Lausunto Kallahden matalikon luonnonsuojelualueen perustamisesta, 22.10.2018
Tiivistelmä suunnitelmasta Kallahden luonnonsuojelualueen perustamiseksi
Vuosaaressa sijaitseva Kallahden matalikon alue on ehdotettu rauhoitettavaksi luonnonsuojelualueena Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa vuosille 2015−2024. Rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää Suomenlahdella harvinainen hiekkapohjainen vedenalainen ekosysteemi, johon kuuluu valtakunnallisesti uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä, merkittävä osa maakunnallisesti arvokkaasta muuttolintujen kerääntymisalueesta ja kaloille tärkeitä elinympäristöjä.
Matalikko ulottuu noin kahden kilometrin päähän Kallahdenniemen eteläkärjestä. Suojeltavan vesialueen laajuus on kaiken kaikkiaan 228,2 ha, ja se käsittää eteläisimmät osat Kallahden niitty-, harju- ja vesialueet -nimisestä Natura 2000 -alueesta (FI0100063). Osa alueesta kuuluu myös maakunnallisesti tärkeään lintualueeseen.
Kallahden matalikon pohja on yksittäisiä kiviä ja lohkareita lukuun ottamatta pääasiassa hiekkaa ja soraa. Alueen vedenalaisessa luonnossa vallitsevana on Suomessa vaarantuneeksi (VU) luokiteltu luontotyyppi uposkasvivaltaiset pohjat. Muita alueella tavattuja luontotyyppejä ovat hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt, sublitoraalin rihmaleväyhteisöt (silmälläpidettävä, NT), rakkoleväyhteisöt (VU) sekä erittäin uhanalaisiksi (EN) luokitellut punaleväyhteisöt, näkinpartaisniityt sekä meriajokasyhteisöt. Erityisesti meriajokasyhteisöt nostavat alueen suojeluarvoa, sillä meriajokasta tavataan Suomen rannikolla Hankoniemen länsipuolella vain muutamalla pienialaisella paikalla ja Helsingin vesialueilla ainoastaan Kallahden matalikolla.
Kallahden matalikon rajalla on suosittu Kallahdenniemen uimaranta, josta käsin kahlataan yleisesti lähisaariin Ratiin, Ahvensaareen, ja Pikku Ahvensaareen. Kahlailu vahingoittaa matalikon vesikasvillisuutta ja alueen käyttö surffaukseen ja muuhun vesillä liikkumiseen karkottaa alueelle muuttoaikana kertyneitä vesilintuja. Muita alueen käyttömuotoja ovat veneily ja vapaa-ajankalastus. Alueella on toiminut viime vuosina myös kaksi ammattikalastajaa.
Ehdotettavien rauhoitusmääräysten avulla pyritään suojelemaan arvokasta pohjakasvillisuutta sekä muuton aikana alueelle kerääntyvää linnustoa. Kahlaajia ohjataan pysymään ennestään suosituilla reiteillä. Erityisesti ennestään suojellun Kallahden rantaniityn lounaispuolella matalikolla liikkumista rajoitetaan tuntuvasti. Vesiskootterilla ajaminen on sallittua koko suojelualueen osalta vain veneväylillä ja moottoriveneily vain Kallahden rantaniityn lounaispuolisen matalikon ulkopuolella. Liikkuminen muilla veneillä, melomalla, kahlaamalla ja surffaamalla on niemen lounaispuolisella matalikolla sallittu ainoastaan paikalle keväisin ja syksyisin kerääntyvien vesilintujen tärkeimpien muuttoaikojen ulkopuolella. Lisäksi veneiden ankkurointi kielletään rantaniityn molemmin puolin, lisäksi Santisen pohjois- ja lounaisrannalla sekä Iso Leikosaaren etelä- ja länsirannalla. Alueen suojelusta, luontoarvoista ja rauhoitusmääräyksistä tiedotetaan Kallahdenniemen pysäköintialueelle ja Kallahden uimarannalle sijoitettavilla pääopastustauluilla sekä muilla Kallahdenniemelle ja aluetta rajaaviin saariin sijoitettavilla pienemmillä opastauluilla.
Suomen Vapaa-ajakalastajien Keskusjärjestön (SVK) huomiot ja kannanotot
Suunnitelmassa todetaan, että Kallahden matalikon merialueen nykyisiä käyttömuotoja ovat ammatti- ja virkistyskalastus sekä muu virkistyskäyttö kuten veneily, vesiskootterilla ajaminen, melonta, surffaus, sukeltaminen sekä uiminen ja siihen liittyvä kahlailu matalilla alueilla. Merialueen virkistyskäyttö voidaan suunnitelman mukaan olettaa kasvavan lähivuosina Vuosaaren asukasluvun kasvaessa. Ratkaisuksi suunnitelma tarjoaa toimintojen ohjaaminen luontoarvojensa puolesta vähemmän arvokkaille ja kulutusta paremmin kestäville alueille, jolloin haittoja voidaan vähentää ja ehkäistä.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) ja Etelä Suomen Vapaa-ajankalastajapiiri (E-S Vkp) pitää luonnonsuojelualueita tärkeinä, mutta haluaa muistuttaa myös niiden käytön merkityksestä kansalaisille. SVK:n mielestä ko. alueen käyttöä voidaan toki ohjata eri keinoin, mutta sen kokonaan siirtäminen – esim. kalastuksen osalta – muille alueille ei välttämättä ole paras ratkaisu. Mahdollinen täyskielto ja sen johdosta tapahtuva käytön ohjaaminen muualle on omiaan kasvattamaan paineita jäljellä olevissa kohteissa.
Suunnitelmassa todetaan myös, että Kallahdenniemeä ympäröivät merialueet ovat yksi suosituimmista vapaa-ajankalastuksen alueista Helsingissä; noin 16 % (n. 8 500 kg) Helsingin vapaa-ajankalastajien saaliista saatiin Kallahti-Skatan alueelta vuonna 2015. Merkittävimmät saalislajit olivat: kuha (n. 2 000 kg), ahven (n. 1 800 kg), siika (n. 1 400 kg) ja lahna (1 200 kg). Suosituimmiksi pyyntimuodoiksi luetellaan verkkokalastus ja pyynti vapakalastusvälinein. Myös siian onginta on suosittua.
Suunnitelmassa todetaan kalastuksen voivan aiheuttaa potentiaalisen uhan alueen kalakannoille liikakalastuksen muodossa. Kallahden matalikon merkitys ammattikalastukselle todetaan olevan nykyisin hyvin vähäinen mutta vapaa-ajankalastuksessa saatavien saalismäärien olevan huomattavan suuria (ks. luku 4.1).
Rivien välistä tuntuu huokuvan ajatus, että nimenomaan vapaa-ajankalastus muodostaisi uhan ko. paikan kalastolle. Liikakalastuksesta tutkimukseen perustuvaa tietoa ei kuitenkaan ole osoitettu. SVK painottaa, ettei tieteellistä pohjaa vailla olettamuksia – jossa lisäksi ”uhkatekijäksi” maalataan selkeästi yhtä käyttäjäryhmää – tulisi sisällyttää tämän kaltaisiin suunnitelmaluonnoksiin. Tekstissä ei siis oteta kantaa siihen, mikä tai mitkä alueen mahdollisesti heikentyneet kalalajit voisivat olla liikakalastuksen kohteina. Todettakoon lisäksi, että vapaa-ajankalastuksessa verkkokalastuksen suosio hiipuu hiipumistaan, kun taas valikoiva aktiivikalastus (vapakalastus) on kasvussa. Mahdolliset ruokakalat otetaan nykyään välikoon kaloista ja suurimmat sekä pienimmät yksilöt vapautetaan nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti takaisin veteen. Kyseisellä alueella on kalastettu vuosikymmeniä. Merkkejä minkään kalakannan vaarantumisesta kalastuksen vuoksi ei ole tiedossa.
SVK ja E-S Vkp suosittelee näin ollen liikakalastus-kappaleen poistamista kokonaan tai vähintään uudelleen muokkaamista. Kalastusta voidaan parhaiten ohjata kalastuslain suomin keinoin.
Nykyisiksi, paikallisiksi uhiksi, joihin suojelumääräyksillä ja käytön ohjaamisella voidaan vaikuttaa, suunnitelma luettele mm. veneiden ja vesiskoottereiden sekä surffaajien ja uimareiden aiheuttama häirinnän ja vesikasvillisuuden kuluminen sekä laiturirakenteiden aiheuttamat muutokset veden virtauksiin. Kulunohjauksen, opastuksen ja valistuksen järjestäminen alueella liikkuville on ensiarvoisen tärkeää kestävän käytön mahdollistamiseksi ja suunnitellun luonnonsuojelualueen arvokohteiden säilyttämiseksi.
Moottoriveneellä ajaminen suunnitellaan näin ollen kiellettäväksi ympärivuotisesti rantaniityn lounaispuolisella matalikolla alueella olevan arvokkaan ja linnuston vesikasvillisuuden vuoksi. Poikkeuksen kieltoon muodostaa kulku Haapasaaren itärannalla olevaan laituriin ja mahdollisiin asemakaavassa esitettyihin uusiin laitureihin.
Veneiden ankkurointi suunnitellaan vuorostaan kiellettäväksi rantaniityn lähialueilla. Ankkurointikiellosta tiedotetaan rannalle sijoitettavalla kieltotaululla. Rantaniityn koillisrannan lisäksi veneiden ankkurointi kielletään Iso Leikosaaren etelä- ja länsirannalla sekä Santisen pohjois- ja lounaisrannalla näillä alueilla olevien arvokkaiden meriajokaskasvustojen vuoksi. Iso Leikosaaren länsirannalla oleva laituri voidaan rajata ankkurointikieltoalueesta pois tai vaihtoehtoisesti laiturin yhteyteen voidaan asentaa veneilijöille kiinnittymispoijuja.
SVK ja E-S Vkp huomauttavat, että suunnitelman laatijatkin myöntävät, ettei veneiden ankkuroinnin aiheuttamasta pohjan kulumisesta ole tieteellistä näyttöä. Tästäkin huolimatta he pitävät kiinni ajatuksestaan, että ankkurointi ja veneiden potkurivirrat muodostaisivat uhan ko. kasvillisuudelle. Ankkuri- ja kahluukiellot saattavat tietyissä, tarkoin valituissa paikoissa olla puolustettavissa mutta laajoihin, tämän tyyppisiin tutkimustietoihin pohjautumattomiin kieltoihin ei tulisi suin päin ryhtyä. Mahdollinen ankkurikielto ei luonnollisestikaan voisi koskea nk. ”taivasankkureita”, joita näkee etenevissä määrin erityisesti vapaa-ajankalastusveneissä. Taivasankkuri on yleensä keulasähkömoottori, joka GPS:n avuin pitää venettä halutussa paikassa. Eli mitään pohjaan kiinnittymistä ei tapahdu, vaan keulasähkömoottori pyörii akselinsa ympäri säännöstellen potkurin kautta voimaa paikallaan pysymiseen.
Luonnoksen mukaan (6.2.5) ammatti- tai vapaa-ajankalastukseen alueella ei tule muutoksia ankkurointikieltoalueita lukuun ottamatta. SVK ja E-S vkp toivovat, että vapaa-ajankalastusta voidaan alueella harrastaa entiseen tapaan jatkossakin.