Vesiensuojelun suuntaviivat 2

Lausunto ”Vesiensuojelun suuntaviivat 2015” ehdotukseen
valtioneuvoston periaatepäätökseksi 28.8.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää tutustuttuaan
viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn ”Vesiensuojelun suuntaviivat 2015”
ehdotukseen valtioneuvoston periaatepäätökseksi lausuntonaan seuraavaa.

Vesiensuojelun nykytilanteen osalta ehdotuksessa todetaan, että edellisen
vuonna 2005 päättyneen ohjelmakauden aikana ei saavutettu kaikilta osin niitä
tavoitteita, jotka oli asetettu Itämeren ja sisävesien pintavesien tilan
parantamiselle tai huononemisen estämiselle. Erityisesti vesien rehevöitymisen
aiheuttamat haitat ovat jatkuneet ja jopa paikoin voimistuneet vesiluonnossamme.
Tämä antaa uusille suuntaviivoille kuten ehdotuksen tekstistäkin voi todeta
tavoitepohjan, jossa toistuvat jo aikaisemmin voimassa olleet painopistealueet
ja tavoitteet.

Vesiensuojelutyö on pitkäjänteistä, mutta rehevöitymiskehityksen
katkaisemisessa tulee jo saada vesiluonnossammekin selvästi tuntuvia
parannuksia. Se, että maatalouden ravinnekuormituksen osalta vuonna 2005
päättyneen kauden tavoite – maatalouden ravinnekuormitus vähennettävä puoleen –
jäi saavuttamatta, ei saa johtaa tämän tavoitteen siirtämiseen vuoden 2015 yli.
Rehevöityminen on suomalaisten vesien virkistyskäyttöarvon suurin pilaaja.
Haittoja kokevat niin vesillä liikkuvat kuin rannoilla asuvat. Vesien tilan
paraneminen ”jonkin verran” maatalouden voimakkaasti kuormittamilla vesillä ei
ole mikään kunnianhimoinen tavoite. Vesistöjemme ekologisen tilan selvä
kohentaminen edellyttää suurempaa panostamista rehevöittävän kuormituksen
vähentämiseen, eikä sitä tapahdu ilman ehdotuksen sanontojen terävöittämistä.

Kalakantojen hyödyntämistä haittaavat yhä enemmän kaloihin kertyvien
haitallisten aineiden pitoisuudet ja vesistöjen runsaiden sinileväesiintymien
mahdollisten myrkkyvaikutusten aiheuttama pelko. Haittaa tuottavat myös Itämeren
kalojen dioksiinipitoisuudet ja elintarvikeviranomaiset ovat varoittaneet
sisävesienkin petokaloihin kertyvästä elohopeasta sekä antaneet
käyttösuosituksia kalojen osalta. Elinkeinokalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen
jatkuvuus ja suosio edellyttävät näistä haitoista vapautumista. Se edellyttää
päästöjen pienentämistä. Haitallisten aineiden esiintymisen ja mahdollisten
vaikutusten kohdalla vaaditaan panostamista tutkimukseen sekä kansalaisille
tarkoitetun informaation lisäämistä ja selkeyttämistä mm. tarpeettomien pelkojen
poistamiseksi ja tarpeellisten sellaisten täsmentämiseksi.

SVK käsityksen mukaan vesiluonnon säilyminen ekologisesti ja biologisesti
mahdollisimman monipuolisena ja luonnontilaisena edellyttää suuntaviivojen
lisäksi selkeästi nykyistä suurempia taloudellisia voimavaroja valittujen
tavoitteiden saavuttamiseksi. Tältä osin ehdotuksen kohdassa ”taloudelliset
vaikutukset” ei ole riittävästi konkreettisia ehdotuksia. Teksti on varsin
ympäripyöreää. Vesiluonnon suojelussa onnistuminen koskee kaikkia suomalaisia.
Heitä ei voi pitää hyvinvointivaltion asukkaina, jos kalat ovat osittain
käyttökelvottomia, vesi ei käy talousvedeksi tai rantasaunan/kalakämpän
löylyvedeksi on tuotava vesijohtovettä.

SVK:n pitää tärkeänä ehdotuksen kohdassa 6) mainittua suuntaviivojen
toteutumisen seurannan järjestämistä ja tämän edellyttämien indikaattorien
kehittämistä. Niiden joukossa tulee olla myös sellaisia selkeitä
indikaattoreita, joiden ymmärtäminen, kenties luonnossa havainnoiminenkin
sujuisi myös meiltä vapaa-ajankalastajilta.

SVK kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ehdotuksesta ”Vesiensuojelun
suuntaviivat vuoteen 2015”. Edellä olevien kannanottojen ohella SVK viittaa
23.5.2006 antamaansa lausuntoon Vesiensuojelun suuntaviivat-taustaselvityksestä.
Virkistys- ja vapaa-ajankalastajien valtakunnalliset järjestöt – Suomen
Kalamiesten Keskusliitto, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto sekä Suomen
Urheilukalastajien Liitto – ovat yhdistäneet toimintansa Suomen
Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön puitteisiin ja tulevat yhteydenotot
pyydämme osoittamaan keskusjärjestölle.