Velvoitetarkkailu

Lausunto ”Velvoitetarkkailuryhmän raportti, Tarkkailujen periaatteet
ja menettelytavat 10.9.2004” 16.6.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn aineistoon ”Velvoitetarkkailuryhmän
raportti, Tarkkailujen periaatteet ja menettelytavat 10.9.2004” lausuntonaan
seuraavaa.

Ympäristöministeriö on asettaessaan raportin antaneen työryhmän edellyttänyt
sen työssään tekevän ehdotuksia tavoitteena toimiva ja yhtenäinen
tarkkailukäytäntö. Vesistöihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuva
velvoitetarkkailu perustuu sekä vesilakiin että ympäristönsuojelulakiin. Tähän
päätösten lupaehtoihin perustuvaan tarkkailuun sisältyy niin toimintojen käyttö-
ja päästötarkkailua kuin myös ympäristövaikutusten tarkkailua. Tarkkailujen
sisällön määrittely ja niiden hoito on hajautettu monelle taholle, mikä ilmenee
mm. kalalajeihin, talouskalakantoihin ja kalastukseen sekä kalatalouteen
vaikuttavien tekijöiden tarkkailun ja tarkkailuhavaintojen kohdalla monin
tavoin. Esimerkiksi talouskalakantoihin vaikuttavien vesien laatu- ja
tilatekijöiden tarkkailun yhdistäminen varsinaisiin kalasto- ja
kalastushavaintoihin edellyttää perehtymistä eri hallinnonhaarojen tuottamaan
aineistoon. Yhteenvetojen teko jää usein kiinnostuneen itse tehtäväksi.

SVK edellyttää, että tarkkailujärjestelmän tietojen tulkintaa ja niiden
tulosten esittelyä esimerkiksi vaikutusalueen väestölle yhtenäistetään ja
järkeistetään vesipuitedirektiivin toteuttamisen yhteydessä, jotta kansalaisten
ja heidän yhteisöjensä mahdollisuudet seurata ja käyttää hyväksi
velvoitetarkkailutyön tuloksia helpottuisi. Raportin ehdotukset
tarkkailusuunnitelmien laatimisesta yhtenäisenä asiakirjana ja toisaalta niiden
toteuttaminen yhteistarkkailuina sekä tulosten esittäminen yhteen sovitettuina
vaikutusten arviointeina ja selvityksinä johtanevat edellä esitettyyn suuntaan.

Velvoitetarkkailut kohdistuvat vain osaan vesistöistämme ja siksi
vesipuitedirektiivin kansallisen toteuttamisen vuoksi annetun vesienhoitolain
edellyttämän pintavesien seurannan – perusseurannan – peittävyydelle on pantava
erityistä painoa. Ympäristöviranomaisten tiedossa olevan toiminnan piirissä
tarkasteltavien yksiköiden -vesialueiden – koko on oloissamme varsin suuri.
Tehdyn rajauksen johdosta melkoinen osa vesiämme – järviä ja jokia – jää
tämänkin seurannan ulkopuolelle. Tätä ei voi pitää vesipuitedirektiivin hengen
mukaisena.

SVK edellyttää, että vesipuitedirektiivin tarkoittaman vesistöjen ekologisen
tilan määrittelyn ja seurannan edellyttämien biologisten laatutekijöiden sekä
kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden seurantapisteiden verkostoa
laajennetaan pienentämällä tuota nyt käytössä olevaa tarkasteluyksikön
kokovaatimusta.

SVK:n käsityksen mukaan hajakuormituksen vaikutukset vesistöihimme tunnetaan
ja tunnustetaan kaikkien kansalaisten, ei vain kalastavien kansalaisten parissa.
Hajakuormituksen seurannan järjestäminen valtion varoin ei olisi
aiheuttamisperiaatteen mukaista, mutta kuten raporttikin toteaa,

maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen hajakuormittajien rahoituksen varaan
rakentuvan kuormituksen ja sen ympäristövaikutusten kattavan tarkkailun
aikaansaaminen vie aikansa. Tässä vaiheessa SVK kannattaa ehdotusta työ
aloittamiseksi ympäristöhallinnolle osoitettavan valtion rahoituksen turvin.

SVK ei edelleenkään pidä tarkoituksenmukaisena sitä, että riista- ja
kalataloudellisen tutkimuslaitoksen tai TE -keskusten kalataloudelliseen
tarkkailuun kuuluisivat ”automaattisesti” myös luonnonsuojelulain piiriin luetut
kalalajit. Nykyisen rahoituksensa puitteissa laitos hoitaa onnistuneesti
talouskala- ja kalataloustutkimusta ja -tarkkailua. Em. organisaatiot saattavat
muun pyynnin yhteydessä saada saaliiksi myös näitä kalalajeja, mutta niiden
asiallinen seuranta osana biologisten laatutekijöiden tutkimusta, tuntemusta ja
seurantaa on jotain muuta, koska niitä koskeva tutkimustieto Suomessa ei ole
esim. biodiversiteetin muutosten seurannan kannalta riittävällä tasolla. Nämä
lajit eivät sisälly termin ”kalataloudelliset tarkkailut” alle. Vastuu näiden
lajien osalta kuuluu ympäristöhallinnolle, joka voi teettää, jos se pitää sitä
tarkoituksenmukaisena, asianomaiset työt esim. yliopistoilla tai
tutkimuslaitoksilla.

SVK kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa tästä raportista, mutta
samalla hiukan ihmettelee, miten kauan keväällä 2004 valmistuneen raportin
lausunnolle lähettäminen on kestänyt. SVK on edellä esittänyt näkemyksensä
eräistä raporttiin sisältyvistä asioista, ja toivoo niiden ottamista huomioon.
SVK pitää tärkeänä, että raportin vesistöjen ja niiden elollisten luonnonvarojen
tarkkailua koskevat ehdotukset otetaan huomioon ja toteutetaan luotaessa
vesienhoitolain tarkoittamaa toimintajärjestelmää Suomeen.