Vesienhoidon järjetäminen

Lausunto lakiesityksestä vesienhoidon järjestämiseksi ja
ympäristönsuojelulain muuttamiseksi 4.12.2003

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyihin hallituksen esityksen muotoon
kirjoitettuihin luonnoksiin laiksi vesienhoidon järjestämisestä ja laiksi
ympäristönsuojelulain muuttamisesta lausuntonaan seuraavaa.

Euroopan yhteisöjen vuonna 2000 voimaan tulleen direktiivin (2000/60/EY)
yhteisöjen vesipolitiikan puitteista 24. artiklassa edellytetään, että
direktiivin noudattamisen edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja
hallinnolliset määräykset tulevat voimaan kuluvan joulukuun 22. päivänä.
Vesipuitedirektiivi on laaja kokonaisuus, jonka valmistelu vie aikaa ja vaatii
voimavaroja. SVK on aikaisemmin antanut lausuntonsa aihepiiriin liittyen
vesienhoitoalueiden määrittelyä koskevasta ehdotuksesta ja järvien tyypittelyä
koskevasta ehdotuksesta. Ilmeistä on, että aikataulu ei direktiivissä
edellytetyllä tavalla toteudu. Tämä viittaa siihen, että hyvän valmistelun
edellyttämiä voimavaroja ei ole varattu riittävästi. Vesipuitedirektiivin
toteuttamisen viivästyminen jo valmisteluvaiheessa antaa valitettavan huonon
kuvan valtiovallan paneutumisesta asiaan. Tämä ei saa heijastua niin
vapaa-ajankalastajien kuin kaikkien kansalaisten kannalta keskeisen päämäärän
eli vesiemme hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen direktiivissä edellytetyn
aikataulun puitteissa.

Luonnos laiksi vesienhoidon järjestämisestä on puitelaki, jonka nojalla
annettaisiin tarkemmat säännökset asetuksella mm. niin viranomaisten toiminnasta
kuin pintavesien ja pohjavesien luokittelun perusteista sekä keinotekoisesti tai
voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ympäristötavoitteista. Lain mukaan
maahan syntyy suunnittelujärjestelmä, mutta toiminnanharjoittajia ja kansalaisia
koskevat velvoitteet ratkaistaisiin aina muun lainsäädännön perusteella. Mukana
oleva luonnos laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta sisältää tämän
tavoitteen edellyttämiä täsmennyksiä vesistöjen velvoitetarkkailujen ja lupien
voimassaolon sekä tarkistamisen ja ympäristönsuojelun tietojärjestelmien osalta.
Näiltä osin SVK pitää tämänkaltaisen puitelain säätämistä vesienhoitoalueilla
toteutettavan suunnittelun, vesienhoito

suunnitelmien ja toimenpideohjelmien kannalta tarkoituksenmukaisena, mutta
direktiivin keskeisten tavoitteiden jääminen vain asetuksella annettaviksi
saattaa johtaa vesipuitedirektiivin tavoitteen – vesistöjen hyvän ekologisen
tilan – vesittymiseen tai ainakin sen saavuttamisen viivästymiseen.
Lakiluonnoksen perusteluosassa mainitaan mm. suurimman osan Suomen pinta- ja
pohjavesistä olevan käyttökelpoisuudeltaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa.
Tämä ei kuitenkaan kuvaa vesistöjemme tilaa kokonaisuudessaan, kun niitä
verrataan direktiivin edellyttämällä tavalla luonnontilaisiin
vertailuvesistöihin. Mm. säännöstelyn ja muun sen kaltaisen ihmistoiminnan
laajat vesiin ja kalakantoihin haitallisesti vaikuttavat ilmiöt eivät näy vesien
tilan kuvailuissa.

SVK:n käsityksen mukaan maamme vesistöjen tilan ylläpito ja parantaminen
edellyttää direktiivin toteaman erinomaisen ja hyvän ekologisen tilan
määrittelyä meillä vallinneiden ja vallitsevien olosuhteiden mukaan. Vertailu on
suoritettava omalta pohjalta, eikä sen kuvitelman varassa, että meillä asiat
ovat keskimäärin paremmin kuin muualla Euroopan unionin alueella. Toisen
maailmansodan jälkeisinä vuosina vesiemme luonnontilan muutokset ovat olleet
erittäin mittavia ja vain teollisuuden ja asutuskeskusten jätevesien vaikutusten
osalta tilannetta on kyetty korjaamaan. Muutoin parantamisen varaa on runsaasti.
Siitä ovat tehokkaana muistutuksena sinilevien massaesiintymät ja virtavesiemme
uomien tila ja veden laatu. Tältä osin myös lakiesityksen perusteluissa olevat
sanalliset maininnat tarvittavista voimavaroista ovat vaatimattomasti mitoitetut
niin suunnittelu- ja tutkimushenkilöstön kuin tulevien toimenpideohjelmienkin
osalta.

Vesistöjemme ominaispiirteiden tarkasteluun tarvittavan ekologista tilaa
koskevat aineistoa ei Suomessa ole tallennettu viimeisten vuosikymmenten aikana
riittävästi varsinkaan vesiviranomaisten toimesta. Nämä kehityslinjat tavallaan
katkesivat 1970-luvulla, vaikka 1962 voimaan tuleen vesilain alkuvaiheissa
tämänkaltaista aineistoa sisältyi mm. hankkeita koskeviin hakemuksiin.
Poikkeuksen tekevät talouskaloja ja niiden kantoja koskevat tiedot, joita on
tarvittu mm. kalataloutta koskevia arviointien ja velvoiteharkintojen vuoksi.
SVK pitää merkittävänä sitä, että lakiesityksessä edellytetään
kalastuslainsäädäntömme puitteissa toimivien kalatalousviranomaisten ja heidän
tutkimuslaitostensa laajaa osallistumista vesistöjen ekologisen aineiston
keruuseen ja analysointiin omalla toimialallaan. Samoin on tärkeätä, että
aineistojen tallennus, rekisteröinti ym. hoidetaan viranomaisten yhteistyönä
niin, että kansalaistenkin on mahdollisimman helppoa tutustua kaikkeen kertyvään
aineistoon. SVK huomauttaa kuitenkin, että kalatalousviranomaisten aineistot
ovat pääosin vain maamme talouskalastoa koskevia ja usein niistäkin vain
nykyisin tärkeimpiä talouskalalajeja koskevia. Talouskalastomme on
vuosikymmenten kuluessa muuttunut niin luonnollisten kuin ennen kaikkea
ihmistoiminnan seurauksena. Kalalajeja on kotiutettu uusiin vesiin,
kalastettavia kalakantoja ylläpidetään jatkuvin istutuksin, kalastus kohdistuu
yhä pienempään lajijoukkoon jne. Vesistöjen hyvän ekologisen tilan määrittelyssä
ja oloissamme luonnontilaisen vesistön luokittelussa saattaa paljonkin olla
merkitystä sellaisilla kalalajeilla, joihin ei ole ihmistoimin aktiivisesti
pyritty vaikuttamaan. Näitä ovat ennen kaikkea sellaiset kalalajimme, jotka
eivät ole olleet taloudellisesti merkittäviä. Niitä ovat luonnonsuojelulakimme
liitteessä olevat kalalajit, joita ei ole talouskaloina juurikaan selvitelty.
Tämän vuoksi SVK katsoo, että kalaston selvittelyä koskeva velvoite koskee myös
välittömästi ympäristöviranomaisia ei vain kalatalousviranomaisia.

Hyvän ekologisen tilan tai hyvän ekologisen potentiaalin omaavissa
vesimuodostumissa talouskalaston hyödyntäminen ja kalastuskelpoisten
kalakantojen ylläpito kestävän käytön mukaisesti ei SVK:n käsityksen mukaan saa
vaarantua vesipuitedirektiivin toteutumisen myötä missään olosuhteissa. On
tärkeätä, että kalastusoloja tunteva työvoima- ja elinkeinokeskuksen
kalatalousyksikön edustaja, joka kalastuslain tarkoittamalla toimialallaan
huolehtii tämän lain täytäntöönpanon edellyttämistä tehtävistä, on mukana
vesienhoitoalueen ohjausryhmässä. Myöskin vesipuitedirektiivin 14 artiklan
korostama kansalaisten osallistumismahdollisuus on varmistettava tuomalla
julkisuuteen ja kansalaisten tutustuttavaksi niin valmisteluasiakirjat kuin
niiden tausta-asiakirjatkin. Vesienhoitoalueiden laajuuden vuoksi asiakirjojen
tutustumismahdollisuudet on hoidettava sähköisen esilläolon ohella ainakin
kunnantoimistojen ja erityisesti kirjastojen avulla, jotta kansalaisille ja
heidän yhteisöilleen tarjottu mahdollisuus kannanoton ja mielipiteen
esittämiseen onnistuisi 14. artiklan hengessä.

SVK kiittää järjestölle tarjotusta mahdollisuudesta antaa lausunto tässä
asiassa. Vapaa.ajankalastajienn odotukset vesipuitedirektiivin toteuttamisen
lupaamista parannuksista vesienhoidon tuloksellisuuteen ovat suuret.
Kansalaisjärjestöjen edustajien osallistuminen tähän lain valmistelutyöhön oon
ollut Suomen Luonnonsuojeluliiton varassa. SVK:n käsityksen mukaan
tämänkaltaisiin valmisteluihin tulisi ottaa mukaan aina myös edustaja jostain
vesiluonnon virkistyskäyttäjien valtakunnallisista järjestöistä.