Omistajakorvauksien jakoperusteet

Lausunto MMM:n asetusluonnoksesta omistajakorvauksien jakoperusteiksi, 29.12.2020 mmm

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut Maa- ja metsätalousministeriön asetusluonnokseen kalavesien yleiskalastusoikeuksien hyödyntämiseen sekä kalastusopastoimintaan perustuvasta käytöstä vesialueen omistajille maksettavien korvauksien jakoperusteiksi. SVK lausuu hakemuksesta kunnioittavasti seuraavaa.

TAUSTAA

Asetuksen tavoitteena on säätää yksityiskohtaisemmin vesialueiden omistajille maksettavien korvausten jakoperusteista laissa annetun asetuksenantovaltuuden nojalla. Luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi sellaisista kalastuslain 82 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen omistajakorvausten jakamiseen liittyvistä seikoista, jotka ELY-keskusten sekä kalatalousalueiden olisi otettava huomioon mainittuja varoja jakaessaan. Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä helmikuuta 2021.

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖN KANTA

SVK pitää esitystä lähtökohtaisesti hyvänä ja katsoo, että esitys on oikeustajun mukainen ja selkeyttäisi korvauksien jakokäytänteitä.

Asetusluonnoksen 1 §:n 2 momentin 2 kohta tarkoittaa käänteisesti sitä, että vaelluskalavesistöjen muiden alueiden kuin koski- ja virta-alueiden omistajille maksetaan omistajakorvauksia. Rajaus on selkeä ja oikeusmukainen. Samalla se käytännössä lisää ELY-keskuksien tarvetta tarkkarajaisesti määrittää, missä kalastuslain mukaiset koski- ja virta-alueiden rajat kulkevat.

Asetusluonnoksen 1 §:n 2 momentissa säädetään omistajakorvauksien osittaisesta maksamisesta sellaiselle alueelle, jolla yleiskalastusoikeudet ovat voimassa vain osan vuotta. Perustelutekstissä todetaan seuraavasti: ”Jos kuitenkin käy niin, että kieltoajan ulkopuolella kyseiselle vesialueelle kohdistuu tavanomaista suurempi kalastuspaine, on tämä mahdollista huomioida kalatalousalueen tekemässä viehekalastusrasituskartoituksessa, jonka perusteella kalatalousalueet jakavat omistajakorvaukset vesialueiden omistajille.

SVK:n mukaan on luonnollista, että kalastuspaineen suuruus vaihtelee alueittain, koska myös kalat levittäytyvät epätasaisesti vesialueille. Samoin kalojen ja kalastajien sijoittuminen vaihtelee tyypillisesti vuoden sisällä ja myös vuosien välillä. Toisaalta kalastuslain 6. luku antaa mahdollisuuksia rajoittaa ajallisesti, paikallisesti ja laajemminkin yleiskalastusoikeuksia kalakantojen turvaamiseksi. Siksi SVK katsoo, että kenenkään on mahdotonta tosiasiallisesti osoittaa omistamalleen alueelle kohdistuvan tavanomaista suurempaa ja jatkuvaa kalastuspainetta. Nykymuodossaan perusteluosa voi kuitenkin johtaa asetuksen tarkoituksenvastaiseen käyttöön eli tilanteisiin, joissa yleiskalastusoikeuksien rajoittamisen lisäksi pyritään perustelemaan tarkoitettua suurempia omistajakorvauksia omille vesialueille. SVK esittää, että yllä lainausmerkeissä näkyvä teksti poistetaan asetuksen perusteluosasta kokonaan. Poisto selkeyttäisi lain toimeenpanoa, koska itse lakiteksti viittaa yksiselitteisesti täysimääräistä pienempien korvauksien maksamiseen.

Muilta osin SVK kannattaa annettua asetusluonnosta ja sen perusteluita sekä katsoo asetuksen edistävän kalastuslain toimeenpanoa sen hengen mukaisesti.