Saimaannieriän palauttaminen

Lausunto saimaannieriän palauttamisen toimenpideohjelman luonnoksesta
31.3.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn saimaannieriän palauttamisen
toimenpideohjelman luonnokseen lausuntonaan seuraavaa:

Maa- ja
metsätalousministeriön vuonna 2004 asettaman tulostavoitteen mukaisesti Vuoksen
vesistöalueen piirissä toimivat TE -keskusten kalatalousyksiköt ovat
laatineet/laadituttaneet työryhmätyönä nyt lausunnolla olevan luonnoksen
saimaannieriän palauttamisen toimenpideohjelmaksi. Työryhmä on
ohjelmaluonnoksessa esittänyt tavoitteeksi erittäin uhanalaiseksi luokitellun
saimaannieriän luonnonkannan elvyttämisen ja saimaannieriän palauttamisen
entisiin esiintymisvesiinsä. Taustaa toimenpideohjelmalle työryhmä on hakenut
luonnon biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan ns. Rion sopimuksen
sisällöstä, Euroopan unionin luontodirektiivistä ja Ympäristöministeriön luonnon
monimuotoisuuden säilyttämisen toimenpideohjelmasta. Talouskalojen osalta vastuu
toimenpiteistä on kuitenkin jätetty Suomessa maa- ja metsäministeriön
hallinnonalalle ja siltä osin luonnonsuojelulain tarjoamat mahdollisuudet
erittäin uhanalaisen saimaannieriän suojelulle ovat jääneet toimenpideohjelmassa
tarkastelun ulkopuolelle ja ehdotusten joukosta pois.

Suomen
Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää asiallisena toimenpideohjelman
tavoitetta säilyttää saimaannieriä Vuoksen vesistöalueen piirissä luonnossa
lisääntyvänä ja kalastusta kestävänä kalakantana sille nykyisin soveltuvilla
alueilla.

Toimenpideohjelmassa on kuvattu runsaasti saimaannieriäkantojen tilaa ja
niihin kohdistuneita suojelu- ja hoitotoimenpiteitä. Siitä välittyy huoli
toimenpiteistä huolimatta tapahtuvasta taantumiskehityksestä. Riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitoksen vuoden 1979 Saimaan kalastusta koskevan
tiedustelun mukaan saimaannieriää tavattiin vain Länsi- ja Etelä-Saimaan karulla
kalliovyöhykealueella (Petraselkä – Munaluodonselkä – Ilkonselkä, Lietvesi,
Ruokovesi, Yövesi, Louhivesi ja Luonteri). Nyt 2000 ?luvulla saimaannieriän
luonnonvarainen lisääntyminen ei enää onnistu kuin Kuolimossa. Vain riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitoksen kalanviljelylaitoksilla ylläpidettyjen
emokalastojen tuottamia poikasia istuttamalla on voitu ylläpitää aikaisemmilla
esiintymisalueilla saimaannieriä edes satunnaisesti kalamiesten havaintojen
piiriin joutuvana kalana. SVK:n mielestä saimaannieriän taantumisen
pysäyttäminen edellyttää nykyistä selkeämpää otetta sen suojeluun.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön käsityksen mukaan
saimaannieriään kohdistuvaa tutkimustoimintaa on lisättävä, jotta suojelun
edellyttämä perustieto saataisiin aukottomammaksi. SVK:n mielestä tulisi kaikki
hoito- ja suojelupanostukset kohdistaa toimenpideohjelman 1. tavoitteen piiriin
määritellyille vesialueille sekä emokalakasvatukseen ja poikastuotantoon.
Tärkeimpiä alueita ovat Kuolimo, Luonteri, Ruokovesi ja Yövesi.

SVK:n mielestä olisi tutkittava mahdollisuuksia maa- ja
metsätalousministeriön hallinnonalan puitteissa soveltaa saimaannieriän
suojelussa samanlaisia luonnonsuojelulainsäädännön mahdollistamia keinoja
erittäin uhanalaisten eläinten suojeluun kuin ympäristöviranomaiset toimissaan
käyttävät.