Saaristo-ohjelma 2003-2006

Lausunto Saaristo-ohjelmasta 2003-2006, 11.2.2003

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn sisäasianministeriön julkaisuun 1/2003 –
Saaristo-ohjelma 2003-2006 – lausuntonaan seuraavaa.

Saaristoasian neuvottelukunnan asettaman varsin laajapohjaisen ohjausryhmän
työhön perustuvan saaristo-ohjelman tavoitteena on ollut löytää uusia keinoja
alueellisen kehityksen edistämiseen maaseutumaisilla saaristoalueilla ottaen
samalla huomioon luonnon ja sen monimuotoisuuden sekä maisema- ja
kulttuuriarvojen suojelun. Työn painopistealueiden joukossa mainitaan mm.
vapaa-ajan asumisen ja vakituisen asumisen, matkailun ja virkistystoimintojen
sekä kalatalouden edellytysten parantaminen. Ohjelmassa on päädytty tavoitteiden
ja toimenpiteiden osalta 52 yksityiskohtaiseen esitykseen.

SVK:n huomiota on kiinnittänyt erityisesti ohjelmassa painotettu mahdollisuus
varata saariston ja rannikon ranta-alueita enenevässä määrin yleensä muut
käyttömuodot poissulkevalle rakentamiselle ja elinkeinoille. Valtakunnan
rantojen kaavoitustilanteesta esitetyt keskimääräiset käyttöprosentit eivät anna
oikeata kuvaa väestörikkaiden maakuntien tilanteesta. Ainakin jo runsaasti
käyttöön otetuilla Etelä-Suomen rannikon ja saariston rantavyöhykkeillä olisi
tarkoituksenmukaisempaa pyrkiä sijoittamaan uusi asutus – niin pysyvä kuin
vapaa-ajankin – kauemmas rantaviivasta ja varata rannan läheiset maa- ja
vesialueet sekä liikkuvan virkistyskäyttäjäjoukon että paikallisen asujamiston
yhteiseen käyttöön. Mm. Ruotsissa laajat asutetut saaristoalueet ovat näin
rakennettuina maisemakuvaltaan ja virkistyskäyttöarvoltaan varsin
luonnonmukaisia. Myös luonnon ja sen monimuotoisuuden varjelu onnistuisi
ohjelmassa esitettyjä rakentamisratkaisuja paremmin. Tämä ratkaisu tukisi
ohjelman VISIO 2020 kohdassa mainittua, matkailua tukevaa vapaiden rantojen
säilymistä yleisessä virkistyskäytössä.

SVK arvostaa ohjelman tiivistelmässä esitettyä näkemystä, jonka mukaan
vapaa-ajan kalastuksen monipuoliset kehitysmahdollisuudet on tehokkaasti
hyödynnettävä. Tämä ei ole ristiriidassa elinkeinokalastuksen kanssa, kun
pyritään suunnitelmalliseen kestävän käytön mukaiseen kalatuotannon
hyödyntämiseen. Viime aikoina elinkeinokalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen
välisiä ristiriitoja on tietämyksen kasvun ja kasvaneen keskustelun ilmennyt
aikaisempaa vähemmän. Laajentuneiden yleiskalastusoikeuksien tarjoamia
kalastusmahdollisuuksia hyödyntävät onkijat, pilkkijät ja viehekalastajat eivät
saalismääriltään ole saaristoalueella muutoin kalastavien vapaa-ajankalastajien
veroisia. Selkeämmin elinkeinokalastajien kalastusmahdollisuuksiin vaikuttaa
nykyisin yksityisten kalaveden omistajien, osakaskuntien ja kalastusalueiden
tarjoamien kalastusmahdollisuuksien rajallisuus. Tähän elinkeinokalastajien
kalavesien (kalastusmahdollisuuksien) puutteeseen ohjelmassa (kohta 8.1/18)
esitetään ratkaisuksi vapaaehtoisia järjestelyitä. Kenties
kalastusmahdollisuuksien tarjonnan suunnitelmalliseen lisäämiseen niin
elinkeinokalastajien kuin paikallisten vapaa-ajankalastajien kohdalla olisi jo
aihetta etsiä lainsäädännöllisiä ratkaisuja mm. kalastusalueita koskevia
velvoitteita lisäämällä.

Kalatalouden tulevaisuuden turvaamiseksi tehtyjen esitysten B) osalta SVK
toteaa, että elinkeinokalatalouden kehittämiseksi esitetään monia perinteellisiä
ratkaisuja, joita on jo muissa yhteyksissä niin esitetty kuin kokeiltukin. Ilman
vahvaa julkista rahoitusta ne eivät toteudu. SVK:n käsityksen mukaan saariston
luonnonvaraisten kalakantojen hyödyntäminen kestävän käytön periaatteiden
mukaisesti luo niin elinkeinokalataloudelle kuin vapaa-ajankalataloudellekin
parhaan perustan. Tarkoituksenmukaisilla ja taloudellisesti perustelluilla
istutuksilla saalilajistoa voidaan monipuolistaa ja tehdä kalavedet
vapaa-ajankalastuksen kannalta houkuttelevammaksi. Samoin rannikkojoissa
luonnonvaraisesti lisääntyvien tai ylläpidettävien vaelluskalakantojen merkitys
kalastuskohteena on vapaa-ajankalastuksen kannalta merkittävä, mutta
elinkeinokalataloudessa esim. lohen kohdalla kilpailu viljellyn lohen kanssa
näyttää kääntyneen luonnonlohen häviöksi sekä laadun että hintojen osalta. Tässä
suhteessa istutetun lohen valikoivan pyynnin kehittelyyn tarvittavat voimavarat
on syytä ohjata esim. lohen joki- ja jokisuukalastuksen elvyttämiseen.

SVK:n käsityksen mukaan korkeatasoisten vapaa-ajankalastuspaikkojen merkitys
saaristoalueilla on kasvamassa. Niissä olisi oltava hyvä palveluvarustus niin
majoituksen kuin ravitsemuksenkin kannalta, kunnolliset monipuoliset
mahdollisuudet tarjoavat kalavedet ympärillä, helppo saavutettavuus,
korkeatasoiset opaspalvelut jne. Vapaa-ajankalastajat liikkuvat saaristossa koko
avovesikauden ajan, ja heillä on merkitystä ”normaalia” matkailukautta selvästi
pitemmällä ajalla. Saariston ja rannikon vesialueilla toimii jo nykyisin
kalastusopaspalveluita tarjoavia erikoistuneita pienyrityksiä, joiden toimesta
on tarjolla monenlaisia kalastusmahdollisuuksia. Verkottumalla nämä yrittäjät ja
majoitusta ja ruokailua ym. palvelevat yrittäjät muodostavat monipuolisen
kalastukseen nojaavan palveluryppään. Tämänkaltaisen tuotteistettujen
kalastusmatkojen ja matkailupalvelujen olemassaolo ja keskinäinen kilpailukin on
jo tosiasia, joten niiden toimintaedellytysten ylläpitoon, edistämiseen ja
tukemiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Samalla on kuten kohdassa 9.3/18
esitetään kehitettävä ja lisättävä markkinointia ja koulutusta.

SVK pitää tärkeänä menemättä yksityiskohtiin ohjelmassa lueteltuja
vesiluonnon suojeluun, vesien tilan parantamiseen ja luonnon monimuotoisuuden
säilyttämiseen esitettyjä tavoitteita ja keinoja. Kalatalouden ympäristöohjelman
8.4/18 aikaansaaminen on merkittävä hanke, kun kootan yhteen kalatalouden
aiheuttamat ja sitä haittaavat ympäristöongelmat sekä keinot niiden
vähentämiseksi. SVK kuitenkin ihmettelee, että kohdassa erikseen mainitaan
selvittelykohteena läänikohtaisen viehekalastusluvan aiheuttamien vaikutusten
selvittäminen, vaikka juuri niistä eduskunnan toivomuksesta on tehty, julkaistu
ja tehdään edelleen erillisselvityksiä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen
sekä maa- ja metsätalousministeriön toimesta. Näin huitaisten laadittu esitys
jättää epämääräisen kuvan ohjelman valmistelusta.

SVK käsityksen mukaan ohjelmassa on nostettu esiin monia saariston ja
rannikkoalueiden kehittämisen kannalta tärkeitä asioita, joiden eteenpäin
vientiin tarvittava rahoitus tulisi osoittaa ministeriöiden toimesta. Omalta
osaltaan SVK on valmis osallistumaan ja kantamaan vastuunsa voimavarojensa
puitteissa niissä hankkeissa, joiden yhteydessä järjestön nimi tai yleensä
vapaa-ajankalastusjärjestöt on mainittu.