesti merimetsosta

Merimetso kuuluu pelikaanilintujen lahkoon. Suomessa, Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa tavataan talvehtivia Phalacrocorax carbo -lajin merimetsoja, mutta lisääntyvät linnut ovat alalajia Phalacrocorax carbo sinensis. Norjan rannikolla ja Ruotsin länsirannikon pohjoisosissa voi tavata myös karimetsoa Phalacrocorax aristotelis.

Sinensis-alalajin arvioidaan levinneen Itämerelle 1500-1700 -luvuilla. Kannan arvioidaan olleen runsas 1800-luvulla, kunnes tämän alalajin merimetsot hävitettiin Itämereltä lähes kokonaan 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen mennessä. (3.)

Merimetso on lintudirektiivin suojelema laji (79/409/EEC). Lintudirektiivin 9. artiklan mukaan kukin jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää lupia merimetson kannan rajoittamiseen tähtääviin toimiin; ampumiseen, häirintään, munien keruuseen tai puhkomiseen. (4.)

Sinensis-alalaji oli aikaisemmin mukana lintudirektiivin liitteen I lajilistalla, joiden suojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta kannan koon rajusta kasvusta johtuen se poistettiin listalta vuonna 1997. Merimetson historia nykyisellä Itämeren alueella ulottuu arkeologisten luustolöydösten mukaan jääkauden jälkeisiin merivaiheisiin asti. Sen vuoksi kansallisessa vieraslajistrategiassa todetaan, että merimetso ei ole vieraslaji.

Merimetson ravinto

Merimetso on opportunisti ja se saalistaa niitä kalalajeja, joita on helpoimmin saatavilla. Saalislajisto riippuu siis siitä, missä merimetso elää. Aikuinen merimetso syö noin 350-500 grammaa kalaa vuorokaudessa. Nykyään on – etenkin Tanskasta – olemassa runsaasti tietoa siitä, miten merimetso on saalistuksellaan merkittävästi pienentänyt paikallisia kalakantoja. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että merimetsojen poistama kalamäärä saattaa alueellisesti olla samaa suuruusluokkaa tai suurempi kuin kaupallisen kalastuksen saalis. On siis perusteltua väittää, että merimetsolla voi paikallisesti olla suuri vaikutus kalakantoihin ja heikkojen kalakantojen elpymiseen.

Kuva: Helge Sörensen.

Merimetso Pohjoismaissa

Tanska
Tanskassa on tutkittu paljon merimetson ravintokohteen valintaa. Tulosten mukaan ravintokohteen valikoituminen korreloi ruokailualueen kanssa. Matalavetisessä Ringkøbing vuonossa, jonka suolapitoisuus vaihtelee lähes makeasta aina 30 promilleen, syövät merimetsot vähintään 15 eri kalalajia, mukaan lukien törö (Gobio sp.) ja eri kampelalajit. Nämä ovat lukumääräisesti tärkeimmät lajit. Mukana ruokalistalla on kuitenkin myös esimerkiksi taimen, lohi, muikku ja ahven (5.) Vaikka lohi ja meritaimen muodostavat Ringkøbing vuonossa lukumääräisesti vain pienen osan merimetson ravinnosta, on niihin kohdistuvalla saalistuksella merkittäviä vaikutuksia. Tutkimusten mukaan merimetsot syövät vähintään 40 prosenttia Skjern-joen smolteista, jotka vaeltavat alas Ringkøbing-vuonoon (6.).

Talvesta 2009-2010 lähtien ovat suuret talvehtivat merimetsoparvet saalistaneet Tanskan sisävesissä ja pääasiassa virtavissa vesissä. Seurauksena on muun muassa ollut purotaimen- ja harjuskantojen raju taantuminen tietyillä alueilla. Esimerkiksi Omme-joessa tippui harjusten määrä eräällä kahden kilometrin jokiosuudella 412 yksilöstä kuuteen yksilöön vain yhdessä vuodessa. (vuoden 2009 alkupuoliskolta  vuoden 2010 alkupuoliskoon). Tärkeimpänä syynä pidetään merimetsojen aiheuttamaa saalistusta. Tämä tapaus, samoin kuin joukko muita vastaavia esimerkkejä merimetson negatiivisista vaikutuksista heikossa tilassa oleviin kalakantoihin sisältyvät Jepsen et al julkaisemaan raporttiin (7.) Suurten merimetsoparvien talvehtimisen vaikutukset Skjern-joessa talvella 2009-2010 realisoituivat kaksi vuotta myöhemmin, jolloin havaittiin nousevien lohien määrän tippuneen 40 prosenttia; aiemman 4300 lohen sijaan nousijoita oli enää 2800. Pesivien merimetsojen määrä väheni Tanskassa vuosien 2010-2013 aikana 42 000 parista (vuodet 1993-2015) 26 000 pariin.  Vonna 2014 kanta kasvoi noin 30 500 pariin ja vuonna 2015 pareja oli jo 31 358. Vuonna 2016 havaittiin 31 682 merimetsoparia. Paradoksaalista kyllä, lisääntyi urheilukalastuksen ja merimetsojen välinen konflikti silloin, kun pesivien lintujen määrä oli selvässä laskussa. Talven 2009-2010 jälkeen merimetsot alkoivat saalistaa yhä enemmän virtavesissä. Osana ongelmaa on myös se, että kannan väheneminen ei juuri koskenut talvehtivia merimetsoja, vaan lähinnä pesiviä lintuja. Tanskassa talvehtivat merimetsot tulevat lähinnä Itämerta ympäröivistä maista.

Norja
Norjassa merimetsoja elää sekä merialueilla, että sisävesissä, mutta kasvavana suuntauksena on niiden pysyvä oleskelu sisävesialueilla. Merimetson ravinnonvalintaa ei Norjassa ole tutkittu, mutta merimetsot ovat asettuneet moniin lohi- ja taimenjokiin. Näissä joissa merimetso voi mahdollisesti saalistaa lohen- ja taimenen poikasia. Merimetsoja elää myös hyvän taimenkannan omaavissa järvissä, mutta niissä kalaston lajikoostumus on monipuolisempi. Norjan merimetsot ovat pääosin Phalacrocorax carbo carbo-lajia, joita on noin 20 000 – 30 000 pesivää paria sekä arviolta 100 000 yksilön talvehtiva kanta. Lisäksi Norjassa elää karimetsoja Phalacrocorax aristotelis, joita on 24 000 pesivää paria ja arviolta noin 50 000-70 000 yksilön talvehtiva populaatio. Sinensis-alalajin merimetsot ovat verrattain uusi tuttavuus Norjassa, sillä ensimmäinen pesintä todettiin vasta vuonna 1997. Sen jälkeen kanta on kasvanut lähes lineaarisesti. Viimeisin saatavilla oleva kanta-arvio on vuodelta 2012, jolloin arvioitiin, että sinensis-alalajin merimetsoja pesii Skagerrakin rannikolla noin 2500 paria (Ruotsin rajalta Rogalandiin). (8.) Norjassa ei ole rajoitettu sinensis-alalajin merimetsojen metsästämistä, vaan se on vapaata niillä alueilla, joilla metsästys on sallittua. Sisävesialueilla niitä saa metsästää 10.8.-23.12. välisenä aikana, merialueilla saa ampua ainoastaan nuoria yksilöitä.

Ruotsi
Merimetso on ruokailutavoiltaan monipuolinen opportunisti. Se käy hyvin ilmi SLU Aquan tekemistä ravintotutkimuksista. (10.) (Boström m.fl. 2012b) Kalmarsundissa vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa merimetsojen ravinto koostui pääasiassa ahvenesta 41 % ja särkikaloista 36 %. Vuonna 2009 samassa paikassa tehdyssä uudessa tutkimuksessa tulokset olivat toisenlaiset; ravinnosta 40 % oli kivinilkkaa, 20 % piikkikaloja. Särkikaloja oli ravinnossa ainoastaan 9 % ja ahven puuttui kokonaan. Tutkimus osoittaa, että merimetso on hyvin monipuolinen ravinnon suhteen ja sopeuttaa ravinnonvalintansa sen mukaan mitä on tarjolla.

Merimetson ravinnonvalintaa tutkittiin tuosien 1999-2002 aikana kolmella paikalla Skagerrakissa ja Kattegatissa. (Finfo 2005:11). Tutkimus toteutettiin selvittämällä 500 merimetson mahan sisältö. Kalojen otoliitit tutkimalla pääteltiin, että ruokavaliot olivat monipuolisia ja koostuivat kaikkiaan 59 kalalajista. Tärkeimmät lajit suurusjärjestyksesä lueteltuna olivat isosimppu, turska, seiti, ja kampelat. Edellämainittujen lajien osuus oli 86 prosenttia. Lajien osuudet vaihtelivat vuosittain, poisluettuna turska, joka oli yhtä yleinen kaikkina tutkimusvuosina. (9.)

Vuonna 2014 laadittiin tutkimus Ruotsalaiselta Roxen-järveltä, jossa vuonna 1992 havaittiin ensimmäiset pesivien merimetsojen koloniat. Vuonna 1999 siellä laskettiin olevan 908 pesivää paria. Tutkimuksessa laskettiin, että järven ravinnepitoisuuden perusteella kestävä saalismäärä olisi 3-6 kiloa per hehtaari. Tutkimustulosten mukaan merimetsot saalistivat kuitenkin 7,5 kiloa kalaa/hehtaari, eli paljon enemmän, kuin mitä pidettiin kestävänä. Vertailun vuoksi ammattikalastajat ylsivät vuonna 2013 vain 0,85 kilon hehtaarisaaliisiin. Tämän perusteella merimetsolla voi olla kohtuuttoman suuri vaikutus kalakantoihin ja jopa koko ekosysteemiin. (10.) Merimetso pesii Ruotsissa nykyään koko rannikkoalueella ja myös monilla järvillä. Pesivän merimetsokannan kooksi laskettiin vuonna 2012 40 600 paria, jota voidaan verrata vuoden 2006 43 700 pariin. Pesivän kannan voimakas kasvu on siis taittunut ja jopa hieman pienentynyt. Kokonaismäärään lasketaan myös ei pesivät yksilöt ja vuoden 2012 laskennan mukaan kasvoi Ruotsin vesien merimetsomäärä noin 200 000 yksilöön. Tämä luku on kuitenkin vain karkea arvio, koska tietoa populaatioiden poikastuotannosta ja pesimättömien lintujen lukumäärästä ei ole. (9.)

Suomi
Merimetson ravinnonkäyttöä on Suomessa tutkittu Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämeren alueella. Suomenlahdella ja itäisellä Saaristomerellä tehdyissä tutkimuksissa merimetsoyhdyskunnan ravinnosta 80-90 prosenttia koostui särjestä, kivinilkasta ja ahvenesta. (11.) Saaristomeren merimetsojen massaltaan merkittävimmät kalalajit olivat samoja, joskin eri järjestyksessä, eli ahven, särki ja kivinilkka. Selkämeren alueella merimetson ravintokohteina olivat silakka, kiiski, särki, ahven ja kivinilkka. Merimetso syö sitä mitä on helpoiten saatavilla. Jos merimetsoyhdyskunta elää samalla alueella uhanalaisen kalapopulaation kanssa, on todennäköistä, että ne aiheuttavat uhan kyseisille kaloille. Todisteita tällaisen uhan realisoitumisesta löytyy jo Tanskasta. Pelko siitä, että sama toistuu muissa Pohjoismaissa on suuri. Suomessa pesivien merimetsojen määrä on vuodesta 1996 lähtien kasvanut erittäin voimakkaasti. Merimetson pesimäkannan koko kasvoi kymmenestä parista 16 007 pariin vuosina 1996-2009. Viimeisimmän tiedon mukaan vuonna 2016 maassamme pesi 25 000 merimetsoparia, eli 50 000 merimetsoa. (12.)

Uusi tutkimus osoittaa, että paikoittain Ruotsin ja Suomen rannikoilla merimetson ahvenensaalistus ylittää reilusti vapaa-ajankalastuksen ja ammattikalastuksen yhteenlasketun ahvensaaliin (13.).

Pohjoismaiset urheilukalastusjärjestöt

Tanska
Danmarks Sportsfiskerforbund (DSF) Tanskan Urheilukalastajaliitolla on 18 000 jäsentä 160 kalastusseurassa. Liitto osallistuu  merimetsopolitiikkaan etupäässä käsittelemällä esille tulevia haasteita. Voimavarat pyritään käyttämään nillä alueilla, missä merimetsot aiheuttavat ongelmia kalastukselle ja niille kalalajeille, jotka ovat urheilukalastajille tärkeitä.

Tanskan Urheilukalastajaliiton tavoitteena on, ettei merimetsojen anneta muodostaa uusia kolonioita suurten vesistöjen ääreen, joissa elää harvinaisia tai uhanalaisia kalalajeja. Myös kalastukselle tärkeät virtavedet ja järvet tulee pitää vapaana merimetsoista. Liiton tavoitteena on myös saada aikaan paremmat mahdollisuudet sisävesissä saalistavien merimetsojen karkottamiseen. Karkottaminen onnistuu esimerkiksi häiritsemällä merimetsoja niiden yöpymis- ja lepopaikoilla.

Norja
Norges Jeger- och Fiskerforbund (NJFF) Norjan Metsästäjä ja Kalastajalitolla on 115 000 jäsentä 575 paikallisessa yhdistyksessä. NJFF on maanlaajuinen organisaatio sekä metsästäjille että urheilukalastajille. Päätavoiteena on edistää ja turvata tavallisen urheilukalastajan ja metsästäjän edellytykset ja mahdollisuudet harrastaa lajiaan puhtaassa luonnossa. Organisaatio toimii myös haitalliseksi katsottujen lajien aiheuttamien vahinkojen minimoimiseksi tai estämiseksi.

Ruotsi
Sveriges Sportfiske- och Fiskevårdsförbund (Sportfiskarna) Ruotsin Urheilukalastus- ja Kalavesienhoitoliitolla (Sportfiskarna) on noin 58 000 jäsentä ja lähes 400 jäsenseuraa. Sportfiskarnan noin 40 palkattua henkilöä tekee työtä hyvien kalastusmahdollisuuksien, puhtaiden vesien ja terveiden kalakantojen puolesta. Sportfiskarnan pyrkimyksenä on suojella ja hoitaa kalakantoja, torjua kaikenlaista liikakäyttöä, luoda yhteiskunnallista näkemystä urheilukalastukseen ja kalavesienhoitoon, sekä herättää lapsissa ja nuorissa kiinnostusta kalastusta ja luontoa kohtaan.

Sportfiskarna katsoo, että uhanalaisuusluokituksen perusteella ei ole syytä suojella merimetsoa EU:n lintudirektiivin kautta. Järjestön mielestä kalakantojen ja uhanalaisten kalajien suojelun tulee olla tärkeämpää kuin elivoimaisten ja kannaltaan kasvavien lajien, kuten juuri merimetson suojelu. Säätelyä ja hallintoa tulee muuttaa joustavammaksi, jotta heikkoja kalakantoja voidaan suojella. Sportfiskarna on suuresti huolestunut siitä, että Tanskan tapahtumat toteutuvat myös Ruotsissa, eli suuret talvehtivat merimetsoparvet harventavat voimakkaasti paikallisia kalakantoja. Jo nyt on Ruotsissa havaintoja siitä, että merimetsot hakeutuvat yhä enemmän pieniin vesistöihin, joissa ne syövät lohen ja taimenen poikasia.

Suomi
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöön (SVK) kuuluu noin 40 000 jäsentä 525 kalastusseurassa. Järjestö edistää vapaa-ajankalastajien harrastusmahdollisuuksia sekä neuvoo ja kannustaa kestävän käytön mukaiseen kalastukseen. Monimuotoista kalastusharrastusta tehdään tunnetuksi korostamalla sen mukanaan tuomaa yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä sekä henkistä hyvinvointia. Järjestössä panostetaan aktiivisen kilpailutoiminnan lisäksi nuorisolle ja perheille yhdessä jäsenseurojen kanssa tarjottaviin kalastusmahdollisuuksiin. Hanketoiminnan pääteemoja ovat vastuullinen vapaa-ajankalastus, kaupunkien lähikalastus ja toimet kalavesien ja kalakantojen parantamiseksi. Lisäksi SVK toimii vapaa-ajankalastuksen edistämiseksi kalataloushallinnossa ja kansainvälisellä tasolla. SVK katsoo, että vaikka Suomessa ei ole toistaiseksi havaittu todisteita merimetsopopulaatioiden peto- tai vaelluskalakannoille aiheuttamista vahingoista, voi Suomen kasvavien merimetsopopulaatioiden leviäminen merialueelta sisävesiin ja etenkin virtavesiin uhata maan uhanalaisia ja vaarantuneita vaelluskalakantoja. Tanskassa tämä ei toivottu tilanne on jo toteutunut ja on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu Suomessa.  Merimetsokanta on Suomessa paikoin jo ylittänyt kestävän tason ja yhteinen Pohjoismaiden strategia merimetsokannan säätelemiseksi tulee siksi laatia mahdollisimman pian.

Kuva: Markus Lundgren.

Urheilukalastusjärjestöjen yhteiset vaatimukset:

• Merimetspopulaatioiden rajoittamiseen tarvittavien lupien hakua tulee yksinkertaistaa.
• Merimetson suojelu ei saa muodostaa uhkaa häviämisuhanalaisille tai harvinaisille kalalajeille. Kalakantojen ja uhanalaisten kalojen suojelun tulee tulee olla tärkeämpää kuin hyvässä tilassa olevien lajien, kuten esimerkiksi merimetson, suojelu.
• Niillä alueilla, joissa elää heikossa tilassa olevia tai uhanalaisia kalakantoja, tulee olemassa olevia tai muodostuvia merimetsokolonioita voida rajoittaa tai hävittää.
• Pohjoismaissa merimetsoasioista vastuussa oleville viranomaisille tulee antaa tehtäväksi seurata merimetson vaikutuksia kalakantoihin. Jotta uhanalaisten kalakantojen suojelu voidaan varmistaa, tulee asiasta vastuussa olevien viranomaisten toimia tilanteen vaatimalla tavalla.
• Jos merimetsolla havaitaan olevan selviä vaikutuksia kalakantoihin, tulee käyttää aktiivisia kannarajoitusmenetelmiä. Näitä tulee käyttää etenkin niillä alueilla, joilla on suuri merkitys kalastukselle, erityisesti urheilukalastukselle ja kalastusmatkailulle.
• Tanskan mallin mukaisesti tulee muissakin Pohjoismaissa perustaa kansallisia toimielimiä, joissa urheilukalastusorganisaatiot ja muut asianosaiset toimijat voivat osallistua kansalliseen merimetsokannan hoitoon. Kansainvälinen koordinointi voi tapahtua esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston tai BALTFISH:in kautta.
• Toivomme, että asiasta vastaavat viranomaiset perustavat pohjoismaisen yhteistyöryhmän, jossa voidaan vaihtaa kokemuksia merimetsokannan säätelystä.

Pohjoismaiset urheilukalastusjärjestöt painottavat, että yleisesti tavattava laji, tässä tapauksessa merimetso, ei saa muodostaa uhkaa uhanalaiselle tai harvinaiselle kalalajille (kuten esim. ankerias).

Merimetso ei ole enää uhanalainen

Merimetsopopulaatoihin puuttuminen ja niihin vaikuttaminen vaatii aitoa ja tiivistä yhteistyötä organisaatioiden, vapaaehtoisten ja viranomaisten välillä. Kuten jo mainittiin, ei lintudirektiivi merimetson osalta tarkoita metsästyksen tai muiden säätelytoimien kieltämistä. Päätökset EU-säädöksiä koskevista lisätoimenpiteistä tehdään kansallisella tasolla. Nyt kun merimetsopulaatiot ovat saavuttaneet ja jopa ylittäneet, kestävän tason, ei kyseisen lajin sataprosenttiselle suojelulle ole enää painavia syitä.  Norjan rannikolla merimetso on levittäytynyt Ruotsin rajan tuntumaan ja metsästys on sallittua leviämisalueella. Siellä sekä merimetsoja, että sinensis-alalajin lintuja saa metsästää merialueella 1.10.-30.11. ja sisävesissä sinensin-alalajin edustajia (leviämisalueella) 21.8.-23.12. välisenä aikana. Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa ei metsästys sen sijaan ole sallittua, paitsi tarkasti säädellyissä poikkeustapauksissa.

Ehdotus lähestymistavoiksi:

• Tietoa merimetson merkittävästä vaikutuksesta kalakantoihin on jo riittävästi, nyt on aika toimia. Toimenpiteiden tulee tapahtua viranomaisten taholta ja siksi jokaisen maan tulee asettaa tätä varten tarkastaja, joka vastaa toimenpiteiden järjestämisestä (lupien hakeminen, kohteiden valinta yms.). Toimeen asetettu tarkastaja kerää tiedot ammuttujen lintujen ja kerättyjen/rei´itettyjen munien lukumäärästä jne.
• Kenttätyö voidaan pääosin toteuttaa vapaaehtoisvoimin. Sopivia vapaaehtoisia on tarjolla jo nyt. He ovat lähes yksinomaan paikallisväestöä, eli ihmisiä joilla on hallussa työssä tarvittava paikallistuntemus. Yksittäisistä urheilukalastajista tulee olemaan suuri apu työlle.
• Pohjoismaiset urheilukalastusjärjestöt osallistuvat mielellään työhön. Työn olisi tapahtuttava työryhmissä, joissa kaikki sidosryhmät ovat mukana.
• Merimetso uhkaa merkittävästi biodiversiteettiä. Pääpainona työssä tulee olla jo olemassa olevian ylisuurten merimetsopopulaatioiden rajoittaminen sekä merimetsokolonioiden leviämisen estäminen uusille alueille, etenkin lohi-, taimen- ja siikapitoisiin jokiin ja puroihin.
• Järjestöt korostavat, että ne eivät millään tavoin katso, että merimetso tulisi hävittää. On kuitenkin luotava mahdollisuudet rajoittaa merimetsokantaa siellä, missä se on kasvanut liian suureksi tai missä merimetso uhkaa heikkoja tai uhanalaisia kalakantoja. Edellytyksenä kalakantojen elpymiselle on luonnollisesti myös samanaikaisesti tapahtuva rehevöitymisen ja ylikalastuksen vähentäminen.

Kunnioittavasti

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK)
Danmarks Sportsfiskerforbund (DSF)
Sveriges Sportfiske- och Fiskevårdsförbund (Sportfiskarna)
Norges Jeger- och Fiskerforbund (NJFF)

LÄHTEET:
1. http://ec.europa.eu/environment/nature/cormorants.htm
2. http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201303/20130308ATT62622/20130308ATT62622EN.pdf
3. https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/tulokaslajit/merimetso/
4. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31979L0409:FI:HTML
5. Bregnballe, T et al (2008). Skarver og fisk i Ringkøbing og Nissum Fjorde – en undersøgelse af skarvens prædation og effekter af skarvregulering 2002 – 2007. Faglig rapport fra DMU nr. 680.
6. Koed, A et al (2006) Causes of mortality of Atlantic Salmon and ses trout smolts in a restored river and its estuary. River research and Applications 22, 69-78.
7. N. Jepsen et al (2014). Betydningen af prædation på danske ferskvandsfiskebestande – en oversigt med fokus på skarv. DTU Aqua-rapport nr 283-2014.
8. http://www.seapop.no/
9. https://www.naturvardsverket.se/upload/miljoarbete-i-samhallet/miljoarbete-i-sverige/regeringsuppdrag/2014/forvaltningsplan-skarv/ru-forvaltningsplan-skarv-2014.pdf
10. http://pub.epsilon.slu.se/11625/1/bostrom_m_142203.pdf
11. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Lajien_seuranta/Merimetsoseuranta
12. http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Ekosysteemipalveluiden_ja_luonnon_monimuotoisuuden_turvaaminen/Suomen_merimetsokanta_kasvoi_enaa_niukas(39917)
13. Hansson et al. Competition for the fish – Fish extraction from the Baltic Sea by humans, aquatic mammals and birds (ei julkaistu).