Paras syy lähteä neljän seinän sisältä – pilkkimisessä yhdistyvät ulkoilu, luontokokemukset, jännitys ja herkullinen saalis

Kategoria: Tiedotteet Julkaistu:

Vaikka kevät on edennyt maaliskuussa vauhdikkaasti, tammi-helmikuun pakkaset jäädyttivät joet, järvet ja monet merialueet niin tehokkaasti, että niille voi lähteä yhä turvallisin mielin. Toki on syytä muistaa, että vaikka jää jollakin vesialueella on pääosin kestävää, niin toisessa kohtaa se saattaa pettää kulkijan alta. Vaaranpaikat on siis aina osattava tunnistaa.

Myös sumussa on kiva pilkkiä. Kuva: Janne Antila.

Suomen Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntija Janne Antila kiittelee kuluvaa talvea pilkkijäiden ja pilkkijöiden kannalta hyväksi ja sellaisena hän uskoo sen jatkuvan vielä jonkin aikaa.
”Jäät tosin voivat heiketä nopeastikin, jos tulee vesisateita ja myrskyjä, mutta siellä, missä jäätä on, se on toistaiseksi ainakin täällä Saaristomerellä kestävää lukuun ottamatta joitain salmia ja muita virtapaikkoja”, hän sanoo.

Pilkkisaaliit ovat olleet tänä talvena hyviä, mikä Antilan mukaan selittyy sillä, että jäät tulivat kertaheitolla ja vahvistuivat nopeasti. Veteen varastoitui lämpöä, mikä on pitänyt kalat aktiivisina ja syömähalukkaina. Ohuena pysynyt ja nyt jo kokonaan poistunut lumikerros on lisäksi tehnyt jäällä liikkumisesta helppoa.

Tänä keväänä on monin paikoin rannikolla ollut havaittavissa ilmiö, jossa vesi nousee jään päälle aivan rannan läheisyydessä. Pitkävartisilla saappailla tai laitureiden kautta jäälle kiertämällä on kuitenkin selvinnyt.
”Veden alla on useimmiten oikein hyvä jää, mutta jostain se vesi on tiensä jään päälle löytänyt, joten yksittäisiä reikiä ja heikkoja kohtia tulee varoa”, Antila selvittää.

Vinkkejä pilkkipaikan valintaan

Pilkkipaikaksi saaristossa Antila suosittelee omien kokemuksiensa perusteella rinnepenkkaa, jossa vettä on 4–7 metriä ja kova pohja. Sellaisesta saa ruoka-ahvenet suurella todennäköisyydellä läpi talven. Myöhemmin keväällä ahven alkaa siirtyä kutualueilleen mataliin lahtiin, jolloin pilkkisyvyys voi olla vain 0,5–3 metriä.

”Silloin esimerkiksi joku varjostusta jään alle tarjoava luminen kohta voi olla hyvä ottipaikka, jos aurinko porottaa täydellä teholla. Pilviset ja sumuiset päivät ovat usein mainioita pilkkimiseen, tai jos vesi on sameaa niin aurinkokaan harvemmin kalojen ottihaluja pahasti haittaa. Oikea alue on kuitenkin aina oleellisempi asia kuin sopiva valaistus”, Antila vinkkaa.

”Kevään edetessä pilkkejä kannattaa keventää, koska kudun lähetessä ahvenen ruumiinontelo täyttyy sukutuotteilla, eivätkä isot suupalat sitä enää kiinnosta alku- ja keskitalven malliin. Itse pienennän silloin tasapainopilkkien kokoa, mutta morrit ja tapsipilkit ovat tuolloin hyvä valinta. Kevättä kohden aamu- ja iltasyönnit korostuvat, vaikka myös keskipäivällä voi saada hyvin saalista”, Antila lisää.

Vaihtelua sekapilkinnästä

Itse hän harrastaa sekapilkintää, jossa ahvenen lisäksi pilkitään esimerkiksi särkikaloja. Erilaisia pilkkejä pitää olla mukana pilkkireissulla, kuten esimerkiksi tasapainoja ahvenelle, ja morreja ja tapsipilkkejä särjelle, joka myös on hyvä ruokakala.
”Itse pilkin nimenomaan pieniä särkiä, koska niissä fileoinnin ja paistamisen jälkeen ruodotkaan eivät haittaa. Myös kuhaa, haukea ja siikaa saa pilkillä. Eri lajien pilkkimistä kannattaa kokeilla, sillä se tuo mielenkiintoa ja vaihtelua harrastukseen”, Antila sanoo.

Antila suosittelee pilkkimistä kaikille, koska se on hänen mielestään yksi parhaista syistä lähteä ulos neljän seinän sisältä.
”Siinä yhdistyvät ulkoilu, liikunta, luonnon tarkkailu, jännitys ja saalis, josta voi tehdä herkullista ja terveellistä ruokaa”, hän luettelee.

Vaaranpaikat on tunnistettava

Järki on kuitenkin oltava mukana ja vaaranpaikat on syytä tunnistaa ennen jäälle menemistä. Erityisesti rannoissa ja virtapaikoissa jäät heikkenevät nopeasti. Kevään edistyessä jäällä liikkumisen turvallisuuteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Kun lumi on sulanut jäältä pois, tumma jään pinta imee auringonsäteitä ja lämpöä. Hiljalleen jää puikkoontuu ja haurastuu, jolloin yllättävän paksukin jää saattaa pettää jalankulkijan alta.

Kevätjään kantavuus voi heiketä myös hyvin lyhyessä ajassa. Vielä aamulla kulkijan kestänyt jää voi jo iltapäivällä olla vaarallisen heikkoa. Jään kestävyydessä voi myös olla suurta vaihtelua hyvin lyhyellä matkalla. Erityisinä vaaranpaikkoina kannattaa välttää jokien ja purojen suistoja, salmia, lähteitä, viemäreiden laskualueita, siltojen sekä laitureiden vierustoja ja ruovikoita.

Turvavarusteet mukaan jäälle

Kaulalla roikkuvat jäänaskalit ovat jäällä liikkujan minimivaruste, sillä ilman niitä avannosta pääseminen takaisin liukkaalle jäälle on äärimmäisen vaikeaa. Jäällä liikkujan turvavarusteisiin kuuluu lisäksi esimerkiksi metallipäinen keppi, jolla jään kestävyyttä voi kokeilla. Pilkkijä voi tietysti testailla jään paksuutta myös kairaamalla. Hälytyspilli ja heittoköysi on hyvä pitää mukana, samoin mahdollisen vahingon varalta vaihtovaatteet vesitiiviisti reppuun pakattuna. Pelastautumispuku on tietysti kaikista turvallisin vaihtoehto päälle puettavaksi.

Antila kertoo, että jääpeitteen laajuuden tarkastelu on mahdollista Copernicus Browser -sovelluksen kautta. Sieltä näkee päivittäisistä satelliittikuvista esimerkiksi vesistöjen sula-alueita ja sen, missä jään reuna kulkee.
”Jos yhtään lunta ei ole jäällä, myös jään väristä pääsee päättelemään asioita. Ympäristöään tummemmat jääkohdat ovat yleensä ympäristöään heikompia”, hän mainitsee.

Lisätietoja:
kalatalousasiantuntija Janne Antila, puh. 045 630 4280, sähköposti: janne.antila@vapaa-ajankalastaja.fi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös