Vesiensuojelun suuntaviivat

Lausunto Suomen ympäristökeskuksen taustaselvityksestä
”Vesiensuojelun suuntaviivat 2015” -ohjelman valmistelua varten
23.5.2006

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) esittää
tutustuttuaan viitekirjeen yhteydessä lähetettyyn aineistoon ”Vesiensuojelun
suuntaviivojen taustaselvitys” lausuntonaan seuraavaa.

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö pitää merkittävänä sitä, että
vesien ja vesistöjen suojelutyötä koskeva suunnittelu, keskustelu ja toimintakin
ovat osoittaneet merkittävää aktivoitumista viime vuosina. Siitä on osoituksena
tämäkin laajahko taustaselvitys, jossa on käyty läpi vesien tilaan heikentävästi
vaikuttavat tekijät melko kattavasti. Tavoitteena lienee jälleen antaa
valtioneuvoston periaatepäätös Suomen vesiensuojelun suuntaviivoiksi tulevalle
kaudelle. Samanaikaisesti on myös menossa vesipolitiikan puitedirektiivin
kansallisen toimeenpanon edellyttämät toimet, joiden pohjaksi on säädetty laki
vesienhoidon järjestämisestä. Tämän direktiivin toteuttamiselta odotetaan
ratkaisevaa sysäystä vesien ja vesistöjemme suojelun ja hoidon kehittämiselle.
Nyt lausunnolla olevan taustaselvityksen ja mahdollisesti annettavan
valtioneuvoston periaatepäätöksen suhdetta vesipuitedirektiivin kansallisen
toimenpanon puitteissa tapahtuvaan vesienhoitoalueiden puitteissa tapahtuvaan
suunnitteluun ja toimenpideohjelmiin sekä niiden rahoitukseen ei ole selkeästi
ilmaistu tässä taustaselvityksessä. Vesipolitiikan puitedirektiivin sisältämän
keskeisen tavoitteen – vesien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015
mennessä – edellyttää voimakasta panostusta vesistöjen kuormitusta vähentävään
toimintaan. Tämän seikan on SVK:n käsityksen mukaan ilmettävä keskeisesti siinä
valmistelussa, joka käynnistetään valtioneuvoston periaatepäätöksen
aikaansaamiseksi ja tietysti myös periaatepäätöksen sisällössä.

Tässä taustaselvityksessä on ihmistoiminnan vaikutuksia vesiin ja näiden
vaikutusten vähentämistä tarkasteltu osa-alueittain ja myös esitetty
vaihtoehtoisia toimintamalleja. Kalakantoja ja kalastusta haittaavan vesien
kuormituksen vähentäminen edellyttää toimenpiteiden ulottamista aikaisemmin
tiukkojen vaatimusten ulkopuolella jääneiden toimialojen kuten maatalouden ja
metsähoidon piiriin. Rehevöityminen on taustaselvityksessä mainittu olevan
vesistöjemme suurin ongelma ja siten siitä muodostuu myös vesien suojelun
keskeinen työkenttä. SVK edellyttää, että siihen myös panostetaan. Näin ollen
rehevöitymisen vähentämiseksi on valittava periaatepäätöksen linjaukseksi
vaihtoehto 3.Pilaaja-maksaa Sen myötä myös maatalouden ja haja-kuormituksen
rehevöittämillä sisävesillämme on mahdollista saada vesipolitiikan
puitedirektiivin edellyttämää vesien ekologisen tilan paranemista. Kalastuksen,
kalastajien ja kalankäyttäjien kannalta on samoin vesistöön joutuvien eliöille
ja ihmisille haitallisten aineiden kuormitusta on kyettävä huomattavasti
vähentämään, mihin tätä osa-aluetta käsittelevässä kohdassa esitetty
vaihtoehdossa 3 mainitut toimenpiteet johtaisivat. Sekä luonnossa syntyvien että
sinne joutuvien myrkyllisten yhdisteiden aiheuttamat pelot ovat yhä enemmän
vaikuttamassa ihmisten käyttäytymiseen ja myös haluun kalastaa ja virkistäytyä
vesillä. Vesien tilan on parannuttava näiden pelkojen karkottamiseksi.

SVK pitäisi asiallisena sitä, että vesirakentamisen ja säännöstelyn osalta
uusia laajalti vaelluskalakantoihimme ja kalastoon yleensäkin vaikuttavia
hankkeita ei enää toteutettaisi. Pääpainon on oltava aiheutettujen haittojen
korjaamisessa. Vesirakentamisesta aiheutuneiden haittojen osalta vallitsee
melkoinen tiedonpuute erityisesti biologisten vaikutusten kohdalla.
Taloudellisesti merkittävän kalaston osalta vaikutukset ja niiden korjaamiseen
pyrkivät hoitotoimet tunnetaan parhaiten, mutta muutoin vesipuitedirektiivin
edellyttämien ekologisten tilatietojen ja muuttujien tunnistamisessa on vielä
paljon tutkittavaa vesirakentamishankkeiden vaikutusten osalta. Vesienhoitolain
mukaisen hyvän tilan tai voimakkaasti muuttuneiksi vesiksi määriteltyjen
vesimuodostumien saavutettavissa olevan hyvän tilan tavoite koskee kaikkia
vesistöjämme.

Viime aikoina on eri viranomaisten toimesta nostettu esiin tulvasuojelun
merkeissä alueellisesti suurimittaisiakin hankkeita kuten jokiuomien
muokkaamista, tulvavallien rakentamista, tulvavesien keruualtaiden rakentamista
jne. Jopa rauhoitetun Ounasjoenkin tekojärvihanke on ilmestynyt kaavailuihin
mukaan. Tulvasuojelun keskeisiä menetelmiä tulisi olla rakentamisen ohjaaminen
järkevän kaavoituksen avulla pois tulvaherkiltä ja tulevaisuuden tulvauhkien
piiriin arvioiduilta alueilta. Samoin valuma-alueiden vedenpidätyskyvyn
kohottaminen ojituksia rajoittamalla ja kosteikkoja rakentamalla on syytä ottaa
toimintakohteeksi. Tällä toiminnalla on yhtymäkohtia vesiluonnon
monimuotoisuuden turvaamista koskevaan toimintaan.

SVK pitää realistisena pyrkiä tämän osakokonaisuuden puitteissa esitettyjen
vaihtoehdoissa 2 määriteltyihin tavoitteisiin. Niiden yhdistäminen ja
toteuttaminen vesipuitedirektiivin hoitosuunnitelmien ja toimintaohjelmien
puitteisiin merkitsee huomattavaa muutosta nykytilaan. Kunnostustoiminnan
kohdalla mainittu likaaja maksaa -periaatteen ulottaminen myös hajakuormitusta
aiheuttavaan toimintaan kuten haja-asutukseen, maa- ja metsätalouteen jne. on
erittäin odotettu muutos vesiensuojelun kannalta. Kunnostustoiminnan
uskottavuuden kannalta on merkityksellistä tehdä aktiivista tutkimusta eri
menetelmien tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta erityyppisissä vesissämme.
Rahoituspanoksen osalta tämän kohdan vaihtoehto 3 on vaikuttavuudeltaan paras.

SVK edellyttää kunnostustoiminnan kohdalla reilua tiedottamista niin
onnistumisista kuin epäonnistumisista, jotta mielenkiinto ja harrastus tähän
toimintaan saadaan pidettyä yllä. Järvikohtaisissa vesiensuojeluyhdistyksissä,
joihin mukaan yleensä mennään oman lähijärven tilanteen huononnuttua
lisähaittojen torjumiseksi, on todellisuuspohjaisella tiedolla ja ohjauksella
keskeinen merkitys. Tämän toiminnan tukemiseksi vesiluonnon suojelu ja sen
monimuotoisuuden turvaaminen on merkittävä toimintasektori, jonka
taustaselvityksessäkin mainituista esimerkeistä ja toimintamalleista mm.
rehevöitymisen torjunta voi ammentaa uskottavuutta ja onnistumisen edellytyksiä
järvikohtaisissa vesiensuojeluyhdistyksissä.

SVK kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Vesiensuojelun suuntaviivojen
taustaselvityksestä. Olemme myös valmiit valmistelutyön edetessä osaltamme
antamaan kannanottojamme tai lausuntojamme asiasta. Virkistys- ja
vapaa-ajankalastajien valtakunnalliset järjestöt -Suomen Kalamiesten
Keskusliitto, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto sekä Suomen
Urheilukalastajien Liitto – ovat yhdistäneet toimintansa vuonna 2000 perustetun
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön puitteisiin ja tulevat yhteydenotot
pyydämme osoittamaan keskusjärjestölle.