Meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat

Lausunto luonnoksesta Itämeren meritaimenen vesistökohtaisiksi elvytys- ja hoitosuunnitelmiksi, 11.1.2019

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan luonnoksesta seuraavaa.

Suomen meritaimenkantojen tila ja kantojen elvyttäminen

Luonnonvarakeskuksen joulukuussa 2018 valmistuneen kalavarojen käyttö- ja hoito-oppaan mukaan kaikki Suomen alkuperäiset meritaimenkannat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Maamme alun perin 60 mereen vaeltavasta taimenkanannasta on enää 12 jäljellä. Kannat ovat tuhoutuneet tai voimakkaasti heikentyneet jokien patoamisen, ruoppausten, perkausten ja muiden vesistötöiden sekä maa- ja metsätaloudesta aiheutuvan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vuoksi. Lisäksi liiallinen kalastus on ollut syynä taimenkantojen taantumaan. Oppaan mukaan kantojen elvyttämiseksi tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia.

Meritaimenkantojen elvytys- ja hoitosuunnitelmaluonnos

Valtioneuvoston v. 2014 hyväksymän lohi- ja meritaimenstrategian mukaan Suomen alkuperäisille meritaimenkannoille laaditaan vuoteen 2015 mennessä elvytyssuunnitelmat ja muiden meritaimenkantojen osalta hoitosuunnitelmat tehdään vuoteen 2018 mennessä. Suunnitelmien valmistumisen ajoitus on kuitenkin takellellut. SVK on useaan otteeseen peräänkuuluttanut ko. suunnitelmia mm. eduskunnan valiokuntakuulemisissa. SVK on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä, että suunnitelmat valmistuvat ajallaan ja että niiden tulee valtakunnallisena kalavarojen hoitosuunnitelmana ohjata uusia kalatalousalueita niiden ryhtyessä valmistelemaan uusia käyttö- ja hoitosuunnitelmiaan vuonna 2019.

Nyt laadittu elvytysohjelmaluonnos on tehty Suomen yhdelletoista alkuperäiseksi katsotulle meritaimenkannalle. Tornionjoen vesistön alkuperäisille meritaimenkannoille on tarkoitus laatia erillinen suunnitelma yhteistyössä Ruotsin kanssa. Muiden meritaimenkantojen osalta vesistökohtaiset suunnitelmat pyritään luonnoksen mukaan saamaan valmiiksi vuoden 2018 loppuun mennessä.

Luonnoksen mukaan alkuperäisille ja kaikkein heikoimmassa tilassa oleville kannoille on esitetty voimakkaimpia elvytystoimia, koska niissä poikasmäärät tulisi saada nopeimmin ja voimakkaimmin kasvuun. Suunnitelmia päivitetään ja laajennetaan tarpeen mukaan.

Elvytys- ja hoitosuunnitelmat on tehty vesistökohtaisesti ja kustakin meritaimenvesistöstä on laadittu havainnollinen kartta, josta käy ilmi mm. meritaimenen nousualueet, nousuesteet sekä kalatiet. Jokaisesta vesistöalueesta löytyy yleiskuvaus sen meritaimenkannasta, vesistön tilasta ja vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet kalan kulun parantamiseksi.  Toimenpide-ehdotukset on jaettu loogisesti eri ryhmiin.

SVK toteaa, että suunnitelmaluonnoksessa ei näytä olevan suuria muutoksia vuosi sitten sidosryhmille esitettyyn luonnokseen. Luonnoksessa esitetyt toimenpiteet ovat lisäksi pitkälle yhteneviä edellä mainitun Luonnonvarakeskuksen tuoreessa oppaassa esitettyihin toimiin taimenkantojen hoitamiseksi.

Viitaten edellä esitettyyn SVK pitää erinomaisena, että suunnitelmat alkuperäiskantojen elvyttämiseksi ovat vihdoinkin valmistumassa. Vielä kuitenkin puuttuu suunnitelma Tornionjoen meritaimenkantojen elvyttämiseksi.

Ehdotetut toimenpiteet ovat SVK:n mielestä hyvin perusteltuja ja kannatettavia.

Meritaimenkantojen elvyttämisessä taimenen elinympäristöt on saatava kuntoon ja nousuyhteydet toimimaan. Keskeistä on vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden toteuttaminen. Taimenjokien kunnostuksilta putoaa monissa vesistöissä helposti pohja pois, jos kutujokien perkauksia ja ojituksia sekä valuma-alueiden ravinne- ja kiintoainekuormitusta ei pystytä vähentämään. Heikentyneiden alkuperäiskantojen elvytys- ja tuki-istutuksissa on käytettävä vain ko. jokien omia taimenkantoja. Kun kanta on vahvistunut riittävästi, istutukset lopetetaan.

Vaikka taimenen kutu- ja poikasalueet saataisiin kuntoon ja nousuyhteydet toimimaan, se ei vielä riitä. Luonnonkannat voivat voimistua vasta, kun pyynti on kannan tilaan nähden sopivalla tasolla. Tutkimus ja seuranta ovat välttämättömiä toimenpiteiden vaikuttavuuden ja päivittämisen arvioimiseksi.

SVK tuo seuraavassa esille vielä joitakin tarkennuksiaan ja näkemyksiään kalastuksen säätelystä ja jokialueiden kunnostuksista, jotka se pyytää ottamaan lopullisissa suunnitelmissa huomioon.

Kalastuksen säätely

Keskeisiä ohjauskeinoja taimenkantojen elvyttämiseksi kalastussäädöksissä ovat tavoiteltavaan pyyntimittaan sovitettu solmuvälisäätely sekä rauhoitusalueet ja -ajat. On täysin selvää, että maamme alkuperäisten ja äärimmäisen uhanalaisten meritaimenkantojen kutujoissa ja niiden edustojen merialueilla tarvitaan huomattavasti tiukempaa kalastuksen säätelyä, kuin mitä nykyinen kalastuslaki ja -asetus edellyttävät.

Meritaimenvesistöjen virtavesiin ja järvilaajentumiin esitetään nykyistä tiukempia kalastusrajoituksia, samoin jokisuualueille ja syönnösalueille rannikolla. Mahdollisuuksia säädellä kalastusta taimenen syönnösalueilla tulee luonnoksen mukaan käsitellä alueellisissa kalatalouden yhteistyöryhmissä ja kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatimisen yhteydessä.

Luonnoksessa on esitetty varsin laaja keinovalikoima kalastuskuolevuuden vähentämiseksi taimenen syönnösalueessa meressä. Erityisen ongelmallinen tilanne on Suomen länsirannikolla, jossa taimenen syönnösalue on kapea ja jossa on voimakasta lähinnä muihin lajeihin kohdistuvaa verkkokalastusta.

SVK katsoo, että merialueen kalastuksen säätelyn keinovalikoimasta puuttuu rasvaeväleikatun taimenen pyyntimitan nostaminen 50 senttimetristä 60 senttimetriin joko kalastusasetuksen muutoksella tai ELY-keskusten päätöksillä leveyspiirin 67 eteläpuolella. Vastaavaa nostoa SVK esitti ELY-keskukselle päätettäväksi jo 30.8.2016 koskien Suomenlahtea ja siihen laskevia vesistöjä, joissa elää 2/3 Suomen alkuperäisistä meritaimenkannoista. Pyyntimitan nosto pitää kuitenkin huomioida myös verkkojen solmuvälien suurentamisella. Istukastaimenen nykyistä korkeampi pyyntimitta ohjaisi solmuvälien kasvattamisen kautta suurempiin saalisyksilöihin, mikä vähentäisi rauhoitetun rasvaevällisen meritaimenen sivusaaliskuolleisuutta.

SVK:n mielestä erityisesti verkkokalastusta on säädeltävä nykyistä tehokkaammin, koska vapaa-ajankalastajien verkkokalastuspaine määrittää pitkälti meritaimenen pyyntikuolleisuutta. Evälliset rauhoitetut tai alamittaiset taimenet kuolevat helposti verkkoihin ja myös verkoista vapauttamisen jälkeen. Säätelyn piiriin on yhtälailla kuuluttava kaupallinen kalastus, jolle taimen on jo muutenkin hyvin marginaalinen laji.

Myös luonnoksessa esitetyt vapakalastuskiellot ovat joiltakin osin paikallaan. SVK kuitenkin tähdentää, että vapakalastuksessa rauhoitetut ja alamittaiset taimenet on helposti vapautettavissa ja niiden kuolleisuus vähäistä, jos kalastajat toimivat hellävaraisesti, suosivat väkäsettömiä koukkuja ja poistavat vieheistä ylimääräiset koukut, kuten SVK opastaa mm. kotisivuillaan ja Koolla on Väliä-hankkeessaan.

Jokialueiden kunnostukset

Luonnoksessa on esitetty runsaasti toimenpiteitä kalojen kulun mahdollistamiseksi voimalapatojen kohdalla. Vaellusesteiden poisto on luonnollisesti yksi tärkeimmistä ja kiireellisimmistä tehtävistä. Osa luonnoksessa esitetyistä elinympäristökunnostuksista on jo toteutunut, mikä on erittäin hienoa.

Meritaimenjokien vaellusesteiden poistamiseksi on Suomessa kuitenkin edelleen huomattavia vaikeuksia liittyen sekä voimassa olevaan lainsäädäntöön että rahoitukseen.

Oikeusministeriöstä 18.12.2018 valmistuneen arviomuistion mukaan (Selvityksiä ja ohjeita 36/2018) vesiin kohdistuvien tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää nykyistä laajempaa mahdollisuutta tarkistaa jo myönnettyjä vesitalouslupia. Vesien käyttöä koskevan tavoitteenasettelun muuttumisen myötä ei perusteita vesitalousluvan pysyvyyssuojan ylläpitämiselle nykyisessä laajuudessa enää ole. Muistio laadittiin SVK:n, Suomen Luonnonsuojeluliiton ja WWF-Suomen ministeriöön 6.4.2017 jättämästä aloitteesta vesilain tarkistamiseksi kalatalousvelvoitteiden osalta.

SVK pitää erittäin tärkeänä, että myös elvytys- ja hoitosuunnitelmaan tuodaan yhtenä keinovalikoimana esille vesilain tarkistaminen kalatalousvelvoitteiden saamiseksi vanhoihin vesitalouslupiin, joissa niitä ei ole. Lain tarkistamisen kautta pystyttäisiin olennaisesti nopeuttamaan kalateiden rakentamista luvan haltijan varoin meritaimenjokiin. Kysymyksessä ovat nimenomaan pienemmät, meritaimenen käyttämät kutujoet, joissa olevissa voimaloissa ei ole nykyisin mitään kalatalousvelvoitetta.

Luonnoksessa viitataan tierumpujen aiheuttamiin lukuisiin vaellusesteisiin niissä pienvesissä, jotka ovat meritaimenille elintärkeitä. SVK on vaikuttanut tämänkin osalta ponnekkaasti ajamalla jo uusittuun yksityistielakiin ja -asetukseen säädösmuutokset, joissa vanhojen rumpujen kunnossapidossa ja uusien rakentamisessa on kalojen kulku otettava huomioon ja näihin toimiin on ELY-keskuksilla asetuksen mukainen rahoitusmahdollisuus.  Myös tämä seikka on tärkeää tuoda elvytysohjelmassa esille ja toimenpiteeksi, että ELY-keskukset valvovat aktiivisesti yleistä kalatalousetua yksityisteiden ylitysrakenteiden muuttamiseksi kaloille kulkukelpoisiksi.

Suunnitelmien jatkaminen ja niiden status

Viitaten lohi- ja meritaimenstrategiassa esitettyihin toimenpiteisiin SVK tähdentää, että Suomen meritaimenkantojen elvyttämiseksi on mahdollisimman pian saatava valmiiksi vielä seuraavat selvitykset:

-Tornionjoen alkuperäisten meritaimenkantojen elvytys – ja hoitosuunnitelma

-muiden kuin alkuperäisten meritaimenkantojen elvytys- ja hoitosuunnitelmat

-jokikohtaiset smolttituotanto- ja kutukantatavoitteet em. kannoille

SVK toteaa, että monissa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päättämissä rannikko-Suomen kalatalousalueiden rajauksissa ei otettu riittävästi huomioon vaelluskalojen elinkiertoa, vaikka ko. ELY-keskuksen toimialueen vesistöissä elää suurin osa Suomen alkuperäisistä meritaimenkannoista. Tämä asettaa haasteita turvata vaelluskalojen elinkierto alueiden tulevissa käyttö- ja hoitosuunnitelmissa, joita ryhdytään piakkoin laatimaan.

SVK pitää erittäin tärkeänä, että Itämeren meritaimenkantojen elvytys- ja hoitosuunnitelma katsotaan kalastuslain 34 §:n mukaiseksi valtakunnalliseksi kalavarojen hoitosuunnitelmaksi, joka on otettava huomioon kalatalousalueiden uusia käyttö- ja hoitosuunnitelmia laadittaessa ja täytäntöön pantaessa sekä järjestettäessä kalastusta yleisillä vesialueilla. Vastaavasti ko. suunnitelma on otettava huomioon myös kalastuslain 33 § mukaisissa yhteistyöryhmissä uusia kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia arvioitaessa.