Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelma

Lausunto ehdotuksesta Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2022-2027, 10.5.2021 epely

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut ehdotukseen Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2022-2027. SVK lausuu ehdotuksesta kunnioittavasti seuraavaa.

TAUSTAA

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi on annettu 23.10.2000. Direktiiviin tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 2015. Tavoitteen saavuttamiseksi laaditaan alueellisia vesienhoitosuunnitelmia, joissa esitetään tiedot vesien tilasta, kuvataan toimet vesien tilan parantamiseksi sekä esitetään arvio tavoitteiden saavuttamisesta.

Toimenpiteiden vaikuttavuutta seurataan arvioimalla vesien tila kuuden vuoden jaksoina. Myös vesienhoitosuunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein. Nyt on käynnistymässä kolmas vesienhoitokausi.

Direktiivin tavoitetta vesistöjen hyvästä tilasta vuoteen 2015 mennessä ei ole saavutettu. Nyt käynnistymässä oleva vesienhoitokausi loppuu 2027, jonka jälkeen ympäristötavoitteiden määräaikoja ei ole enää mahdollista pidentää.

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖN KANTA

SVK on huolissaan vesienhoidon heikosta tuloksellisuudesta. Vesienhoidon tavoitteet eivät toteutuneet alkuperäiseen määräaikaan 2015 mennessä, eivätkä ne myöskään ole toteutumassa poikkeamana asetettuun määräaikaan 2027 mennessä.
Isoimpana syynä vesienhoidon ilmeiseen tehottomuuteen on, että vesiensuojelun säätelykeinot perustuvat vapaaehtoisuuteen ja valtion vesiensuojeluun osoittaman rahamäärän riittämättömyys.
Jotta tavoitteisiin päästäisiin, tulee tavoitteen saavuttamiseksi tärkeimpiä ja vaikuttavimpia toimia kirjata lakiin. Etenkin maa- ja metsätaloudesta tulevaan kuormitukseen tulee aikaansaada selvä vähennys ja se on mitä ilmeisimmin mahdollista vain lainsäädännön kautta.
EU:n Weser-päätös antaa erinomaisen mahdollisuuden estää vesien tilaa heikentävät hankkeet. Tilan heikentymisen torjuminen ei kuitenkaan riitä, vaan vesien tilaa tulee pystyä parantamaan, siellä missä sille on tarvetta.

Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä yhteenveto toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen vesimuodostuman hyvän tilan vaiheittaiseksi saavuttamiseksi, syyt viivästyksiin näiden toimenpiteiden käytäntöön saattamisessa sekä toimenpiteiden todennäköinen toteuttamisaikataulu. Näitä tietoja ei vesienhoitosuunnitelmasta löytynyt.

Pintavesien luokittelu ei edelleenkään huomioi veden väriä eikä kiintoainetta. Erityisesti humuskuormitteisissa vesitöissä tämä antaa väärän kuvan pintavesien todellisesta tilasta. Vesistön tummuminen ja liettyminen voi olla pitkälle edennyt, mutta ekologinen luokittelu näyttää sen silti olevan hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Veden väri ja kiintoainepitoisuus tulee viipymättä lisätä pintavesien luokittelun kriteereihin.

Kalataloudesta vain kalankasvatus on käsitelty vesistöihin vaikuttavana toimintana, vaikka kalastuksella on kalastorakenteeseen ja vedenlaatuun todella suuri vaikutus.
Kalastus nykyisillä säännöillä ja menetelmillä kohdentuu merkittävältä osalta suureksi kasvaviin petokaloihin, mikä vääristää kalakantarakennetta ja johtaa välillisesti vedenlaadun heikkenemiseen. Suurikokoisia petokaloja tulisi olla vesistössä huomattavasti enemmän, sillä ne saalistavat tehokkaasti särkikalakantoja ja edistävät siten veden laadun paranemista.
Petokalojen määrän lisääminen ja niiden keskikoon kasvattaminen onnistuu kalastuksen säätelyllä, jossa keskeisessä asemassa ovat kalatalousalueet. Kalastuksen säätelyn tärkeimpiä toimenpiteitä verkon solmuvälisäätely ja alamittasäätely. Kookkaille petokaloille voidaan asettaa myös ylämittoja.

Tulvansuojelun toimenpiteillä on suora vaikutus myös vesistöjen ekologiseen tilaan. Turhan suuret syys- ja kevätkuopat aiheuttavat eroosiota ja järven pohjan tuhoutumista. Kevätkuoppa lisäksi haittaa merkittävästi kevätkutuisten kalojen lisääntymistä. Petokaloista kärsijöinä ovat etenkin hauki ja ahven. Kokemäenjoen alaosalla Porissa on kehitetty vedenvirtaamaratkaisuja tulvien varalle, joten ylävirrassa sijaitsevilla järvialtailla ei enää tulevaisuudessa vastaavanlaista tarvetta veden laskulle ole. Kevät ja syyskuppista tulee luopua tai ainakin säännöstelyrajoja tulee kohtuullistaa.