Rapustrategia

Kalataloushallinnon rapustrategia 9.5.2000

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä keskusjärjestön jäsenyhteisöille lähetettyyn
rapustrategiaesitykseen jäsenjärjestöjensä Suomen Kalamiesten Keskusliiton,
Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliiton ja Suomen Urheilukalastajain Liiton
valtuuttamana esityksestä lausuntonaan seuraavaa.

Nyt lausunnolla oleva kalataloushallinnon rapustrategia on toinen lajissaan.
Vuonna 1989 silloiset kalataloushallinnon alueelliset viranomaiset eli
kalastuspiirit laativat ohjelman yhteisesti noudatettavaa täpläravun istutus- ja
hoitotoimintaa varten. Tuolloin hallitsematon täpläravun leviäminen koko
jokiravun levinneisyysalueelle näytti todennäköiseltä, vaikka lajien
keskinäisestä kilpailusta, rapuruton leviämismahdollisuuksien torjunnasta,
täpläravun soveltuvuudesta Suomen oloihin ym. tekijöistä ei ollut riittävästi
tietoa. Halu rapuruton autioittamien rapuvesien palauttamiseen tuottaviksi
rutonkestävällä täpläravulla oli ja on edelleenkin vesienomistajien ja
ravustajien piirissä varsin voimakas. Se loi paineita istutuslupia myöntäviä
viranomaisia kohtaan ja johti myös luvattomiin istutuksiin. Näissä oloissa
kalastuspiirien yhteisen rapustrategia antoi tukea erityisen täplärapualueen
määrittelemiselle ja siinä ratkaisussa pysymiselle. Vuoden 1989 rapustrategian
toteuttamista ja onnistumista onkin aiheellisesti käsitelty perusteellisesti nyt
lausunnolla olevassa asiakirjassa. Sitoutuminen vuoden 1989 strategiaan näyttää
kalataloushallinnon piirissä Kaakkois-Suomea lukuunottamatta sujuneen hyvin.
Strategian sisältämän täplärapualueen ulkopuolelle ei ole myönnetty alueellisten
kalatalousviranomaisten toimesta istutuslupia muualle kuin Kaakkois-Suomeen.
Täplärapualueen ulkopuolella ja sisäpuolellakin on täplärapukantoja, jotka
perustuvat luvattomiin istutuksiin niin ennen vuotta 1989 kuin sen jälkeenkin.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö yhtyy kalataloushallinnon
rapustrategiaesityksessä olevaan vuoden 1989 strategiaa koskeviin
johtopäätöksiin selkeiden pelisääntöjen myönteisestä merkityksestä
rapukantojemme hoidolle ja sen edellyttämälle neuvonta- ja ohjelmatyölle.
1990-luvun kokemukset myös osoittavat tarpeet rapustrategian uudistamiseen ja
nyt lausunnolla olevan uuden rapustrategian laatimiseen.

Kalataloushallinnon rapustrategiaesitys pyrkii koko kalataloushallinnon –
ministeriötasolta kalastusalueisiin – sitouttamiseen neljän keskeisen tavoitteen
saavuttamiseen. Tavoitteet ovat: rapuvesien paras mahdollinen tuotto,
jokirapukantojen suojelu, rapuruton ja muiden raputautien leviämisen
ehkäiseminen sekä täpläravun hallittu kotiuttaminen. Täplärapualueeksi
määriteltyä maantieteellistä aluetta esitetään laajennettavaksi Sysmän reitin
valuma-alueella ja Vuoksen vesistöalueen Suomen puoleisilla osilla Kyläniemen
eteläpuolella. Tältä osin aluetta eivät rajaa selkeät leviämisesteet niin ylä-
kuin alavirtaankaan päin, mutta laajeneminen lienee perusteltavissa alueelle jo
myönnettyjen täpläravun kotiuttamislupien määrällä. Suomen Vapaa-ajankalastajien
Keskusjärjestön käsityksen mukaan tulevaisuudessa ei kuitenkaan pidä näin
myöntyä kalataloushallinnon sisällä tapahtuviin yhteisesti sovittujen
strategioiden vesittämisiin. Esitetyn ratkaisun seurauksena Saimaan Kyläniemen
pohjoispuolinen alue esitetään jätettäväksi kokonaan rapujen istutustoiminnan
ulkopuolelle, mikä ei tyydyttäne vesialueen omistajia tahi ravustajia.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää tärkeänä, että
kalataloushallinnon rapustrategiaesitykseen sisältyvät ohjelmatavoitteet
toteutetaan mahdollisimman nopeasti. Keskusjärjestö yhdessä jäsenjärjestöjensä
kanssa on valmis tehostamaan valistus- ja neuvontatyötään rapustrategiaan
liittyvissä kysymyksissä. Keskusjärjestön käsityksen mukaan kalastusalueiden
käyttö- ja hoitosuunnitelmiin tulee sisällyttää aina rapuja koskevat osiot,
joissa kalataloushallinnon rapustrategian suuntaviivat ja yksityiskohdat
ilmenevät yhdessä kalastusalueen omien suunnitelmien kanssa. Erillisten
raputalousohjelmien tarve ja niiden kenties aiheuttamat sekaannukset vähenevät
tällä tavoin. Rapukantojen hoito ja kestävä käyttö edellyttää myös
vahvistettavaksi kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmien ohjausvaikutusta
kalastuskuntiin ja yksityisiin vesialueen omistajiin päin.