Mökkiläisen kalastustavat

Mökkiläisen kalastustavat

Mökillä kesäkalastukseen kuuluvat olennaisesti onkiminen, viehekalastus (heittokalastus ja uistelu) ja katiskalla pyytäminen. Onkia saat jokamiehenoikeudella, muistathan muihin hankkia asianmukaiset kalastusluvat. Valitse itsellesi sopivin tapa kalastaa tai kokeile vaikka kaikkia!

Onkiminen on jokamiehenoikeus ja helppo tapa kalastaa

Onkiminen on yleisin kalastuksen monista eri muodoista. Syitä suosioon on monia. Kalastusvälineet ovat edullisia hankkia tai helppoja vaikka valmistaa itse, kalapaikkoja löytyy kaikkialta lyhyidenkin matkojen päästä, lupia ei yleensä tarvita ja saalista saa lähes varmasti. Kuulostaa helpolta, mutta muutamia valmisteluja kannattaa tehdä ennen kalaretkeä.

Välineet kuntoon

Perinteinen onki on mökkirannasta kaadettu haapa tai pihlaja, johon on solmittu onkilaite, jossa on suuri punavalkoinen koho. Kalastus on kuitenkin mielekkäämpää tarkoitukseen sopivilla välineillä. Yleiskäyttöön kannattaa hankkia neljä metriä pitkä teleskooppivapa, jota myös perheen pienimmät jaksavat vaivatta kannatella. Kalastavampia onkilaitteita ovat herkät niin sanotut kilpaonkilaitteet tai puikkokohot.

Tee se itse tarvikkeet onkilaitteen rakennukseen onkilaitepohja, koho, painoja, koukkuja, siimaa ja kohosukkia. Kuva: Petter Nissén.

Herkässä yleiskäyttöön soveltuvassa onkilaitteessa koho on ohut, solakan mallinen kantavuudeltaan maksimissaan kolme grammaa, monofiilisiima maksimissaan 0,20 mm paksua ja koukku on sopivan pieni kokonumeroltaan 14-12. Pieni koukku mahtuu hyvin pienisuisten särkikalojenkin suuhun, mutta siinä pysyy myös savupönttöön kelpaava ahven.

Yleiskäyttöinen kilpaonkikoho 3 gramman kantavuudella ja numero 12 kemiallisesti teroitettu onkikoukku. Kuva: Petter Nissén.

Oikein painotetussa onkilaitteessa vain kohon antenni näkyy veden pinnalla. Näin painotettu onki on herkkä ja kalat eivät huomaa petosta syöttiä napostellessaan. Oman onkesi voit painottaa lisäämällä siimaan puristettavia halkaistuja haulipainoja. Hyviä teleskooppivapoja ja herkästi kalastavia kilpaonkilaitteita saa kalastustarvikeliikkeistä muutaman euron hintaan.

Mato maistuu kaloille

Onginnassa voi käyttää syöttinä vaikkapa kärpäsentoukkia, taikinaa, juustonpalaa, kalanpalaa, matoa tai tekomatoa ja -toukkia. Kalastusvälinekaupoista voi ostaa syöttejä ympäri vuoden. Kesäinen mökkikalastaja saa kuitenkin syötit parhaiten omasta tunkiosta tai perunamaan reunasta kaivamalla.

Mato kannattaa pujottaa läheltä paksua päätä koukkuun ja jättää koukun kärki näkyviin! Näin koukun kärjen ei tarvitse läpäistä madon nahkaa ennen tarttumista kalan suuhun.

Onkijan kalapaikat ja saalis

Parhaita kalapaikkoja ovat rannat, joissa pohja on rikkonainen ja kaloille löytyy sopivaa ravintoa. Esimerkiksi vedenalaisten kivikkojen ja kaislikoiden reunat ovat oivallisia kalapaikkoja. Usein tuulenpuoleiset rannat antavat hyvin kalaa tuulen kuljettaessa rantaan kaloille sopivaa ravintoa.

Rehevä ranta, jossa vesi hieman virtaa. Erityisesti särkikalojen ja lahnan ongintaan hyvä paikka. Kuva: Janne Rautanen.

 

Saaren kivikkoranta, jossa vesi nousee syvästä matalaan kivikkoon, soveltuu hyvin ahvenen, särjen ja salakan ongintaan. Kuva: Janne Rautanen.

Onkijan perussaalista ovat särjensukuiset kalat, kiisket sekä ahvenet. Onkijan saaliskaloihin kuuluvat myös suuret ahvenet ja hauetkin. Niitä voi onkia kaislikoiden reunoista tai karikoilta, joiden ympärillä ne ovat syömässä pikkukaloja.

Petokaloille syöttinä kannattaa käyttää kalanpalaa ja varustautua muutenkin yleiskäyttöön sopivia järeämmillä välineillä, paksummalla siimalla ja suuremmilla koukuilla. Lähes kaikki saaliskalat voidaan hyödyntää. Pienimmät kalat maistuvat vaikkapa kissalle tai sopivat kalakukkoon, ja suuremmat voidaan esimerkiksi savustaa tai paistaa fileinä.

Viehekalastus jakaantuu heittokalastukseen eli ”virvelöintiin” ja uisteluun

Heittokalastajan välineet ovat uisteluun verrattuna hieman kevyemmät. Jos vetouistelu on vain satunnaista, siinä voi toki käyttää heittokalastukseen soveltuvia välineitä eli avokelaa ja kevyttä, heittämiseen soveltuva vapaa. Uisteluun soveltuu paremmin hyrräkela tai avokela ja lyhyehkö (180-210 cm), tanakampi vapa. Viehekalastajan välinesettejä on kaupan 50 eurosta alkaen, mutta aivan halvimpia paketteja kannattaa välttää. Uisteluun tehdyt hyrräkelat ja vavat eivät sovellu heittokalastukseen.

Heittokalastukseen sopii yleiskäyttöön 2000 sarjan avokella varustettu noin 210 sentin ( 7` jalkaa) pituinen keskitoiminen hiilikuituvapa. Kuva: Petter Nissén.

Uistelusiimaksi sopii normaali monofiilisiima paksuudessa 0,30-0,40 mm. Heittokalastukseen sopiva tunnokas kuitusiima on paksuudeltaan 0,12-0,15 mm. Mikäli heittelee ja uistelee samalla setillä, niin 0,25 mm monofiilisiima on toimiva kompromissiratkaisu.

Heittokalastajan kannattaa varata pakkiin muutama lusikkauistin hauenkalastusta varten, ja erityisesti 5-10 sentin mittaisia jigejä ja 6-12 gramman jigipäitä kuhan sekä ahvenen kalastukseen. Kesälämpöisellä vilkasuintiset lippauistimet pyytävät hyvin ahventa ja haukea.

Uistimen kiinnittämistä ja vaihtamista helpottaa viehelukko. Viehelukkoja myydään myös leikarilla varustettuna eli lukkoleikareina. Leikari estää siimaa kiertymästä uistimen pyöriessä. Varsinkin lippauistimilla kalastettaessa lukkoleikarin käyttö on melkein pakollista. Terävähampaisia petokaloja kalastettaessa kannattaa käyttää kestävällä perukkeella varustettuja lukkoleikareita.

Veneellä liikuttaessa kalastus muuttuu vetouisteluksi

Uisteluun sopivat parhaiten vaaput, mutta myös heittouisteluun sopivilla lusikkauistimilla voi uistella tuottoisasti. Kuhaa ja taimenta uistelevan kannattaa hankkia 10-13 cm mittaisia herkkäuintisia vaappuja. Ahventa uistellessa kannattaa pienentää vieheen koko 4-8 cm mittaan ja hauen kalastajalle suositellaan suurempia 13-20 cm pituisia vieheitä.

Vetouisteluun sopivat vieheistä erinomaisesti vaaput ja lusikkauistimet, joita on saatavilla laaja kirjo. Lippa-uistimilla on ikävä taipumus kiertää siimaa. Siksi lippauistimen kannssa tulee aina käyttää leikaria, joka estää siiman kiertymisen. Kuva: Petter Nissén.

Sopiva vetonopeus ja mistä löytää saaliskalat?

Kuhalle, hauelle, taimenelle ja ahvenelle sopiva vetonopeus on noin 3-5 kilometriä tunnissa eli 2-3 solmua. Vauhti on yleensä sellainen, jota mökkivene kulkee tyhjäkäynnillä tai vastaavasti soutuveneellä rauhallinen soutunopeus on sopiva.

Kuha, ahven ja hauki löytyvät yleensä lahtivesiltä sekä järven rehevämmistä osista. Usein myös melko matalista vesistä, mutta kesällä pintavesien lämmetessä kuhan saattaa löytyä myös ulapalta syvän veden pintakerroksista. Helteillä etenkin ilta- ja yöaikaan kuhaa kannattaa uistella pinnan tuntumasta ilman painotusta. Päivällä ja etenkin vesien ollessa viileämpiä uistimet kannattaa upottaa syvemmälle, jopa 6-10 metrin syvyyteen. Syvempiin vesikerroksiin uistimet saa käyttämällä syvännevaappuja, painouistimia, uistelupainoja, syvääjälevyä tai painosyvääjää.

Ahventa ja haukea kannattaa kalastaa pohjan läheisyydestä ja usein jopa siten, että viehe osuu välillä pohjaan. Kivikkopohjilta ahvenen ja hauen tapaa varmimmin.

Haukia heittokalastavan kannattaa suunnata uistimet myös kaislikkorantojen reunoihin. Etenkin viileän veden aikaan saaliiksi voi tulla myös kookkaampia yksilöitä.

Taimenta ja järvilohta on helpoin kalastaa uistellen pinnan läheisyydestä selkävesiltä. Viileän veden aikaan lohikalat tavoittaa sieltä hyvin, mutta joskus myös kesällä iltaisin ja varhain aamulla taimen pintautuu syömään pikkukalaa.

Vetouistelua helpottavana apuvälineenä suositellaan irrotettavan, yleensä kaiteeseen kiinnitettävän vapatelineen hankintaa. Se vapauttaa kädet ohjailuun ja muihin toimiin veneen liikkuessa. Kasaan taittuva ja riittävän pitkävartinen haavi menee pieneen tilaan ja on kätevä kalan nostossa veneeseen.

Perusvarusteet kalaretkelle ja välinehuolto

Kesäpäivänä kalojen säilytykseen tarvitaan pidemmällä kalaretkellä kylmä säilytystila, kuten kylmälaukku.

Kalastajan paras kaveri on terävä ja ruosteeton koukku, joka tartuttaa saaliin hyvin ja kestää kalastuksen rasitukset. Tylsyneet ja ruosteiset koukut pitää vaihtaa uusiin. Noin 10 cm vaappuun sopiva kolmihaarakoukun kokonumero on 6, joka käy myös keskikoon lippauistimiin. Pikkuvaappuihin sopii kokonumero 8. Lusikkauistimiin ja suuriin vaappuihin käyvät kokonumerot 2 tai 4.

Siimat heikkenevät vanhetessaan ja niiden sopiva vaihtoväli on käytöstä ja säilytyspaikasta riippuen 1-3 vuotta. Muista hävittää vanha siima huolellisesti. Sitä ei koskaan saa jättää luontoon.
Kalankäsittelyä varten kannattaa hankkia hyvä fileointiveitsi ja -piikki. Kierrepuikon käyttö pitää fileerausveitsen terävänä ja sillä kannattaa välillä pyyhkäistä muutenkin esimerkiksi keittiöveitsen terää.

Katiska sopii passiiviseen kalastukseen

Perinteinen katiska on mielenkiintoinen ja helppo valinta pyydyskalastukseen. Pyydys voi olla vedessä aina ja sen kokeminen on omanlaisensa elämys. Katiska kannattaa kokea joka päivä. Se on suosittu pyydys etenkin keväällä, jolloin kaislikkorannat kuhisevat ahvenia, haukia, lahnoja ja eri särkikaloja. Katiska soveltuu myös käytettäväksi koko avovesikauden ajan. Rikkonaisille pohjalle kivien viereen asetettu pyydys pyytää kaloja hyvin kesällä. Nykyisin katiskalla pyydetään myös kuhia hieman syvemmästä vedestä.

Katiska sopii passiivisempaan mökkikalastukseen loistavasti. Kuva: Jaana Vetikko.

Särkikalojen pyynti toimii myös kalavedenhoitona. Saaliin määrää saa kasvatettua laittamalla kaurahiutaleita, -puuroa tai muuta syöttiä katiskan sisään tiheäsilmäisestä verkosta tehdyssä syöttipussissa. Pussin voi korvata myös ravustuksesta tutulla syöttikotelolla.

Pyydys tulee merkitä asiallisesti ja asettaa pyyntiin siten, että se on kokonaan veden alla tai nielun yläosa pitää sulkea, etteivät vesilinnut päädy pyydykseen. Rannalla katiska tulee säilyttää aina siten, että nielu on suljettu ja koentaluukku on avoinna, jotta pyydykseen päätyvät pikkulinnut pääsevät sieltä pois. Katiskoiden hinnat vaihtelevat parista kympistä sataan euroon.

Muista asiaankuuluvat kalastusluvat

Onkiminen ja pilkkiminen yhdellä vavalla ja pilkillä ovat kaikille kuuluvia maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Samoin silakan litkaus on maksutonta kaikille. Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet saavat lisäksi kalastaa yhdellä vavalla ja vieheellä ilman maksua.

Muiden viehekalastajien sekä pyydyksiä käyttävien tulee lunastaa kalastonhoitomaksu (45 €/vuosi, 15 €/7 vrk, 6 €vrk), jonka voi ostaa vaikka R-kioskilta, eräluvat.fi -verkkokaupasta tai älypuhelimella maksuttomalla eräluvat-sovelluksella.

Kalastonhoitomaksu sisältää 18-64-vuotiaille oikeuden kalastaa yhdellä vavalla ja vieheellä seisovissa vesissä ja jokien virtaamattomilla suvantoalueilla.

Useamman kuin yhden vavan käyttäminen henkilöä kohden samanaikaisesti, erityiskalastuskohteilla kalastaminen, vaelluskalajokien koski- ja virtapaikoissa kalastaminen ja pyydykset, kuten katiska ja verkot vaativat vesialueen omistajan luvan. Sellaisen saa lunastettua osakaskunnan luvanmyyjältä tai kalatalousalueelta.