Lausunto Tenojoen kalastussopimuksen 7 artiklan mukaisiin
kalastussääntöneuvotteluihin liittyen, 4.2.2008
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää lausuntonaan
seuraavaa.
1. Kalastuslupien hintojen uudistaminen
Esitetty venekalastus- ja rantakalastuslupien hintojen nosto viidellä eurolla
on suurempi kuin yleinen kustannustason nousu. Rantakalastusluvan osalta
esitetty hinnan nousu on 20 %. Tenojoen kalastuslupien hinnat, erityisesti
venekalastusluvan hinta, koetaan jo nykyisin hyvin korkeana. Puoliso- ja
lapsilupien hinnat ovat oikealla tasolla. SVK esittää, että kalastuslupien
hintoja ei nostettaisi nykyiseltä tasolta.
Lupasäännösten uudistamisen yhteydessä SVK esittää 16 vuoden sijaan 18 vuotta
ikärajaksi edullisten ”Lapsilupien” myöntämisessä ja luvan nimeksi
”Nuorisolupa”. 18 vuoden ikäraja vastaa suomalaisten yleistä lupakäytäntöä ja
kalastuksenhoitomaksun ikärajaa, sekä norjalaisten lohenkalastusmaksun
perheluvan ikärajaa. Ikärajojen yhdenmukaistaminen selkeyttää lupakäytäntöä.
Venekalastuslupien osalta SVK esittää hinnan laskemista rantakalastusluvan
hinnan tasolle käytettäessä paikkakuntalaista soutajaa. Hinnoittelun muutos
ohjaisi kalastajia käyttämään paikkakuntalaisten soutajien palveluja nykyistä
enemmän ja tasaisi kalastuspainetta joella. Muutoksella tuettaisiin myös
matkailukalastukseen liittyvää yritystoimintaa alueella.
2. Kalastus Boratbockan erityiskalastusalueella
Boratbokcan perhokalastusalueen kalastajakiintiö 35 henkilöä on ollut
ylimitoitettu ja kiintiön poistaminen on oikeansuuntainen ratkaisu.
Perhokalastus on sallittua lähes kaikkialla jokivarren alueella ja kalastajia
tulisi ohjata kalastamaan myös muilla alueilla.
Boratbokcan alueella ulkopaikkakuntalaisten venekalastuksen kieltäminen myös
käytettäessä paikkakuntalaista soutajaa voi vaikuttaa kielteisesti
matkailukalastuksen yritystoimintaan alueella. Toisaalta ratkaisu vähentänee
häiriötilanteita eri kalastusmuotojen harrastajien kesken.
3. Venekalastuksessa käytettävien vapojen määrä
Tenojoen kalastussääntö ja Suomen ja Norjan valtioiden välinen sopimus
Tenojoen kalastussäännöstä on säädetty lailla perustuslainsäätämisjärjestyksessä
ja näin ollen se ohittaa kansalliset kalastuslait ja asetukset Suomen ja Norjan
rajajokiosuudella. Sopimuksen 7 artikla määrittää ne asiat, mitkä lainsäätäjä on
delegoinut viranomaiselle, eikä niitä ilman eduskunnan päätöstä voida muuttaa.
Venekalastuksessa käytettävien vapojen tai vieheiden määrä ei kuulu asioihin,
joiden rajoituksista voitaisiin päättää TE -keskuksen ja fylkesmannin välisissä
sopimusneuvotteluissa.
SVK esittää venekalastuksen maksimi vapamäärän suositukseksi 3 vapaa / vene
ja suosituksen kirjaamista Tenojoelle laadittaviin herrasmiessääntöihin.
Lapin TE -keskuksen ja Finnmarkin lääninhallituksen neuvotteluissa
esitettäväksi sovittu neljän vavan rajoitus on kuitenkin oikeansuuntainen
ratkaisu. 3-4 vapaa suuremmilla vapamäärillä uistelu voi aiheuttaa erityisesti
kokemattomien kalastajien osalta vaaratilanteita ja erimielisyyksiä muiden
kalastajien kanssa.
Tenojoen kalastuksen säätelystä
SVK näkee edelleen kalastuksen herrasmiessäännöt hyvänä keinona valistaa
kalastajia käyttäytymään toisiaan huomioiden ja suosituksilla voidaan myös
ohjata kalastusta niiltä osin kuin Tenon kalastussopimuksen 7 artikla ei anna
siihen sääntömuutoksin mahdollisuuksia. Tältä osin uudistamme vuonna 2006 Lapin
TE -keskukselle antamamme lausunnon Tenojoen kalastussopimuksen 7 artiklan
mukaisiin kalastussääntöneuvotteluihin liittyen.
Kalastussäännön uudistaminen on Tenojoen anadromisten lohikalojen ja
sisävesikalojen luonnonkantojen suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi tarpeellista.
Nykyiset säädökset eivät ole riittäviä turvaamaan alueen luonnonkantojen
monimuotoisuutta ja säilymistä. Kalastussäännön uudistaminen on myös kalastuksen
uudelleen järjestämiseksi tarpeellista. Valtioiden välinen sopimus Tenojoen
kalastussäännöstä ja sen 7 artiklan mukaiset mahdollisuudet muuttaa
kalastuskäytäntöä ovat nykytilanteessa riittämättömiä ja vanhentuneita.
Kalastuskäytäntöä tulisi voida muuttaa Lapin TE -keskuksen (ennen
lääninhallitus) ja Fylkesmannen i Finnmark´in yhteisin päätöksin vastaamaan
nykyisiä säätelytarpeita sekä paikkakuntalaisten että ulkopaikkakuntalaisten
osalta.
Kalastuskäytäntöä ei tulisi uudistaa vuosittain vaan pidemmällä ajanjaksolla,
jotta kalastusmatkailun toimintaedellytykset säilyisivät tulevaisuudessakin
hyvinä. Kalastusmatkailuun liittyvää yritystoimintaa on kehitettävä ja tuettava
erityisesti paikallisen väestön mahdollisuuksia alan yrittäjyyteen.