Neuvontajärjestöjen arviointi

Lausunto neuvontajärjestöjen arviointiraportista 9.10.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry (SVK) esittää kunnioittavasti
lausuntonaan kalastusalan neuvontajärjestöjen arviointiraportista (Kala- ja
riistahallinnon julkaisuja 79) seuraavaa.

 

1. Johdanto

 

SVK yhtyy raportissa esitettyyn käsitykseen, siitä että kalastusalan neuvonta
”on suurten haasteiden edessä ja että koko järjestelmän uudelleenarviointi on
enemmän kuin paikallaan.” Raportin mukaan haasteena on se, että niukemmilla
resursseilla on tuotettava yhä laadukkaampia palveluita. Näin varmasti on, mutta
koko järjestelmän uudelleen arvioinnin kannalta haasteellisin kysymys on
niukkojen voimavarojen oikea kohdentaminen; miten neuvontaan osoitetut varat
jaetaan. Tähän ovat aikaisemmin kiinnittäneet huomiota mm. eduskunnan
valtiontilintarkastajat ja asian tarkistamista on esitetty myös ministeriön
hyväksymässä vapaa-ajankalatalouden valtakunnallisessa kehittämisohjelmassa.

Raportti ei sisällä arvioita neuvontatarpeesta, siinä tapahtuneista
muutoksista ja niiden vaikutuksista neuvonnan sisältöön. Suomen
Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön mielestä neuvontamäärärahojen nykyiset
jakosuhteet eivät vastaa tämän päivän neuvonnan tarpeita, vaan ovat jäänne
ajalta, jolloin neuvonnan pääpaino oli kalastuskuntien järjestäytymisessä.
Keskusjärjestön mielestä nykyisilläkin määrärahoilla voitaisiin vastata hyvin
neuvonnan haasteisiin, mikäli ne kohdennettaisiin paremmin.

 

2. Arvioinnin kohde

 

Arvioinnin tarkoituksena ei ole SVK:n ja Kalatalouden Keskusliiton toiminnan
vertailu, mutta arvioinnin toteuttamis- ja esittämistapa väistämättä johtaa
siihen. Tästä syystä keskusjärjestö kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Arvioinnin kohteena ovat vuodet 2000?2004, eli käytännössä SVK:n neljä
ensimmäistä toimintavuotta, jolloin erityistä huomiota toiminnassa on vaatinut
järjestön rakentaminen ja sen toiminnan vakiinnuttaminen. Tästäkin huolimatta
keskusjärjestö arvion mukaan on suoriutunut hyvin useimmista tehtävistään.

Arvioinnissa esitetään tietoja järjestöjen jäsenmääristä. Kalatalouden
Keskusliiton laskennalliseksi jäsenmääräksi ilmoitetaan 800 000 jäsentä ja
raportissa puhutaan laajasta järjestökentästä. Lukua ei voi mitenkään pitää
vertailukelpoisena SVK:n jäsenmäärän kanssa. Kyseessähän eivät ole jäsenmaksua
maksavat jäsenet, vaan osakaskuntien osakkaat, joista suurin osa raportin mukaan
ei ole tietoisia jäsenyydestään. Realistisemman kuvan Kalatalouden Keskusliiton
jäsenmäärästä antanee järjestöjen jäsenenä olevin osakaskuntien ja muiden
yhteisöjen määrä.

Järjestöjen taloudellisia toimintaedellytyksiä kuvattaessa on otettava
huomioon, että Kalatalouden Keskusliitto on vuosikymmenien kuluessa saanut
valtaosan kalastusalan neuvontamäärärahoista, joiden turvin järjestö on kasvanut
nykyiseen laajuuteensa. SVK:n osuus jaettavista neuvontamäärärahoista on
nykyisin noin 30 % ja keskusjärjestön perustamista edeltävinä vuosina
vapaa-ajankalastusjärjestöjen osuus oli noin neljännes.


3. Tulokset ja johtopäätökset

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Arvioinnin mukaan neuvontajärjestöt
ovat kyenneet parantamaan kalan ja kalastuksen imagoa, lisänneet tietämystä
kalan käsittelystä ja käytöstä ja välittäneet tutkimustietoa kentälle. Ongelmana
arviointi pitää neuvonnan kohdistumista pääasiassa omaan jäsenistöön.
Tärkeimmäksi neuvonnan haasteeksi arvioidaan toiminta lasten ja nuorten parissa.

SVK:n vahvimmiksi vaikutusalueiksi arviointi toteaa toiminnan lasten ja
nuorten parissa, kilpailut ja jokamiehen kalastusoikeuksien tunnetuksi teon.
Toiminnan yhteiskunnallista vaikuttamista arvion mukaan on lisännyt
vapaa-ajankalastajien järjestökentän yhtenäistyminen SVK:n perustamisen myötä.

Toisin kuin arvioinnissa SVK pitää tärkeänä rajallisten toimintaresurssiensa
keskittämistä kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin, joissa myös pääosa
väestöstä on. Keskusjärjestön mielestä neuvonnan väestöllinen kattavuus on
maantieteellistä kattavuutta tärkeämpi.


Järjestöjen keskinäinen yhteistyö
Arvion mukaan järjestöjen välisen
yhteistyön ongelmana on heikko työnjako; päällekkäinen toiminta syö neuvonnan
voimavaroja. Ongelma tulee arvioinnissa esiin myös toiminnan yhteiskunnallista
vaikutusta, tarkoituksenmukaisuutta ja kustannustehokkuutta selvitettäessä.

SVK yhtyy tähän arvioon ja pitää sitä yhtenä raportin tärkeimmistä
tuloksista. Luopuminen kalataloudellisen neuvonnan rahoituksessa aikaisemmin
toteutetusta kolmijaosta (omistajaneuvonta, ammattikalastajien neuvonta ja
vapaa-ajankalastajien neuvonta) on johtanut työnjaon hämärtymiseen valtion
avustamassa neuvonnassa.


Tarkoituksenmukaisuus ja laatu
Arviointi toteaa, että neuvonnan
tarkoituksenmukaisuuden kannalta ongelmia ovat toimintojen päällekkäisyys,
heikko toiminnan kohdentaminen ja tavallisen kalastajan jääminen neuvonnan
ulkopuolelle. SVK:n osalta arviointi ei pidä kohdentamista ongelmana, mutta
moittii tuotteistamisen puutetta.

Keskusjärjestön mielestä toiminta on hyvin kohdistettua ja myös
tuotteistettua, erityisesti lasten ja nuorten parissa tehtävässä työssä. Tästä
parhaana esimerkkinä on pitkään toteutettu koululaiskampanja Kaverin Kanssa
Kalaan, joka vuosittain on tavoittanut noin puolet kouluun tulevasta uudesta
ikäluokasta. Edellä mainittu, samoin kuin aikuisväestöön kohdistettu toiminta
suuntautuu pääasiassa järjestön ulkopuolelle ja on vaikuttavaa, kuten
arviointikin jokamiehen kalastusoikeuksien osalta toteaa.


Kustannustehokkuus
Arvioon kustannustehottomasta toiminnasta
keskusjärjestö ei voi yhtyä. Suuri osa kaikesta SVK:n toiminnasta on mahdollista
vain seurojen vapaaehtoisen ja palkattoman toiminnan ansiosta. Hyvinä
esimerkkeinä tästä ovat mm. edellä mainitut koululaishankkeet. Niiden
toteuttamiseen osallistuu useita satoja vapaaehtoisia kalastuksenharrastajia,
joille kertyy vuosittain tuhansia työpäiviä. Vastaavan työn tekeminen
palkkatyönä nykyisillä kalastuksenhoitomaksuvaroilla olisi mahdotonta.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön vapaaehtoisvoimia toki
voitaisiin käyttää vielä nykyistä tehokkaamminkin. Se edellyttäisi lisää
työntekijöitä järjestämään vapaaehtoisten toimintaa, kuten arvioinnissa
todetaan.


Valtionapujärjestelmän tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus
Arvioinnin
mukaan valtioavun jakoperusteet eivät vastaa neuvonnan nykytilaa eivätkä ole
tasapuolisia. Heikkoutena pidetään myös järjestöjen yhteistyön vähäisyyttä ja
työnjaon puutetta.

SVK yhtyy näihin arvioihin. Valtionavun jakosuhteet neuvontajärjestöjen
välillä eivät vastaa tämän päivän neuvontatarvetta, jossa painottuu
kalastusharrastuksen ylläpito. Painopisteen siirtyminen omistajaneuvonnasta
vapaa-ajankalastajien neuvontaan näkyy järjestöjen välisen työnjaossa;
Kalatalouden Keskusliitto on viime vuosien aikaan pyrkinyt profiloitumaan yhä
enemmän vapaa-ajankalastajien järjestöksi. MMM:n tulosohjauksessa luopuminen
aikaisemmin toteutetusta työnjaosta on vahvistanut tätä kehitystä. Epäselvä
työnjako on joissakin tapauksissa johtanut tarpeettomaan järjestöjen väliseen
kilpailuun, eikä se ole edistänyt yhteistyötä.

 

4. Kehittämissuositukset

 

Raportissa esitetään kehittämissuosituksia, jotka koskevat sekä itse
valtionapujärjestelmää että valtion avustuksella rahoitettua kalastusalan
neuvontaa.


Valtionapujärjestelmää koskevat suositukset
SVK toteaa, että esitetty
tilaaja-tuottaja-malli (TT-malli) ei ole toimiva tai kustannustehokas neuvonnan
perustehtävien (kalastusharrastuksen ylläpito ja käytännön ohjaus)
toteuttamisessa. Sen käyttöönotto saattaa vaarantaa nykyisen, laajasti
talkootyöhön ja vapaaehtoisten kalastuksenharrastajien toimintaan perustuvan
pitkäjänteisen neuvonnan, joka on kustannustehokasta ja tavoittaa hyvin lapset
ja nuoret. TT-malli toiminee yksilöityjen ja lyhytaikaisten hankkeiden
toteuttamisessa ja sellaisena sitä on jo nyt sovellettukin.

Ehdotettu hybridimalli, joka on nykymuotoisen ja TT-mallin välimuoto, voisi
olla toimiva ratkaisu. Perusneuvonnan tehtäviin valtionapu tulosohjataan
neuvontajärjestöjen välisen työnjaon ja nykyisen neuvontatarpeen mukaisesti.
Soveltuvat hankkeet kilpailutetaan kaikkien niiden toteuttamisesta
kiinnostuneiden kesken.

Valtion avustamassa neuvonnassa maa- ja metsätalousministeriön tulee
tulosohjauksella kehittää neuvontajärjestöjen välistä työnjakoa. Työnjaon
lähtökohtana tulee olla järjestöjen toiminnalliset ominaisuudet, niiden
soveltuvuus erilaisten tehtävien toteuttamiseen. Arvioinnin perusteella SVK
menestyy parhaiten kalastuksen harrastajien parissa ja Kalatalouden Keskusliitto
kalavesien omistajien neuvonnassa.


Neuvontatoimintaa koskevat suositukset
Viestintästrategiaa koskevan
suosituksen osalta SVK toteaa, että keskusjärjestön kehittämissuosituksen
mukainen viestintästrategia valmistuu vuoden 2006 loppuun mennessä.

SVK on tähän mennessäkin toteuttanut arvioinnin edellyttämää neuvonnan
kohdentamista ja ottanut huomioon myös ns. potentiaaliset kalastajat.
Keskusjärjestö korostaa kuitenkin, että erikoitumisesta ja segmentoinnista
huolimatta tärkein kohderyhmä ovat tavalliset jokamieskalastajat, joiden
kalastusharrastuksen ylläpito on neuvonnan tärkeimpiä tehtäviä.

Neuvontajärjestöt päättävät luonnollisesti kumpikin itsenäisesti omasta
toiminnastaan, kohderyhmistään ja yhteistyökumppaneistaan.
Valtionavulla
rahoitetun neuvonnan työnjakoa voi parhaiten ohjata avustusten myöntäjä
aikaisemmin tässä lausunnossa esitetyllä tavalla. Toimiva työnjako luo parhaat
edellytykset avustusten käyttöön myös järjestöjen mahdollisissa
yhteistyöhankkeissa.

 

5. Yhteenveto

 

Yhteenvetona raportista SVK toteaa, että se luo edellytyksiä kehittää valtion
avustamaa kalastusalan neuvontaa. Mahdollinen kehittämissuositusten
toteuttaminen edellyttää arviota kalastusalan neuvontarpeessa tapahtuneista
muutoksista, nykytilasta ja kehitysnäkymistä. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat
työnjaon aikaansaaminen valtion avustamassa neuvonnassa sekä valtioavustusten
jakosuhteiden muuttaminen vastaamaan nykyisiä neuvontarpeita ja
neuvontajärjestöjen tehtäviä.