Kala-ala: Merimetsostrategian toimenpiteet ovat riittämättömiä

Kala-ala: Merimetsostrategian toimenpiteet ovat riittämättömiä

Kala-ala: Merimetsostrategian toimenpiteet ovat riittämättömiä

Kala-alan toimijat ja rannikon asukkaat ovat jo pitkään olleet törmäyskurssilla kasvavan merimetsokannan kanssa. Heinäkuussa maassamme oli 25 700 pesivää merimetsoparia ja yhteensä noin 120 000 merimetsoa. Juuri valmistunut merimetsotyöryhmän ehdotus kansalliseksi merimetsostrategiaksi sekä sen toimenpidesuunnitelma eivät ole riittäviä vähentämään merimetson aiheuttamia ongelmia ja niistä koituneita ristiriitoja.

Ympäristöministeriön työryhmässä mukana olleet kala-alan, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundetin (SLC) ja Kristiinankaupungin edustajat katsovat, ettei työryhmässä tunnustettu sitä, että ylisuureksi kasvanut merimetsokanta aiheuttaa vakavaa haittaa kalakannoille, saaristoluonnolle, saariston asukkaille ja yrittäjille, vapaa-ajankalastukselle, kalankasvatukselle ja kalastuselinkeinoille. Merimetso on osaltaan vaikuttanut kotimaisen pyydetyn kalan tarjonnan vähentymiseen. Ongelmaa tulisi tarkastella myös uhanalaisten ja silmällä pidettävien kalakantojen näkökulmasta.

Jo merimetson kannanhoitosuunnitelmassa vuonna 2005 todettiin merimetsokannan saavuttaneen suotuisan suojelutason pesivien parien määrän ollessa viisituhatta. Vuoden 2016 merimetsotyöryhmässä todettiin, että jos silloin esitetyt toimenpiteet eivät lievennä ristiriitoja, on tutkittava vaihtoehtoisten lisätoimenpiteiden tarpeellisuutta. Tässä tehtävässä nykyinen merimetsotyöryhmä ei onnistunut.

Kala-alan, SLC:n ja Kristiinankaupungin edustajat jättivät merimetsotyöryhmän ehdotukseen kansalliseksi merimetsostrategiaksi sekä toimenpidesuunnitelmaan täydentävän mielipiteen ja seitsemän toimenpide-esitystä. Merimetsoristiriitojen ratkaisemiseksi nämä tulisi ottaa poliittisella tasolla käsittelyyn mahdollisimman pian.

  1. Merimetsolle on laadittava valtakunnallinen kannanhoitosuunnitelma.
    2. Merimetsokanta on liian suuri kalakantojen kantokykyyn suhteutettuna. Merimetson kokonaiskantaa ja kolonioiden kokoa tulisi rajoittaa merkittävästi. Tärkeiden kalastusalueiden sekä kalojen lisääntymis-/istutusalueiden ympärille on luotava suoja-alueet.
    3. Merimetsoa koskevien poikkeuslupien haussa hakijoiden todistustaakkaa on alennettava.
    4. Poikkeuslupien käsittelyaikaa on lyhennettävä merkittävästi.
    5. Kansalliseen lainsäädäntöön on tehtävä muutoksia, jotka helpottavat poikkeuslupien saamista. Merimetsoja koskevien poikkeuslupien käsittely on siirrettävä riistahallinnolle.
    6. Perinteinen tapa arvioida kannan kokoa pesivien parien määrän perusteella ei anna oikeaa kuvaa populaation mittasuhteista ja saattaa johtaa vahinkojen/vahingon uhkan aliarviointiin. Ei-pesivät linnut muodostavat merkittävän osan kokonaispopulaatiosta. Arvioinnit ja toimenpiteet tulisi suunnitella ja mitoittaa kokonaispopulaation perusteella.
    7. Merimetsostrategia ja toimenpidesuunnitelma muotoillaan hallitusohjelman edellyttämällä tavalla: ”Laaditaan ja toimeenpannaan merimetsostrategia kannan hallitsemiseksi ja vahinkojen ehkäisemiseksi” ja ”Sujuvoitetaan merimetsojen metsästyksen poikkeuslupien saantia.”

Suomen tulisi jatkossa toimia EU:ssa aktiivisesti sen puolesta, että merimetso siirretään metsästettävien lintujen listalle (lintudirektiivi, liite II). Yhdessä esimerkiksi munien öljyämisen kanssa yllä luetellut toimenpiteet mahdollistaisivat merimetsokannan kohtuullistamisen niin kalakantojen kuin ihmistenkin näkökulmasta tarkasteltuna.

Lisätietoja:
Kalatalouden Keskusliitto, Malin Lönnroth p. 040 5960 808
Kristiinankaupungin kaupunki, Mila Segervall p. 040 525 823
Suomen Ammattikalastajaliitto, Kim Jordas p. 040 0720 690
Suomen Kalankasvattajaliitto, Irja Skytén-Suominen, p. 050 3727 652
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Juha Ojaharju, p. 045 113 3050
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC, Stefan Thölix, p. 050 552 5392


Fiskesektorn: Skarvstrategins åtgärder är otillräckliga

Fiskesektorn och kustbefolkningen har redan länge varit på kollisionskurs med den växande skarvstammen. I juli fanns det 25 700 häckande skarvpar i Finland och sammanlagt cirka 120 000 skarvar. Skarvarbetsgruppens förslag till nationell skarvstrategi samt åtgärdsprogram som nu står klar ses inte ändå på fältet som tillräcklig för att minska på de problem som skarven förorsakar och de konflikter som uppstått.

Fiskesektorns, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbunds (SLC) och Kristinestads representanter i Miljöministeriets skarvarbetsgrupp anser att man i arbetsgruppen inte erkänt det faktum att det överstora skarvbeståndet förorsakar allvarlig skada för fiskbestånden, skärgårdsnaturen, skärgårdens invånare och företagare, fritidsfisket, fiskodlingen och fiskerinäringen. Skarven har för sin del påverkat utbudet av inhemsk fisk negativt. Problemet borde också granskas ur hotade och nära hotade fiskarters perspektiv.

Redan i skarvförvaltningsplanen från år 2005 konstaterades det att skarvbeståndet hade nått en gynnsam skyddsnivå då det fanns femtusen häckande par. I skarvarbetsgruppen från år 2016 konstaterade man att om de åtgärder man föreslog inte minskar på konflikten, måste man utreda behovet av tilläggsåtgärder. Det här har den nuvarande skarvarbetsgruppen inte lyckats med.

Fiskesektorns, SLC:s och Kristinestads representanter har lämnat in en kompletterande åsikt och sju åtgärdsförslag till förslaget till nationella skarvstrategi och åtgärdsprogram. För att lösa skarvkonflikten bör dessa nu med det snaraste tas upp till politisk behandling.

  1. Det bör göras upp en nationell stamförvaltningsplan för skarven.
    2. Skarvbeståndet är för stort jämfört med fiskbeståndens bärkraft. Den totala skarvstammen och koloniernas storlek behöver minskas märkbart. Det behövs skyddszoner kring de viktigaste fiskeområdena och vid fiskarnas lek/utsättningsområden.
    3. Vid ansökan om undantagstillstånd bör den sökandes bevisbörda minskas betydligt.
    4. Undantagstillståndens behandlingstid bör förkortas märkbart.
    5. Det måste göras ändringar i den nationella lagstiftningen som gör det lättare att få undantagstillstånd. Behandlingen av undantagstillstånden bör flyttas till viltförvaltningen.
    6. Det traditionella sättet att utvärdera beståndets storlek utgående från antal häckande par ger inte rätt bild av populationen och kan leda till att skadorna/skadehotet undervärderas. Icke-häckande fåglar utgör en betydande del av den totala populationen. Utvärderingar och åtgärder ska planeras och dimensioneras enligt den totala populationen.
    7. Skarvstrategin och åtgärdsplanen utformas så som regeringsprogrammet förutsätter: ”En strategi för att begränsa storskarvsbeståndet och förebygga skarvskador ska utarbetas och genomföras.” och ”Beviljandet av dispenser för jakt på storskarv ska underlättas”.

Finland bör framöver inom EU aktivt jobba för att skarven flyttas till listan över jaktbara fåglar (fågeldirektivet, bilaga II). Tillsammans med exempelvis oljning av ägg skulle de ovan listade åtgärderna möjliggöra en rimlig skarvstam, både ur fiskbeståndens och människors synvinkel.

Tilläggsuppgifter:
Centralförbundet för Fiskerihushållning, Malin Lönnroth tel. 040 5960 808
Finlands Fiskodlarförbund, Irja Skytén-Suominen, tel. 050 3727 652
Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation, Marcus Wikström, tel. 045 110 2126
Finlands Yrkesfiskarförbund, Kim Jordas tel. 040 0720 690
Kristinestads stad, Mila Segervall tel. 040 525 8523
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC, Stefan Thölix, tel. 050 552 5392