Merimetson hoito

Lausunto Merimetson kannanhoitosuunnitelmasta 16.12.2005

Kannanhoitosuunnitelma sisältää ajantasaisen katsauksen merimetsokannan
kehityksestä Suomessa ja kannan kasvun mahdollisista vaikutuksista niin
kalatalouteen kuin luontoon yleensäkin. Suunnitelmassa tukeudutaan kuitenkin
liian paljon oletuksiin tutkitun tiedon asemasta. Syynä lienee tutkitun tiedon
puute, mistä syystä merimetson aiheuttamia mahdollisia vaikutuksia
tarkastellessa pahimmat kauhuskenaariot on liian herkästi kaivettu esiin.


Hoitosuunnitelmassa mainitaan, että ”Suomen kannan kasvu on niin nopeaa, että
se selittyy ainoastaan tulomuuton (immigraatio) seurauksena, vaikka myös
poikastuotto Suomessa on hyvä”.
Tästä huolimatta selvityksessä on
tarkasteltu merimetsokannan kehitystä yksinomaan kansallisesta näkökulmasta. Jos
Suomen merimetsokannan kokoa säätelee lähinnä muualta tuleva muutto,
kannansäätely yksinomaan Suomessa ei voi onnistua. Suomen merimetsokantaa ei
nykytiedon perusteella voida säädellä erillään muista Itämeren kannoista. Sen
tulisi tapahtua hallitusti yhdessä kansainvälisenä yhteistyönä.

Suunnitelmassa on esitetty koko joukko merimetson aiheuttamia
haittavaikutuksia, kuten kaupallisesti arvokkaiden kalojen syömistä, kalojen
vahingoittamista, istutuskalojen syömistä, kalojen kudun häirintää ja
kalanviljelylaitoksilla olevien kalojen syömistä. Lisäksi siinä mainitaan
merimetsojen voivan vaurioittaa kaloja pyydyksissä ja vahingoittaa pyydyksiä.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä tällaista voi todella
tapahtua, mutta kokonaisuutena nykyisen suuruisen merimetsokannan ei voida
katsoa aiheuttavan merkittäviä haittoja kuin ehkä paikallisesti. Esimerkiksi
kalojen lisääntymiseen merimetsolla tuskin on minkäänlaista vaikutusta.

Suunnitelmassa mainitaan myös, että merimetsot alentavat kalakantojen
tuottoa, vaikuttavat populaatiodynamiikkaan ja kalayhteisöjen rakenteeseen sekä
alentavat kutukalojen määrää. Nämä olettamukset ovat täysin tuulesta temmattuja.
Tietysti jokainen syöty kala on pois kutukannasta, mutta lisääntymismenestykseen
tai tuottoon sillä ei ole lainkaan vaikutusta.

Merimetson vaikutusta kalakantoihin ei ole Suomessa tutkittu, kuten
suunnitelmassakin todetaan. Lehikoisen (2004) Saaristomerellä ja läntisellä
Suomenlahdella tekemän merimetson ravintotutkimuksen mukaan kalaravinto koostuu
pääasiassa kivinilkasta (33 %, särjestä (24 %) ja ahvenesta (24 %). Pienten
poikasten aikaan syödään pääasiassa kivinilkkoja, kun taas ennen poikasten
kuoriutumista ja isojen poikasten aikaan särki ja ahven ovat tavallisimmat
saalislajit. Yhteensä tutkimusvuosina 2002-2004 Lehikoinen löysi merimetson
ravinnosta 13 kalalajia, joista kalataloudellisesti tärkeimpiä ovat olleet
ahvenen lisäksi silakka (7 %), kuha (2 %) ja kampela (0.3 %). Suhteutettuna
merimetsokannan kokoon Tammisaaren alueen merimetsot söivät särkiä 77100 kg,
ahvenia 29300 kg, kivinilkkoja 18500 kg, kuhia 8000 kg, pasureita 4900 kg,
säyneitä 4400 kg, kiiskiä 3200 kg ja silakoita 2 200 kg. Määrät ovat ihmisten
kalastamiin saaliisiin nähden vaatimattomia ja ravinto koostuu lisäksi pääosin
lajeista, joilla ei ole merkitystä kalastukselle.

Jostain syystä työryhmä on vertaillut merimetson mahdollisia vaikutuksia
kalansaaliisiin yksinomaan ammattikalastuksen saalistilastojen valossa.
Saalistilastojen perusteella suoraa näyttöä muutamien keskeisten lajien (ahven,
siika, kuha) taantumisesta merimetson aikakaudella ei havaittu. Merimetsojen
kuluttamilla määrillä vaikutuksia ei tosin voinut vakavasti olettaakaan
havaitun. Merimetson tärkeimmistä saalislajeista vapaa-ajankalastajat kalastavat
leijonanosan silakkaa lukuun ottamatta, mistä syystä vertailu vain
ammattikalastajien saaliisiin ontuu pahasti. Työryhmä myöntääkin, että
merimetson haittavaikutuksia kalakantojen kokoon ja rakenteeseen ei työryhmän
työn puitteissa ollut mahdollista selvittää.

Sivulla 30 mainitaan, että ”Ruotsin itärannikon kalaston kehitys voidaan
nähdä esimerkkinä tilanteesta, joka tulee vallitsemaan myös Suomenlahdella”.
Asia vaatisi tuekseen ehdottomasti perustelun. Alueet ovat erilaisia. Tilanteen
tuleva kehitys Suomenlahden rannikolla riippuu aivan varmasti myös mm.
Suomenlahden tilan yleisestä kehityksestä, kalastuksessa ja kalakannoissa
tapahtuvista muutoksesta jne. Esimerkiksi jos turskakanta taas voimistuisi,
sillä olisi monin verroin suurempi vaikutus koko ekosysteemiin ja kalastukseen
kuin nykyisen suuruisella tai sitä huomattavasti suuremmallakin
merimetsokannalla.

Suunnitelman lopussa on esitetty useita lisätutkimustarpeita. Niitä
tarvitaankin oletusten ja muualla tehtyjen selvitysten puutteiden vuoksi.
Lisätutkimusehdotuksia vaivaa tosin osaltaan realistisuuden puute, sillä osa
niistä (mm. saaliskalalajiston selvitys koko rannikolla ja
pesimäkauden eri vaiheissa, merimetson vaikutus kalakantoihin, kalaston
rakenteeseen ja ravintoverkkojen tilaan sekä merimetson vaikutus kalojen
kutumenestykseen) vaatisi niin laajoja ja kattavia selvityksiä, ettei niiden
toteuttamista voi pitää realistisena.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ei voi yhtyä työryhmäraporttiin
liittyvään eriävään mielipiteeseen. Miten se eroaa yleisistä ehdotuksista.
Kaikki eriävässä mielipiteessä esitetyt kohdat sisältyvät jo työryhmän
ehdotuksiin. Ilman tutkittua tietoa ja kansainvälistä yhteistyötä
merimetsokantojen hoidossa ei myöskään ole olemassa perusteita kannan
rajoittamiseen voimakeinoin.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö toteaa jälleen, että vaikka
vapaa-ajankalastajat ovat paitsi lukumääräisesti ja myös useimpien kalalajien
osalta merkittävin kalastajaryhmä, ei vapaa-ajankalastajien edustajaa ole otettu
mukaan tähänkään
työryhmään. Jättämällä tämänkaltaisista valmistelevista työryhmistä pois
sisävesiemme ja rannikon merkittävimmän ja lukuisamman kalastajajoukon
edustuksen, ympäristöhallinto joutuu jatkuvasti tilanteisiin, jossa julkisuuteen
päätyvistä mietinnöistä ja valmisteluaineistoista, kuten tästäkin
kannanhoitosuunnitelmasta, puuttuu tämän ryhmän näkemykset.
Tähän
asiaan toivoisi muutosta, koska nyt valmistunut suunnitelma on monin paikoin
yksipuolinen, asenteellinen ja riittämättömään asiantuntemukseen perustuva.

Suunnitelman yhtenä suurena puutteena voidaan pitää myös sitä, ettei se esitä
varsinaista suunnitelmaa merimetsokannan hoidoksi, vaan listan tutkimustarpeita
joiden pohjalta kannanhoitosuunnitelman laatiminen on joskus tulevaisuudessa
mahdollista.