Saimaan järvilohen hoito-ohjelma

Saimaan järvilohen hoito-ohjelma, 30.11.2011

Pohjois-Karjalan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on pyytänyt Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön(SVK) lausuntoa Saimaan järvilohen hoito-ohjelmasta. Lausuntonaan keskusjärjestö esittää seuraavaa.

Tärkeimmät toimenpiteet järvilohen hoito-ohjelmassa:

Järvilohen alamitta tulisi pikaisesti yhtenäistää koko järvilohen esiintymisalueella ja nostaa alamitta kalastusasetuksessa 60 senttimetriin.

Pielisjoen ulkopuoliselle alueelle (mm. Pielinen, Höytiäinen, Suvasvesi, Ala-Saimaa) istutettavilta järvilohilta tulisi leikata rasvaevä, mikä sallisi niiden kalastuksen samalla kun rasvaevälliset järvilohet tulisi vapauttaa.
Järvilohen suojelun suurin ongelma on kuitenkin edelleen verkkokalastus, joka vaellusalueella kohdistuu järvilohen vaelluspoikasiin sekä syönnösalueen keskenkasvuisiin kaloihin.

SVK:n mielestä saimaannorpan suojelurajoitukset auttavat vain pieneltä osin järvilohen hoito-ohjelman toteutumista. Norpparajoitukset eivät rajoita järvilohen vaelluspoikasten kalastusta ohutlankaisilla verkoilla lainkaan 1.7.-14.4. välisenä aikana. Täysin norpparajoitusten ulkopuolelle jää järvilohen suojelun kannalta tärkeitä alueita vaelluspoikasten ja emokalojen vaellusten solmukohdissa ja kapeikoissa muun muassa Orivedellä, Paasivedellä ja Yövedellä. Lisäksi synergiaa olisi koho/täkysiimapyynnin kieltämisellä koko järvilohen vaellusalueella ja siten kalatäkyisen siiman kielto käsittäisi myös koko norppa-alueen.

Kalastuksen rajoittaminen ja vastuu järvilohen suojelusta kuuluu SVK:n mielestä ensisijaisesti kalatalous- ja ympäristöviranomaisille. Toissijaisesti vastuuta suojelusta kantavat kalantutkimus, kalastusoikeuden haltijat ja kalastuksen ohjaus, siis RKTL, osakaskunnat ja kalastusalueet. Vasta kolmantena vastuuportaana ovat vapaa-ajankalastajat ja ammattikalastajat, jotka harjoittavat kalastusta kalastussäädösten ja annettujen määräysten mukaisesti.

Järvilohen hoito-ohjelman toteutumista voidaan nopeuttaa maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön sekä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen aktiivisemmalla toiminnalla ja yhteistyöllä.

Tärkeimpänä toimenpiteenä hoito-ohjelman toteuttamisessa on tällä hetkellä verkkokalastuksen ohjaus ja solmuvälirajoitukset järvilohen vaellusreitin keski- ja alaosilla, Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa sekä turvata vähien leimautuneiden emokalojen nousu välillä Haukivesi-Pielisjoki kapeikoissa ja vaellusreitillä.
Nyt nousevien emokalojen kalastus on sallittu yli 55, 65 tai 80 mm solmuvälisillä verkoilla, kalastusalueesta riippuen. Kohosiimakalastus on sallittua syksyisin koko emokalojen nousualueella Pielisjokeen asti. Emokaloja saa edelleen kalastaa vapaasti koko nousureitillä. Vapaa-ajankalastajien mielestä tätä pitäisi rajoittaa muutenkin kuin eväleikkauksella, sillä verkkoon tai kohosiimaan joutuneista järvilohista kaikki kuolevat.

Verkkokalastus tappaa edelleenkin järvilohen vaelluspoikasista noin 70%. Poikasreitin 0-3 metrin pintapyyntikielto 10 metriä syvemmillä vesialueilla pitäisi määrätä myös muikkuverkoille ja pintatroolaukseen kesäkuussa, tärkeimpänä Oriveden kalastusalue.

SVK:n mielestä viehekalastukselle, lähinnä vetouistelulle asetut rajoitukset ovat perusteltuja vasta, jos edellä esitetyt toimenpiteet eivät ole riittäviä hoito-ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden toteutumiselle.

Saimaan järvilohen hoito-ohjelma on erittäin laaja ja toimenpiteitä perusteluineen on yli kolmekymmentä. SVK:n mielestä toimenpiteet pitäisi asettaa toteuttamis- ja vaikuttavuusjärjestykseen, koska ohjelmassa ei ole esitetty lisäresursseja kaikkien toimenpiteiden toteuttamiseen.

Yksittäiset huomiot hoito-ohjelmasta ja toimenpiteistä:

2.3 Kalastusjärjestelyt pitäisi perustua tutkimustietoon ja seurantaan ei olettamuksiin.
2.6 Järvilohistrategian vaikutus näkyy emokalamäärän suhteesta istutuksiin. Ennen vuotta 2004 on suhdeluku ollut 0.04 ja jälkeen 0.07. Järvilohistrategian jälkeiset toimenpiteet ovat olleet oikeansuuntaiset.
3.4 Kalastusrajoitusten toteuttajina eivät ole kalastajien järjestöt vaan yksittäiset kalastajat.
3.6.1 Alkuperäisen elinalueen tarkempi rajaus, jossa kananhoidon tarpeet ovat etusijalla kalastukseen nähden. vrt. norppa-asetus karttoineen.
Toimenpide 2. Norpansuojelun verkkorajoitusalueet täydentyvät Oriveden Ukonselän ja Jänisselän alueella kevään 2011 uusien kuuttipesien vaikutuksesta.
Toimenpide 3. Oriveden ja Keski-Karjalan kalastusalueilla 0,17 mm lankainen verkko vain 55 mm solmuvälissä (ei 45-55), joka on alin sallittu solmuväli. >60 mm solmuvälissä 0,20 mm tai paksumpi lanka, jotka pitäisi poistaa kapeikoista.
Toimenpide 8. Vetouistelussa vaparajoitus/lupa/henkilö. Vene ei ole juridinen taho valvonnassa. Keskeisellä järvilohen vaellusreitillä 4-6 vapaa/viehettä/henkilö on riittävä.
Toimenpide 9. Uistelijoiden vieheiden rakenne suosituksena, kunnes on tutkimusperusteita rajoitukselle.
Toimenpide 10. Vetouistelussa saaliskiintiö (rajoitus parempi) lupakohtainen/vrk. Keski-Karjalan kalastusalueella vuonna 2011 ollut 2 lohikalaa/vrk.
Verkkokalastajille ja rysille myös saalisrajoitus!
Toimenpide 11. Valtaväylän selvittäminen pyydyskieltoineen tärkeä ja kiireellinen toimenpide.
Toimenpide 12. Useimpien uhanalaisten eläinlajien myynti on jo kielletty.
Toimenpide 14. Kalastusoikeuden haltijat voivat asettaa ehtoja uistelukilpailujen järjestäjille.
Toimenpide 15. Alamittainen tai rasvaevällinen järvilohi on vapautettava välittömästi. (Ei perustetta punnitukseen)
Toimenpide 16. Metsähallituksella rajalliset valvontaoikeudet järvilohen vaellusalueella. Ainoastaan norpansuojelun sopimusalueet sekä vähäiset omat vesialueet.
Toimenpide 23. Petokalojen, hauen, kuhan ja mateen vaikutus vaelluspoikasten kuolleisuuteen myös selvitettävä.
Toimenpide 25. Tiedottamista hoitaa myös Vastuullinen vapaa-ajankalastaja ?hanke 2011-2013.
Toimenpide 28. Ajallisia ja paikallisia lajirauhoituksia tehokkaampi olisi valtaväylien selvittämiset pyydysrajoituksineen. Verkkokalastuskieltoja rajatuille alueille. Yksittäisen lajin rauhoittaminen ei ole toiminut. vrt saimaannieriä ja verkkokalastus.
Toimenpide 29. Kuten edellä, alamitta ja lajirauhoitus ei ole toiminut, koska verkkoihin valtaosa kuolee keskenkasvuisina.
Toimenpide 30. Järvilohen rauhoittaminen määräajaksi toimisi vain kieltämällä pyydyskalastus ja vetouistelu. Järeiden toimenpiteiden ajankohta voisi olla vasta jos luonnonkierto saadaan toimimaan Ala-Koitajoessa ja Pielisjoessa.
Toimenpide 31. Verkkomäärien yleiselle rajoittamiselle ei ole perusteita, sillä muun muassa muikku- ja kuhakannat ovat runsaita. Verkkorajoituksien kohdentaminen tarkasti määritellylle vaellusreitille ja kapeikkoihin. vrt norpansuojelu.

Järvilohen tulevaisuudelle keskeisessä asemassa on ratkaisu Ala-Koitajoen virtaamaan lisäämisestä sekä Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten velvoitteista.