Kalojen vapauttaminen
Moni nykypäivän kalastuksenharrastaja vapauttaa osan tai kaikki saamansa kalat. Saaliiksi riittävät luontokokemukset ja virkistyminen, sekä mahdolliset valokuvat saaduista kaloista.
Jotta kala olisi vapauttamisen jälkeen hyvässä ja elinvoimaisessa kunnossa, on kalastajan osattava toimia oikein. Tarvittava välineistö on oltava mukana kalareissulle lähdettäessä. Myös välineiden käyttöä tulee opetella jo etukäteen. Lisäksi tulee jo valmiiksi miettiä omaa toimintaansa vapautustilanteessa. Kuinka saan kalan mahdollisimman hyväkuntoisena takaisin veteen? Mitä välineitä tarvitsen? Entä mitä teen, kun saan ennätyskalan?
Kalastuslaki määrittelee joitain kalalajeja rauhoitetuksi eikä niitä siten saa ottaa saaliiksi. Lisäksi useille kalalajeille on määritetty alamittoja, joita pienemmät yksilöt tulee vapauttaa. Moni kalastuksenharrastaja myös harjoittaa ns. valikoivaa kalastusta. Valikoivat kalastajat usein vapauttavat suuret yksilöt, jotka ovat tutkitusti hyviä emokaloja ja valikoivat ruokakaloiksi sen sijaan pienempiä yksilöitä alamittojen ja muiden sääntöjen puitteissa.
Miksi vapauttaa kala?
- Kalastuslain mukaan alamittaiset sekä rauhoitetut kalat on aina vapautettava.
- Erityisesti isot kalat ovat erittäin arvokkaita kalakannalle. Ne ovat nopeakasvuisia ja omaavat todennäköisesti hyvän geeniperimän. Isojen kalayksilöiden mätimunat ovat kookkaampia ja ne tuottavat usein nopeakasvuisempia ja elinkykyisempiä jälkeläisiä pienempiin lajitovereihinsa verrattuna. Terveessä kalakannassa on aina runsaasti isokokoisia kalayksilöitä.
- Petokalat pitävät särkikalakantoja kurissa, mikä puolestaan parantaa vesistöjen tilaa. Etenkin suuret hauet kannattaa aina vapauttaa.
- Kalastuksen suosion kasvu ja kalastusvälineiden kehittyminen lisäävät kalastuspainetta. Suosituimmilla kalapaikoilla kalojen vapauttaminen voi olla jopa suoranainen ehto harrastuksen jatkumiselle. Jos kaloja ei vapautettaisi, kalakannalle koituisi kestämätön paine.
Perusasiat kuntoon
Kalan oikeanlainen vapauttaminen ei ole vaikeaa. Sopivilla välineillä, harjoittelulla ja asioiden sisäistämisellä kuka tahansa suoriutuu siitä loistavasti. Kaikki alkaa jo kalastusvälineiden valinnasta. Vieheistä tulisi karsia ylimääräiset koukut pois. Ne vain vaikeuttavat ja hidastavat vieheen irrotusta kalan suusta. Koukkujen määrän vähentäminen edistää useimmiten myös kalan parempaa tarttumista ja kiinni pysymistä. Koukun irrotusta helpottaa myös mahdollisimman pieni väkänen tai kokonaan väkäsetön koukku. Ison väkäsen voi painaa pihdeillä alas.
Kalastusvälineet tulee valita kalan koon mukaan. Liian keveillä välineillä väsytysaika pitenee tarpeettomasti, ja kala voi uupua liiaksi. Pitkä väsytysaika heikentää kalan toipumista. Sopivilla varusteilla kalan voi väsyttää ripeästi ja määrätietoisesti. Väsytyksessä tulee kuitenkin välttää turhaa repimistä.
Haavin pitää olla riittävän iso, jotta kalan haaviminen käy nopeasti. Havaksen tulee olla pienisilmäistä ja solmuttomasta materiaalista valmistettua. Tällainen havas ei vahingoita kalan eviä tai ihoa. Nykyisin markkinoilla on myös kumisella havaksella varustettuja haaveja, ja ne ovat tähän tarkoitukseen omiaan.
Kalan nostaminen vedestä
Kalaa ei monesti tarvitse edes nostaa, vaan se voidaan vapauttaa jo vedessä. Jos kala nostetaan ylös, tulee se etenkin isojen yksilöiden kohdalla tehdä harkiten. Kalaa ei saa roikottaa, vaan nostamisessa ja käsittelyssä käytetään kahta tukipistettä. Kalaa pidetään kahdella kädellä, joista toinen on aina mahan alla. Muista olla puristamatta kalaa sydämen kohdalta! Kala pyritään pitämään mahdollisimman lähellä vedenpintaa, sillä putoaminen voi vahingoittaa kalaa.
Kalan ruumiinrakenne on sopeutunut vesiympäristöön, joten ilmassa ollessaan sillä ei ole ympäröivän veden antamaa tukea. Kun kala on nostettu vedestä tulee kaiken tapahtua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Mitä kauemmin kala on kuivilla, sitä huonommaksi käyvät sen mahdollisuudet selvitä. Eri kalalajit kestävät eri lailla kuivilla oloa. Myös säätilalla on suuri merkitys.
Kalan silmät ovat tottuneet hämärään. Muista siis huolehtia, että et altista kalan silmiä suoralle auringonpaisteelle. Huolehdi siis, että kala on koukkujen irrottamisen ajan varjossa.
Koukun irrotus
Pihdit kuuluvat nykypäivän vapakalastajan perusvälineistöön. Kunnon pihtien avulla koukun irrotus sujuu nopeasti ja turvallisesti. Etenkin hauenkalastaja arvostaa pitkänmallisia pihtejä, joilla koukun saa tarvittaessa irrotettua syvältä hauen suuresta kidasta. Pihdit soveltuvat kaikkien koukkujen irrottamiseen. Hauenkalastajan varusteisiin kuuluvat myös katkaisupihdit, joilla koukun saa tarvittaessa poikki. Onkijat käyttävät pihtien sijaan yleensä puikkomaista koukunirrottajaa. Samantyylinen apuväline on kehitetty myös perhokalastajille.
Välineestä riippumatta on tärkeintä saada koukku nopeasti irti kalan suusta. Koukkua ei kuitenkaan saa repiä irti, vaan se pyritään irrottamaan kääntämällä se takaisin tulosuuntaansa päin.
Kuten sanottu koukku voidaan irrottaa jo vedessä kalan ollessa haavissa. Toiseksi paras vaihtoehto on laskea kala kostutetulle vapautusmatolle. Vapautusmatto eristää kalan alustastaan ja suojaa sitä vaurioilta. Vapautusmatolla kala kannattaa kääntää selälleen, jolloin se yleensä rauhoittuu ja koukun irrotus on huomattavasti helpompaa. Hauki avaa selällä ollessaan kitansa, kun kalamies hieman nostaa sen alaleukaa kidusaukon puolelta. Tämä tosin vaatii hieman harjoittelua.
Toinen vaihtoehto on käyttää kidanavaajia. Kidanavaajien käyttö vaatii kuitenkin suurta varovaisuutta, etteivät kalan leukojen ja nielun luut vaurioidu. Opettele mieluummin tarttumaan haukeen ns. lip lock -otteella, jolloin kidanavaajia ei tarvita.
Kalan lyhytaikainen säilytys
Jos kalaa ei syystä tai toisesta haluta heti vapauttaa, voidaan sitä säilyttää lyhyen aikaa sumpussa tai karppisäkissä.
Sumppu soveltuu pienten, keskimäärin alle kahden kilon kaloille. Sen tulee olla tilava. Hyvä sumppu on noin kolme metriä pitkä ja 40-50 senttiä halkaisijaltaan. Kuten haavin, myös sumpun havaksen tulee ehdottomasti olla solmutonta materiaalia.
Säkki on alun perin kehitetty karpinonkijoiden tarpeisiin, mutta karppisäkissä voidaan pitää myös muita kaloja, kuten isoja haukia, suutareita, ruutanoita ja lahnoja. Ahvenia ja kuhia ei säkkiin saa laittaa, sillä ne jäävät piikkisistä evistään säkkiin kiinni ja voivat vahingoittua. Säkkiä käytetään hyvin lyhytaikaiseen kalojen säilytykseen. Se on korvaamaton apu, kun ollaan yksin kalassa. Kalaa voidaan säilyttää säkissä sen aikaa, kun laitetaan valokuvaus- ja punnitusvälineistöä kuntoon, tai kun odotetaan kaveria avustamaan punnitus- ja kuvaustoimissa.
Punnitus, mittaus ja valokuvaus
Kaikkia kaloja ei tarvitse valokuvata, eikä edes käyttää vaa´an tai mittanauhan kautta. Mutta kun kyseessä on kunnon vonkale tai jopa ennätyskala, on kiva saada kalan strategiset mitat talteen sekä otettua muutama hyvä valokuva. Ennen punnitsemista on hyvä antaa kalan hetki levähtää ja palautua vedessä olevassa haavissa. Punnitus tulee tehdä kalaa vahingoittamatta. Kalaa ei missään nimessä laiteta puntarin koukkuun roikkumaan. Kalaa voidaan pitää punnituksen ajan esimerkiksi haavissa tai säkissä. Sama säkki, jossa kaloja voidaan säilyttää lyhyitä aikoja käy siis erinomaisesti myös kalan punnitsemiseen. Punnituksen jälkeen säkin tai haavin paino tulee muistaa vähentää saadusta painosta.
Kala voidaan mitata haavissa tai säkissä, myös vapautusmatto on erinomainen mittausalusta. Muista pitää mittanauha suorana, niin saat oikeat lukemat.
Kännykkäkameroiden ja digipokkareiden nopea yleistyminen on lisännyt merkittävästi kalojen vapauttamista. Kalamiehen ei enää nykyään tarvitse viedä kalojaan kenenkään nähtäväksi voidakseen todistaa saaliinsa. Otos tai pari helposti mukana kulkevalla kameralla riittää. Myös valokuvauksen tulee tapahtua nopeasti. Pidä siis kamera aina nopeasti saatavilla. Vesitiivis kamera on hyvä valinta, sillä sitä voi huoletta säilyttää vaikka taskussa. Yksin kalareissuilla käyvän kannattaa opetella itselaukaisimen käyttö. Kalan ollessa ylhäällä ei opetteluun ole enää aikaa.
Myöhemmin on kiva palata valokuvien avulla onnistuneiden kalareissujen tunnelmiin. On mukavaa tietää, että se vonkale, joka sai vapautensa takaisin viime kesänä, voi hyvin ja on nyt entistäkin suurempi.
Kalan vapauttaminen talvella
Talviolosuhteissa kalan nopean ja asianmukaisen käsittelyn tärkeys korostuu entisestään, sillä kovalla pakkasella vedestä jäälle nostettu kala jäätyy hyvin nopeasti. Pilkkijöiden tavanomaiset saaliskalat, ahvenet ja särjet yms. voi halutessaan laskea nopeasti takaisin uimaan, eikä kylmä ilma ehdi niihin juuri vaikuttaa. Sen sijaan suuria kaloja jahtaava ja valikoivan kalastuksen periaatteita noudattava kalamies joutuu pakostakin arvioimaan, milloin voi lähteä kalaan. Suuria kaloja jahtaavien ei kannata kalastaa pakkaskelissä, koska isojen kalojen käsittelyyn kuluu enemmän aikaa.
Kun pilkkimällä tavoitellaan isoja kaloja, on varauduttava isolla, mielellään 8 tuumaisella kairalla. Kun isoa pulleaa kalaa yrittää saada pienestä reiästä läpi, saattaa kala saada vakavia vaurioita.
Kalan vapauttamiseen pätevät talvella samat periaatteet kuin kesälläkin. Nopeus on valttia. Vapautettavan kalan käsittelyssä tulee aina pyrkiä pitämään se mahdollisimman vähän aikaa pois vedestä. Parasta on pitää kala vedessä koukkujen irrottamisen ajan. Jos kala pitää nostaa ylös vedestä, tulee se laskea vapautusmatolle tai muulle suojaavalle alustalle. Vapautettavaa kalaa ei ikinä saa laskea jäälle, sillä se vaurioittaa kalan ihon limapintaa ja altistaa sen loisille ja muille infektioille. Kätevä tapa on täyttää mukana kulkeva laatikko tai vaikkapa pilkkiahkio vedellä ja mitata kala siinä.
Kalan vapauttaminen
- Mieti omaa toimintaasi etukäteen
- Valitse sopivat kalastusvälineet
- Vähennä koukkuja
- Varustaudu vapauttamiseen tarvittavin välinein
- Opettele oikeat vapautustekniikat
- Pidä väsytysaika lyhyenä
- Käsittele kalaa nopeasti, mutta varoen
- Opettele kameran itselaukaisimen käyttö
- Käytä tarvittaessa vapautusmattoa
- Älä kalasta pakkasessa
- Pyri vapauttamaan kala jo vedessä