Suomen Vapaa-ajankalastajat innostaa kansalaisia pilkkimään, kunhan jäät kestävät – Turvavarusteista jäänaskalit kaulalla ovat vähimmäisvaatimus
Loppusyksy on ollut koko Suomessa poikkeuksellisen lämmin ja jään muodostuminen on ollut keskimääräisestä hieman myöhässä esimerkiksi Lapissa, jossa pienille lammille ja järville on päässyt pilkkimään marraskuun puolivälin jälkeen. Sielläkin suuret järvet, osa virtavesistä ja meri odottavat yhä ylleen kestävää jääpeitettä. Muualla maassa on toistaiseksi pitänyt tyytyä lähinnä laiturilta pilkkimiseen. Sääennusteet näyttävät kuitenkin pakkasta lähipäiviksi suureen osaan maata, joten mahdollisuudet pilkkimiseen ja muuhun jäällä harrastettavan ulkoiluun ovat paranemassa monin paikoin todennäköisesti nopeastikin.
Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) innostaa kansalaisia tarttumaan tilaisuuteen hankkia itse pyydettyä maukasta ja terveellistä sekä ilmastoystävällistä kalaa ruokapöytään ja samalla nauttimaan liikunnasta raikkaassa talvisäässä. Nämä kaikki hienot asiat toteutuvat lähtemällä pilkille, kunhan ensin saadaan kestävä jääpeite.
Lisäksi SVK muistuttaa seisovilla pyydyksillä kalastavia, että nyt alkaa olla aika nostaa verkot ylös vesistä, etteivät ne jää ns. haamuverkoiksi jään alle pyytämään talven yli.
Kalatalousasiantuntija Janne Antila SVK:sta muistuttaa, ettei jäälle koskaan kannata lähteä hätiköiden eikä valmistautumatta. Jäänaskalit kaulalla ovat vähimmäisvaatimus turvavarusteissa ja pelastautumispukua hän suosittelee, jos menee itselleen uuteen paikkaan tai on vähääkään epävarmuutta jään kestämisen suhteen.
”Pilkkijällä on yleensä mukana myös kaira, jolla kannattaa testata jään paksuutta sopivin välein, kun liikutaan paikasta toiseen. Jää saattaa oheta vähitellen esimerkiksi rannasta selkävettä kohden kuljettaessa tai joskus hyvinkin nopeasti, jos mennään vaikka kohti virtapaikkaa”, Antila muistuttaa.
Hänen mukaansa turvallisen jäälle menon ajankohtaan on oikeastaan mahdotonta antaa kovin yleispätevää ohjetta, koska jäätyminen ja jäätilanne ovat aina hyvin paikkakohtaisia ja olosuhderiippuvaisia.
”Matalat ja tuulelta suojaisat lahdet jäätyvät usein ensimmäisinä. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että 5 senttimetriä kirkasta hyväkuntoista teräsjäätä kestää yksittäisen pilkkijän, mutta huonolaatuisempaa jäätä tarvitaan selvästi enemmän”, Antila mainitsee.
Selvästi tunnistettavia vaaranpaikkoja ovat esimerkiksi alueet, joissa vesi virtaa, kapeikot ja salmet, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot, kaislikot sekä äkkijyrkästi veteen pudottavien rantapenkereiden vierustat.
”Useimmat vaaranpaikat voi onneksi nähdä ja päätellä vaikka maastonmuodoista, mutta esimerkiksi virtauksen pintaan kääntävä pohjakohouma on aina silmiltä piilossa ja sellaisten välttäminen edellyttää käytännössä paikallistuntemusta”, Antila sanoo.
Hän kertoo myös, että lumi on merkittävä tekijä sen suhteen, millaiseksi alkamassa olevan pilkkitalven jäätilanne muodostuu. Jos lumi sataa aikaisin jäälle, niin jää vahvistuu hitaasti. Paksu lumikerros hankaloittaa myös jäällä liikkumista ja vähentää jään alle pääsevän valon määrää, mikä passivoi kaloja.
”Pilkkijän kannalta parasta olisi, että jäät tulisivat paitsi aikaisin, myös kerralla, jolloin veteen jää lämpöä, joka pitää kalat aktiivisempina. Jos sen sijaan esimerkiksi kovien tuulien takia jäätyminen viivästyy tammikuuhun, vesi ennättää jäähtyä niin paljon, että kalojen ottihalut vähenevät”, Antila selvittää.
Hänen mukaansa pilkkimällä tavoitellaan usein ahvenia, joita voi saada monenlaisilla pilkeillä ja useista eri syvyyksistä.
”Itse pilkin täällä Saaristomerellä useimmiten noin 4–7 metrin syvyyksistä, josta saaliiksi tulee sopivan kokoista ruokakalaa hyvällä varmuudella. Alkutalvesta kalaa tulee sangen tasaisesti koko vähäisen valoisan ajan, mutta keväällä päivän pidetessä on usein havaittavissa syöntipiikit aamulla ja illalla”, Antila selvittää.
”Sydäntalvella, kun valoa on vähän ja syönti usein heikkoa, voi avain menestykseen olla pilkin, koukun ja mahdollisen syötin pienentäminen ja tapsipilkinnässä tapsin pidentäminen. Tämä tuntuu korostuvan varsinkin järvillä”, hän lisää.
Lisätietoja:
Suomen Vapaa-ajankalastajat, kalatalousasiantuntija Janne Antila, p. 045 630 4280, janne.antila@vapaa-ajankalastaja.fi