Valtiovarainvaliokunta

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta, Maatalousjaosto

Kuulemistilaisuus 10.10.2008

Vapaa-ajankalastuksen saalis vuonna 2006 oli 41,9 miljoonaan
kiloa ja sen arvo 56,1 miljoonaa euroa, ammattikalastuksen saalis oli 121,5
miljoonaa kiloa ja arvo 31,5 miljoonaa euroa. Kalanviljely tuotti vuonna 2007
kalaa 13,3 miljoonaa kiloa, arvoltaan 42,6 miljoonaa euroa.
Vapaa-ajankalastus on siis merkittävin kalatalouden osa-alue myös saaliin
arvolla mitattuna, puhumattakaan sen sosiaalisesta, kansantaloudellisesta tai
kansanterveydellisestä merkityksestä. Ilman vapaa-ajankalastajia pääosa
uusiutuvista kotimaisista kalakannoista jäisi hyödyntämättä.
Vuoden 2009 talousarvioesityksessä on osoitettu elinkeinokalatalouden
markkinoinnin ja rakennepolitiikan edistämiseen 13,878 M€, josta kansallista
tukea 8,357 M€.
Vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen
talousarvio osoittaa varoja kalastuksen harrastajilta veroluonteisina
kalastuksenhoitomaksuina kerättävistä maksuista 5,536 M€.
Kertyneet varat käytetään kalavesien omistajille maksettaviin
korvauksiin, kalastusaluetoimintaan, kalastusalan järjestöjen toimintaan,
kalatalouden edistämiseen sekä valtiolle maksun kannosta aiheutuvien menojen
maksamiseen.

Kalastuksenhoitomaksun maksaneiden määrä on vuoden 2004
voimakkaan laskun jälkeen pysynyt jokseenkin samalla tasolla. Tulevina vuosina
kuitenkin on odotettavissa merkittävä maksajamäärän vähennys, kun suuret
ikäluokat alkavat vapautua kalastuksenhoitomaksun maksuvelvoitteesta vuodesta
2010 lähtien.

Kalastajatilastojen mukaan kalastuksenhoitomaksun maksaneiden
määrä on jokseenkin sama kuin ns. aktiivisten kalastajien. Mikäli
kalastuksenhoitomaksukertymää halutaan tulevaisuudessa pitää nykytasolla tai
kasvattaa, tulee aktiivikalastajien määrää kasvattaa. Tutkimusten mukaan pohja
kalastusharrastukselle luodaan lapsuudessa. Lasten ja nuorten käytännön
kalastuksen ohjaaminen ja kalastusharrastuksen kehittäminen on pidemmällä
aikavälillä ratkaisu, joka ylläpitää ja lisää kalastusharrastuksen suosiota.
Tämä tavoite sisältyy valtion ensi vuoden talousarvion perusteluihin.

Kalatalouden neuvontajärjestöistä päävastuun
vapaa-ajankalastajien, erityisesti lasten ja nuorten kalastusharrastuksen
ylläpitämisestä ja kasvattamisesta kantaa Suomen Vapaa-ajankalastajien
Keskusjärjestö (SVK), jonka maan kattava kalaseura ja ?kerhoverkko antaa siihen
hyvät edellytykset.
Nykyisellään SVK saa kalastusalan
neuvontajärjestöjen toiminta-avustuksesta noin 30 %. Pääosa
toiminta-avustuksesta menee kalavesien omistajien neuvontaan. Tämä ei vastaa
neuvontarvetta.
Neuvontamäärärahojen jakosuhteen
tarkistamista edellyttää MMM:n valtakunnallinen vapaa-ajankalatalouden
kehittämisohjelmaa vuosille 2001-2010. Samaan asiaan ovat kiinnittäneet huomiota
eduskunnan valtiontilintarkastajat. Jakoperusteiden tarkistamisvaatimus tuli
esille myös vuonna 2006 toteutetussa kalastusalan neuvontajärjestöjen
arvioinnissa (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 79 / 2006). Toistaiseksi
tarkistusta ei ole tehty.
Neuvontarpeen mukainen
jakosuhteiden tarkistus parantaisi vapaa-ajankalastajien neuvontaa, lisäisi
aktiivikalastajien määrää ja kalastuksenhoitomaksuvarojen kertymää.

Kalastuksenhoitomaksukertymään vaikuttaa luonnollisesti myös
maksujärjestelmän toimivuus ja kalastavien kansalaisten tunnollisuus
veronmaksajina. Postin nostaessa maksajalta perittävää maksua ja toisaalta
mahdollisesti myös maksun saajalta perittävää palkkiota lisäkustannukset
suhteessa maksettavaan/perittävään maksuun käyvät kohtuuttomiksi. Siksi on syytä
nopeasti tutkia ja ottaa käyttöön lupien maksaminen puhelimella ainakin
kalastuksenhoitomaksun viikkoluvan osalta
Maksun
perinnän tehostamiseksi ja valvontaongelmien poistamiseksi olisi syytä selvittää
mahdollisuus korvata kalastuksenhoitomaksu kalastusvälineiden hintaan
sisältyvällä verolla.

Vajaa neljännes kalastuksenhoitomaksuvaroista jaetaan vesialueen
omistajille korvauksena kalavesien käytöstä ongintaan ja pilkintään. Toisaalta
onginta ja pilkintä on säädetty maksuttomiksi jokamiesoikeuksiksi, joiden käyttö
ei rasita kalakantoja eikä edellytä kalavesien hoitoa.
Kalastuksenhoitomaksuvarojen supistuessa perusteettomasta omistajakorvauksesta
tulisi luopua ja osoittaa varat muihin kalastuslain 91 §:n mukaisiin,
kalataloutta edistäviin tarkoituksiin. Tämänsuuntainen esitys sisältyy
päivitettyyn MMM:n vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelmaan vuosille
2001-2010.