Turvallisuus edellä mökkikalastuksessa

Turvallisuus edellä mökkikalastuksessa

Pelastusliivit ovat pakolliset yli viiden metrin mittaisissa veneissä.

Turvallisuus veneilyssä

Suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluu olennaisena osana myös veneily. Ennen vesille lähtöä on kuitenkin syytä tarkistaa, että vene on kunnossa ja mukana on kaikki tarpeellinen.

Vesiliikennelaki määrittelee vesikulkuneuvoja ja niiden varusteita koskevat vaatimukset. Veneilijän vastuulle jää huolehtia, että varusteet ovat käyttökuntoisia: Esimerkiksi paukkuliivien on oltava huollettuja valmistajan ohjeiden mukaisesti. Myös sammutin pitää huoltaa vuosittain.

Turvallisuutta eivät lisää kuitenkaan ainoastaan oikeanlaiset varusteet, vaan myös käyttäjän on oltava kunnossa ja hallita riittävät taidot ja tiedot. Monessa asiassa auttavat myös maalaisjärjen käyttö sekä varovaisuus. Uimataitokin on hyväksi, kun vesillä liikutaan.

Sammutin

Pakolliset varusteet veneilyyn

Liikkeellä olevassa moottorilla varustetussa tai rungoltaan yli viiden metrin pituisessa purjeella varustetussa vesikulkuneuvossa on oltava seuraavat käyttökuntoiset varusteet:

  • hyväksytty ja oikeankokoinen pelastusliivi, kelluntapukine tai pelastuspuku kaikille veneessä olijoille
  • pilssipumppu tai muu soveltuva tyhjennysväline (äyskäri, ämpäri)
  • airot, mela taikka ankkuri köysineen, vesikulkuneuvon koko huomioon ottaen
  • vuosittain tarkastettu käsisammutin, jos vesikulkuneuvossa on liekillä toimiva polttolaite, sisä- tai yli 25 kilowatin perämoottori; ei vaadita vesiskootterissa.

Lisäksi alle 12-metrisessä veneessä pitää olla laite, jolla voidaan antaa tarvittaessa voimakas äänimerkki. Tähän soveltuu esimerkiksi pilli. Rekisteröidyn veneen kuljettajan tulee olla 15 vuotta täyttänyt.

Ankkuri tulee olla aina veneessä

Päällikkö vastaa turvallisuudesta

Myös yli 2,5 metriä pitkissä vapaa-ajankin vesikulkuneuvoissa pitää olla nimetty päällikkö veneen tyypistä ja käyttö- tai työntövoimasta riippumatta. Vesikulkuneuvon päällikön on huolehdittava siitä, että lain edellyttämät varusteet ovat kunnossa ja helposti kaikkien vesikulkuneuvossa olijoiden saatavilla.

Päällikön on myös ohjeistettava vesikulkuneuvossa olevia henkilöitä turvallisesta vesikulkuneuvossa toimimisesta sekä pidettävä huolta siitä, että asianmukaiset kelluntavälineet ovat kaikilla puettuina, mikäli sää, aallokko, veneen kunto tai jokin muu olosuhde niin edellyttää.

Vesiliikennelaki löytyy Traficomin sivuilta osoitteesta https://www.traficom.fi/fi/vesiliikennelaki2020

 

Suojaa kalastaessa iho ja silmät

Aurinko ja vesi on petollinen yhdistelmä

Aurinkorasvan lisäksi mökkikalastajan tulisi suojautua auringonpaisteelta käyttämällä sekä päähinettä että aurinkolaseja. Päähine voi olla esimerkiksi lippalakki tai ns. kalastajanlakki. Lippalakin etu on, että se suojaa lippansa ansiosta myös silmiä. Kalastajanlakissa ei ole lippaa, mutta sen uloskaartuva alareuna suojaa ainakin osittain korvia ohi viuhuvien vieheiden koukuilta. Markkinoilla on myös erilaisia ”hybridilakkeja”, joissa yhdistyvät lippa ja korvia sekä niskaa suojaava kangasläppä.

Kalastukseen on kehitetty ihan omia aurinkolasimalleja. Ne voivat olla esimerkiksi kaareutuvia tai sitten niissä on ylimääräiset lisäsuojat ulkokulmissa. Näin saadaan sivulta tulevan valon määrä minimoitua, jolloin sekä näkyvyys että suoja paranevat entisestään. Aurinkolasit suojaavat samalla silmiä mahdollisilta mekaanisilta vaurioilta, kuten vieheiden koukuilta yms.

Jos kuitenkin päättää hankkia itselleen tavalliset aurinkolasit, kannattaa kalastamista ajatellen varmistaa, että laseissa on UV-suoja ja että ne ovat polarisoidut. Polarisointi vähentää veden heijastusta eli kimallusta. Polarisoiduilla laseilla näkee siten paremmin myös pinnan alle, jolloin voi huomata pinnanalaisia kiviä tai viehettä seuraavan kalan! On siis monta hyvää syytä käyttää aurinkolaseja kalastaessa.
Heitä muita tai itseäsi vaarantamatta ( sis kappaleen varo sähkölinjoja ja ukkosta)

Heitä muita tai itseäsi vaarantamatta

Heittokalastus on hauskaa puuhaa ja se on kovassa nosteessa niin maailmalla kuin Suomessakin. Aloittelevalla heittokalastajalla on paljon oppimista välineistä, kaloista ja niiden käyttäytymisestä, heittotekniikoista jne.

Tärkeimpiin asioihin kuuluu myös turvallisuus. On luonnollista, että pelastusliivit ovat aina päällä, kun liikutaan vesillä. Kaikki eivät ehkä kuitenkaan tule ajatelleeksi veneen tai muun kalastuspaikan niin kutsuttua heittotilaa. Se on yhtä kuin se tila, jonka vieheen turvallinen heittäminen vaatii ympäristöltään.

Ennen heittoa katsotaankin aina taakse ja varmistetaan, ettei takana vieheen ulottuvissa ole muita ihmisiä. Heittäessä viehe roikkuu siimassa, ja mitä pitempi siima heiton hetkellä on kärkirenkaasta vieheeseen mitattuna, sitä pitempi sen ulospäin suuntautuva kaari on. Siima kannattaa siis pitää lyhyenä, jos haluaa heittää turvallisesti.

Veneestä heitettäessä heitot kannattaa suunnata veneen poikittaissuunnassa, ainakin jos kyydissä on muitakin ihmisiä. Pitkittäissuunnassa kun on aina joku toinen, joko takana tai edessä, mikä aiheuttaa turvallisuusriskin. Tavallinen yliolanheitto voidaan tarpeen vaatiessa vaihtaa sivuttaisheittoon.

Onkiessa pitäisi opetella heilauttamaan onki kohoineen ja koukkuineen etukautta haluttuun paikkaan. Onkivavat ovat pitkiä ja yliolanheittoa ei tulisi niillä koskaan tehdä. Koukun tarttuminen sivulliseen on tätä heittotapaa käyttäen erityisen suuri.

Heitä turvallisesti, itseäsi ja muita vaarantamatta.

Varo sähkölinjoja sekä ukkosta

Heittopaikalla on tärkeää suunnata katse myös ylöspäin sähkölinjojen varalta. Ne muodostavat hengenvaarallisen uhan heitto- tai onkivavan kanssa touhuavalle kalastajalle. Vapa johtaa sähköä valitettavan hyvin, eikä sen tarvitse edes osua sähkölinjaan. Sähkö voi näet ”hypätä” muutaman metrin päähän olevaan vavankärkeen eli syntyy ns. valokaari.
Sähkölinjojen lähellä ei tule siis missään nimessä kalastaa. Samoista syistä vavat laitetaan aina kasaan siirtyessä paikasta toiseen. Ukonilman saapuminen tarkoittaa niin ikään kalastuksen välitöntä lopettamista.

Vältä liukkaita rantakiviä

Rannalta kalastaessa parhaimmat kalapaikat sijaitsevat usein kallioisella rannalla. Rannan tuntumassa saattaa myös olla isohkoja kiviä, joilta ulottuu kalastamaan vielä vähän kauemmas. Kannattaa kuitenkin muistaa, että märät kivet ja kalliot ovat erittäin liukkaita ja kaatumisvaara siten suuri.

Liukastuminen on erityisen todennäköistä, jos kivessä tai kalliossa kasvaa levää tms. Kaatumisesta voi seurata pään lyöminen kiveen ja jopa hukkuminen. Näitä paikkoja kannattaa tavallisilla kengillä tai saappailla välttää kokonaan ja pysyä rannan kuivemmalla puolella.

Älä pidä vieheitä vapaana

Koukkujen laatu on vuosien saatossa parantunut huimasti ja ne ovat usein todella teräviä. Niiden kanssa kannattaa siis olla sekä varovainen että huolellinen. Vapaasti heiluva viehe koukkuineen on turvallisuusriski niin kanssaihmisille kuin esimerkiksi lemmikeillekin.
Viehe voi myös tarttua vaatteisiin tai muihin esineisiin ja koukkujen irrottelu kesken parasta kalapäivää syö takuulla kalastajan hermoja. Vielä harmillisempaa on, jos viehe tai vieheen koukku saa aikaiseksi mekaanisen vaurion kalliiseen hiilikuituvapaan. Vaurio saattaa jäädä aluksi huomaamatta, mutta se voi ikävästi paljastua kesken kalan väsyttämisen, kun vapa katkeaa yllättäen.
Kalapaikkaa vaihtaessa tulee siis aina kiinnittää viehe vapaan kiinni. Vavassa on monesti pieni metallilenkki, ns. viehelenkki aivan kahvan etupuolella. Se on varta vasten kehitetty vieheen, tai tarkemmin ottaen vieheen koukun turvalliseen kiinnittämiseen. Kaikissa vavoissa ei sellaista kuitenkaan ole ja silloin koukun voi kiinnittää esimerkiksi alimman vaparenkaan vapaan kiinnitettyyn osaan eli jalkaan.
Itse vaparenkaaseen viehettä ei kannata kiinnittää. Tämä koskee erityisesti keraamisia vaparenkaita. Vieheen koukku voi hangata tai murtaa vaparenkaan käyttökelvottomaksi, joten siksi käytetään renkaan jalkaa. Pidetään siis vieheet ”kytkettynä”, kun siirrytään paikasta toiseen.

Vieheen koukku on hyvä pitää vavan kiinnityslenkissä kun ei kalasteta.

Vältä liukkaita rantakiviä tai hanki erikoiskengät

Rannalta kalastaessa parhaimmat kalapaikat sijaitsevat usein kallioisella rannalla. Rannan tuntumassa saattaa myös olla isohkoja kiviä, joilta ulottuu kalastamaan vielä vähän kauemmas. Kannattaa kuitenkin muistaa, että märät kivet ja kalliot ovat erittäin liukkaita ja kaatumisvaara siten suuri.
Liukastuminen on erityisen todennäköistä, jos kivessä tai kalliossa kasvaa levää tms. Kaatumisesta voi seurata pään lyöminen kiveen ja jopa hukkuminen. Näitä paikkoja kannattaa tavallisilla kengillä tai saappailla välttää kokonaan ja pysyä rannan kuivemmalla puolella.

Toinen tapa on varustautua erikoiskengin, joita löytyy alan liikkeistä. Osassa on liukuesteenä huopapohja ja osassa nastoja. Älä kuitenkaan sekoita näitä jälkimmäisiä niin kutsuttuihin jääkenkiin, jotka ovat puhtaasti talviolosuhteisiin kehitettyjä. Kengät ovat monesti ainakin osittain vedenpitäviä ja lisävarusteena niihin on saatavana neopreenisukkia. Liikkeistä saa tarvittaessa myös opastusta sopivien kenkien valintaan.