Mustijoen koski- ja virta-alueet

Lausunto Mustijoen koski- ja virta-alueiden määrittämisestä, 16.8.2018

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry:n laatimaan esitykseen Mustijoen vesistön koski- ja virta-alueiden määrittämiseksi ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

  1. Taustaa

1.1 Vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueiden kalastusrajoitukset

Kalatalousviranomainen on määrittänyt Suomen vaelluskalavesistöt ja merkinnyt ko. vesistöt MMM:n kalastusrajoitus.fi.-palveluun. Virtavesissä tapahtuvan kalastuksen säätely on tärkeässä asemassa, koska monet uhanalaiset vaelluskalat, lajista riippuen, vaeltavat ja lisääntyvät niissä. Toisaalta virtaavissa vesissä esiintyy myös elinvoimaisia kalalajeja, joiden kalastusmahdollisuudet on tarpeellista säilyttää. Pala suomalaista kalastushistoriaa tiivistyy joki- ja purovesistöihin. Lisäksi ne ovat monille kalastajille, varsinkin veneettömille, usein kalastuspaikoista mieluisimpia.

Vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla on Kalastuslain 7 § ja 46 §:n mukaan onkiminen, pilkkiminen ja kalastaminen harrilaudalla kielletty. Tämä koskee kaikkia kalastajia. Viehekalastaa niissä saa vesialueen omistajan luvalla. Koski- ja virta-alueita koskevat yleiskalastusrajoitukset eivät siis koske koko vaelluskalavesistöä. Esim. jokien ja purojen suvannoissa voi pilkkiä, onkia ja harjoittaa maksulliseen yleiskalastusoikeuteen kuuluvaa viehekalastusta.

Kalastuslain 4 §:n mukaan koski- ja virta-alueilla tarkoitetaan alueita, joissa:
a) vesi virtaa silmin havaittavasti alavirtaan päin; ja
b) virtapaikan ylävesi on alavettä ylempänä.

Kalastuslain 64 § antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) valtuutuksen päätöksellään määrittää vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueiden rajat. Tähän mennessä näitä rajauksia on tehty kuitenkin kalastusrajoitus.fi.-palveluun niukasti, joten kalastajat ja kalastuksen valvojat ovat joutuneet tukeutumaan kalastuslain määritelmiin. Kalastajille nämä määritelmät ovat aiheuttaneet runsaasti tulkintaongelmia, koska virtausolosuhteet vaihtuvat vuodenajan ja vallitsevan säätilan mukana. Lisäksi kalastajan vastuulle jäävä havainnointi voi olla ristiriidassa toisen kalastajan tai kalastuksen valvojan tulkinnan kanssa.

1.2 SVK:n Virtamittarit-hanke

Epätietoisuus vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueiden rajoista on yksi keskeisimmistä uuden kalastuslain epäkohdista, mikä sekä vaikeuttaa luvallisen kalastuksen harjoittamista että hankaloittaa luvattoman kalastuksen valvomista. Viimekädessä haitan kärsijänä ovat myös uhanalaiset vaelluskalat, joiden tarkoituksen mukaista suojaa kalastukselta ei tällä hetkellä voida taata.

SVK on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoittamana käynnistänyt kuluvana vuotena Virtamittarit-hankkeen, jonka  tarkoituksena on kartoittaa eräiden Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut-yksikön toimialueen vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueiden rajat maastokäyntien avulla.  Hanke kohdistuu kalastuksellisesti tärkeiden vesistöjen pääuomiin ja isoimpiin sivu-uomiin.

Koski- ja virta-alueiden rajakohtien määrittämiseksi maastossa on SVK luonut yhdessä ELY-keskuksen kanssa kriteeristön. SVK:n kouluttamat työntekijät vastaavat maastossa rajapaikkojen etsinnästä ja karttarajauksista, jolloin ELY-keskus pystyy tekemään varsinaiset  määrityspäätökset ko. koski- ja virta-alueista, jotka puolestaan viedään  MMM:n kalastuskieltopalveluun.

Virtamittarit-hankkeessa pyritään luomaan toimivat käytännöt tunnistaa jokien ja purojen koski- ja virta-alueet. Tarkoituksena on, että mikäli tämä pilottiluontoinen hanke toteutuu odotusten mukaisesti, voidaan opittuja toteuttamiskeinoja hyödyntää myöhemmin myös muiden ELY-keskuksien alueella.

  1. Mustijoen koski- ja virta-alueiden määrittäminen

Mustijoki on kalatalousviranomaisen toimesta määritelty vaelluskalavesistöksi.

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys on tehnyt esityksen Mustijoen koski- ja virta-alueiksi, jotka maastokäyntien perusteella on merkitty karttoihin ja jotka ELY-keskus voi sitten sellaisiksi määrittää ja merkitä kalastusrajoitus.fi-palveluun.

Yhdistyksen esityksessä todetaan, että kalastuslakia laadittaessa säädöksiä haluttiin hiukan tiukentaa aiempaan (=koski- ja virtapaikka) nähden niin, että kalastamaan ei mennä kosken niskalle tai välittömästi kosken alapuolelle. Kalastuskielto koski- ja virta-alueella on olemassa siksi, että vaelluskalakannat säilyisivät.

  1. SVK:n näkemyksiä

SVK toteaa, että vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueiden rajauksissa olisi kalatalousviranomaisen tekemät rajauspäätökset tärkeää tehdä kansalaisten oikeusturvan vuoksi samoilla kriteereillä.

Mustijoki ei kuulu SVK:n Virtamittarit-hankeen kohdejokiin. Mustijoen päähaaran rajaukset näyttävät sinänsä asiallisilta. Rajaukset kattavat myös  koskien välisuvantoja ja virta-alueet ulottuvat niin pitkälle alasuvantoon, kuin kosken virtaus yleisimmin on silmin nähtävissä (=kosken loppuliuku). Tarkoiksi lopullisiksi rajoiksi tulisi SVK:n mielestä valita maamerkein (kivet, sillat, joen mutkat, rakenteet tms.) tunnistettavia kohteita, mikäli mahdollista. Näin menetellään Virtamittarit-hankkeessa.

SVK:n Virtamittarit-hanke keskittyy rajauksissaan vesistöjen pääuomiin ja isoimpiin sivu-uomiin. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmasuojeluyhdistyksen esityksessä Mustijoesta mukana on myös useita vesistön puroja, jotka on rajattu kokonaisuudessaan koski- ja virta-alueiksi. On tosiasia, että puroluokkaa olevien vesistöjen koski- ja virta-alueita on hankalaa rajata purojen usein hyvin voimakkaiden virtaamavaihteluiden perusteella. Perusteina em. rajauksille ovat, että ko. puroja on kunnostettu ja että niissä olevat taimenet (luonnonkannat, istukkaat) käyttävät koko puroa kasvualueinaan.

Kuten edellä on esitetty, kalastuslain 7 §:n tarkoituksena ei ole rajoittaa yleiskalastusoikeuksia pitkille virtavesireiteille, vaan rajoittaa ko. kiellot koskemaan niitä koski- ja virta-alueita, jotka ovat tärkeitä kutu- ja poikastuotantoalueita esim. taimenille.  Jos ”syönnösalueiden” perusteella aletaan tekemään laajempia yleiskalastusrajoituksia kalastuslain 64 §:n päätöksin, on kuitenkin syytä kääntää katse myös reittivesiin ja järvialtaisiin. Jos ELY-keskus tekee koko puron kattavan kalastuslain 64 §:n mukaisen määrityksen, ovat kalastuksen haltijan oikeudet harjoittaa siinä viehe- ja katiskakalastusta silti voimassa, mikä ei ole tarkoituksenmukaista ko. puron arvokkaiden taimenkantojen suojelemiseksi.

Vaelluskalavesistöjen arvokkaille taimenpuroille tulisi edellä olevan johdosta tehdä kalastuslain 53  §:n mukaisia kalastusta rajoittavia päätöksiä, jotka koskevat myös kalastuksen haltijan viehe- ja katiskakalastusta ja hänen luvan myyntiään. Byrokratian välttämiseksi voidaan samoihin päätöksiin sisällyttää useita puroja kerrallaan.