Lausunto ehdotuksesta Suomen kannaksi Itämerellä sovellettavista kalastuskiintiöistä vuonna 2017, 22.9., ymvk
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tutustunut asiaa koskevaan valtioneuvoston selvitykseen, komission ehdotukseen Itämerellä sovellettavista enimmäiskalastuskiintiöitä vuonna 2017, kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) asiaa koskevaan neuvonantoon ja Itämeren neuvoa antavan toimikunnan (BSAC) suositukseen asiasta.
Lisäksi SVK on saanut tiedoksi 21.9.2016 komission epävirallisen näkemyksen turskakantojen enimmäispyyntikiintiöistä vuodelle 2017.
SVK esittää lausuntonaan pääasiallisesti lohta koskien kunnioittavasti seuraavaa.
ITÄMEREN LOHIKANTOJEN ENIMMÄISPYYNTIKIINTIÖT
SVK:n mielestä Suomen tulee noudattaa kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian mukaisesti ICES:n tieteellistä neuvonantoa.
Sen mukaisesti merellä tapahtuvaa lohenkalastusta ei tule lisätä nykyisestään ja Suomenlahdella pyynti tulee kohdistaa istutettuun loheen.
ICES esittää, että kalastus pääaltaalla ja Pohjanlahdella järjestetään jokikantakohtaisesti joko joessa tai jokisuilla ja mitoitetaan kunkin kalastettavan kannan mukaisesti. Näin vältetään useaan lohikantaa kohdistuva sekakantakalastus, joka pääaltaalla ja Pohjanlahden rannikolla uhkaa heikkoja lohikantoja.
SVK on tyytyväinen siihen, että valtioneuvoston EU -asioiden kalastusjaostossa (EU17) saavutettiin perusmuistion mukainen yhteisymmärrys Suomen kannasta tieteellisen neuvonannon seuraamisesta enimmäispyyntikiintiöiden määrittelyssä.
Erityisen tyytyväisiä vapaa-ajankalastajat ovat siihen, että peruskannan mukaisesti Suomi nostaa kiintiöpäätöksen käsittelyssä esille sekakantakalastuksen ongelmat ja niiden välttämisen.
Käytännössä tärkeimmät toimet sekakantakalastuksen välttämiseksi ovat Itämeren pääaltaan ajosiimakalastuksen vähentäminen, joka hyödyttäisi kaikkia Itämeren heikkoja lohikantoja ja Pohjanlahden heikkoihin lohikantoihin kohdistuvan Suomen rannikkokalastuksen säätely.
Suomen eduskunta on toistuvasti kannanotoissaan painottanut pitkäjänteistä, tieteellisen neuvonannon mukaista kalastuksen säätelyä ja toimia, joilla vähennetään Itämeren pääaltaan sekakantakalastusta.
Nämä linjaukset sisältyvät myös valtioneuvoston periaatepäätökseen lohi- ja meritaimenstrategiaksi.
SVK esittää, että
ympäristövaliokunta lausunnossaan korostaa Suomen ja Ruotsin yhteistyötä sekakantakalastuksen haitallisten vaikutusten vähentämiseksi enimmäispyyntikiintiöistä käytävissä neuvotteluissa ja että
– valiokunta edellyttää valmisteilla olevan lohiasetuksen uudistuksessa Suomen rannikkokalastuksen ohjaamista sekakantakalastusta vähentävään suuntaan.
Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden TAC
Komissio esittää 105 696 lohen enimmäiskiintiötä, kasvattaisi pyyntikiin-tiötä vuodesta 2016 10 %:lla. ICESin esitys on 89 320 lohta.
Pyyntikiintiön kasvattaminen komission ehdotuksen mukaisesti lisäisi pääaltaan ja Pohjanlahden sekakantakalastusta, mikä on uhka erityisesti alueen uhanalaisille lohikannoille.
SVK kannattaa tieteellisen neuvon mukaista pyyntikiintiötä, mikä merkitsee noin 5 000 lohta pienempää kiintiötä kuin vuodelle 2016.
Suomenlahden lohen TAC
Komission ehdotus Suomenlahden enimmäispyyntikiintiöksi (9 403 lohta) on lähellä tieteellistä neuvonantoa, mutta ei ota huomioon ICES:n suositusta pyynnin kohdistamisesta istutettuihin lohiin.
Perusmuistion mukaisesti Suomi kannattaa ICESin tieteellisen neuvonannon mukaista enimmäispyyntikiintiötä (8 883 lohta), mikä supistaisi nykyistä pyyntikiintiötä noin 32 %:lla. Sillä ei olisi kuitenkaan vaikutuksia suomalaisten lohenkalastajien saalistasoon, sillä lohisaaliit ovat viime vuosina olleet pienempiä kuin suositeltu enimmäispyyntikiintiö vuodelle 2017.
Lisäksi Suomen kannassa esitetään, että kalastusta tulisi kohdentaa istutettuihin lohiin.
Suomi kalastaa pääosan Suomenlahden lohisaaliista.
Kymijoella lisääntyy Nevan kantaa oleva lohikanta, jonka vahvistumista tulee tukea sekä vaellusesteitä poistamalla (Korkeakosken uusi kalatie) että luonnonkudusta peräisin olevia tai kannan vahvistamistarkoituksessa istutettuja, rasvaevällisiä lohia suojelemalla.
SVK esittää, että
– ympäristövaliokunta lausunnossaan edellyttää Suomen sekä kiintiöpäätöksiä valmisteltaessa, että omin kansallisin toimin pyrkivän siihen, että saaliiksi kaikessa Suomenlahden lohenkalastuksessa voidaan ottaa vain rasvaeväleikatut, istutetut lohet.
ITÄMEREN TURSKAN ENIMMÄISPYYNTIKINTIÖT
Itämeren turskakannat ovat olleet jo kymmeniä vuosia erittäin heikossa kunnossa niihin kohdistuneen ylimitoitetun ammattikalastuksen vuoksi.
ICES esittää läntisen turskakannan enimmäispyyntikiintiön pienentämistä yli 92,8 %:lla ja itäisen kannan vastaavasti 34,3 %:lla.
Komission epävirallinen näkemys on, että pyyntikiintiötä tulisi läntisen turskakannan osalta pienentää 87,5 %:lla ja itäisen kannan osalta 39,4 %:lla.
SVK:n mielestä, ottaen huomioon turskakantojen tilan, Suomen tulee tukea komission epävirallista näkemystä, joka on hyvin linjassa tieteellisen neuvonannon kanssa.
Läntisen turskakannan TAC
Läntisen turskakannan tila on ICES arvion mukaan erittäin huono ja kalastuskuolevuutta tulee vähentää merkittävästi. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ammattikalastuksen saalis (mukaan lukien poisheitto) on ollut ICESin mukaan keskimäärin 21 400 tonnia (7 500 – 45 200) ja vapaa-ajankalastuksen saalis 2 200 tonnia (1 500 – 3 200).
Turskakannan romahdus saatiin aikaan ammattikalastukselle annetuilla ylisuurilla pyyntikiintiöillä, kun taas vapaa-ajankalastuksen saalis on pysynyt jokseenkin vakiona.
Esittäessään ammattikalastuksen enimmäispyyntikiintiötä ICES on ottanut huomioon vapaa-ajankalastuksen saaliin, mutta ei ole esittänyt sen rajoittamista.
Suomen kannassa esitetään, että ”kaikki kalastuskuolevuus tulee ottaa huomioon kalastuksen säätelyssä.” Saalishistorian perusteella vapaa-ajankalastuksen mahdollinen osuus ylikalastuksesta on noin 10 %. Mikäli vapaa-ajankalastajien saalista halutaan rajoittaa, sen tulee olla suhteessa vapaa-ajankalastuksen mahdolliseen osuuteen ylikalastuksesta.