Kilpaonginta
Kilpaonginta Suomessa ja maailmalla
Kilpaonginta kovassa suosiossa maailmalla. Euroopassa kilpaongintaa voidaan verrata moneen muuhun urheilulajiin. Lajin suurmaina pidetään mm. Ranskaa, Englantia ja Italiaa, joskin moni pienempikin onkimaa on noussut rankingeissa huippumaiden joukkoon. Kilpaonginta tuli Suomeen 1980-luvulla. Pirteän alkuhuuman tasaannuttua, lajin parissa ahkeroi tänä päivänä Suomessa muutama sata onginnan harrastajaa.
Yleistä lajista
Lyhykäisyydessään kilpaonginta on onkimista, jossa vastaranta on rajana. Onkija asemoituu arvotulle, leveydeltään noin kymmenen metrin onkipaikalle ja onkii paikaltaan koko kilpailun ajan. Kilpailun kesto on yleensä neljä tuntia.
Saaliskaloiksi hyväksytään kaikki lain sallimat kalalajit. Useimmiten saalis koostuu helpoiten houkuteltavista särkikaloista. Kilpailusaaliin yhteispaino ratkaisee kilpailijoiden paremmuuden.
Kilpailupaikoiksi ovat valikoituneet tasapuoliset, aukeat ja esteettömät onkirannat, joten yleisimmin kilpaongintaa harrastetaan jokien ja kanavien rantamilla.
Kilpaonkijan välineet
Onkivavat
Perinteisten teleskooppivapojen lisäksi kilpaonkijoilla on mahdollisuus käyttää jatkopala- eli parttivapaa sekä erilaisia kelaonkia. Pohjaonginta ei kuulu kilpaongintaan. Kansainvälisten kilpailusääntöjen mukaan vavan pituus saa olla maksimissaan 13 metriä. Parttivavoilla (take a part) ongitaan yleensä virtaavissa vesissä, jolloin onkilaitteen liikettä ja sitä kautta tarjottavaa syöttiä saadaan hidastettua tai pysäytettyä onkialueessa houkutetuille kaloille. Parttivavan välityksellä saadaan herkimmätkin välineet vietyä ulos kauemmillekin onkietäisyyksille. Ideana, että onkilaitteen/vavan kärjen mitta on reilun onkisyvyyden verran ja vavan lopulla runko-osalla onkilaitetta kuljetetaan haluttuun etäisyyteen, maksimissaan 13 metrin päähän onkijasta. Jos tämä etäisyys ei riitä, kilpailijoilla on käytössä myös kelaonkiväleitä, joilla on mahdollisuus päästä kauempiin etäisyyksiin, jopa 60-70 metriin asti.
Kilpaonkijan vavat ovat pääosin hiilikuitua tai sen eräänlaisia sekoitteita. Vapoja löytyy yleensä useampi vapapussillinen; teleskooppivavat eri kalalajeille 2-11 metriin, 13-metrinen parttivapa varustettuna 4-10 lisäkärjellä ja nippu erimittaisia kelaonkivapoja keloineen. Teleskooppivapojen kärkiosat ovat usein herkkiä umpi- ja täyshiilikuituisia ”spagettikärkiä” ja parttivapojen kärkiosiin on rakennettu kalojen väsytystä helpottavat kuminauhakärjet.
Pakki
Koska kilpailija onkii paikaltaan koko kilpailun ajan, on kaikki olot onginnan suorittamiseen tehtävä mahdollisimman helpoksi ja vaivattomaksi. Yksi tärkeimmistä varusteista on onkijan istuinpakki. Pakkiin saa liitettyä erilaisia apuvälineitä, jotka helpottavat onkisuoritusta. Kaikki tarvittavat asiat löytyvät käden ulottuvilta ja ovat helposti saatavilla. Tukeva, liikkumaton ja jokaiselle onkijalle omaan korkeuteen säädetty ”komentokeskus” antaa mahdollisuuden täysipainoiseen onkisuoritukseen.
Muut varusteet
Kilpaonginnassa kilpailijalla on käytössään kalasumppu. Sumpun pituudeksi on määrätty kilpailusäännöissä 3,5 metriä. Saaliskalat pidetään vahingoittumana sumpussa aina punnitukseen asti, jonka jälkeen ne vapautetaan takaisin vesistöön.
Muita varusteita ovat mm. tarjotin- ja syöttipöydät, erilaiset vapatuet ja -telineet. Ja koska onkivälineet on rakennettu herkiksi ja usein käytettävät siimat ja koukut ovat varsin pieniä, riittävän pitkällä varrella varustettu tiheäsilmäinen haavi on kilpaonkijalle välttämätön.
Saaliskalat ja niiden houkuttelu
Kilpaonginnassa on sallittu kalojen houkuttelu. Houkutinaineet ns. mäskit ovat useimmiten Eurooppalaisten yritysten valmistuotoksia. Houkutinaineita löytyy monipuolinen kirjo useille kalalajeille, pääosin särkikaloille. Kilpaonkijoilta löytyykin useita reseptejä moniin eri kalastustilanteisiin. Lahnalle makeaa, särjelle eloisaa ja tummaa, salakalle houkuttelevaa pilveä jne. Ongittavat kalalajit, onkisyvyys, veden ja pohjan väri, lämpötila sekä vedenvirtaukset määräävät mäskien rakenteen ja toiminnan.
Houkutinaineeseen voidaan lisätä erilaisia lisäaineita, joilla on mahdollisuus herätellä kalojen aktiivisuutta, joskin niillä saattaa olla joskus karkoittavakin vaikutus. Vastauksia ja luottoa aineiden toimivuuteen saadaan vain testaamisten ja onkitreenien kautta.
Perusmäskiin on mahdollisuus lisätä maa-aineksia eli ns. liimejä. Näitä yleensä savipohjaisia maa-aineita löytyy sekä painoltaan ja sitovuuksiltaan erilaisia. Liimien avulla mäskiä ”laimennetaan” ja muutetaan perusmäskin toimivuutta haluttuun suuntaan. Joskus pelkkä liimin vieminen/ pudottaminen pienellä syöttimäärällä saa kalat aktivoitumaan ja pysymään tiiviisti onkialueella. Houkuttelua saa tehdä niin heittämällä, ritsaamalla tai kupittamalla parttivavan kärkikupilla.
Kansainvälisessä kilpailussa kastellun houkutinaineen määrä saa olla maksimissaan 20 litraa/kilpailija. Tähän määrään sisältyy myös kaikki käytettävät maa-ainekset sekä hampunsiemenet ja maissinjyvät.
Kilpaonkijan syötit
Houkutinaineiden lisäksi kalojen houkutteluun tärkeässä roolissa on erilaisten syöttien käyttö. Erikokoiset ja – väriset kärpäsentoukat, madot, casterit (toukan kotelot), tapetut toukat, surviaiset ja pienikokoiset surviaiset eli jokerit kuuluvat kilpaonkijan syöttivalikoimaan. Syöttien oikeanlainen käyttö ja niiden tarjoaminen yhdistettynä houkutinaineiden kanssa tuo varmasti onkisuoritukseen lisätehoa. Houkutinaineiden ja syöttien käytössä tulee kuitenkin olla tarkkana. Liiallisella ”ylisyötöllä” saa kalojen syöntiaktiivisuuden helposti tapettua, jolloin kalat lakkaavat kiinnostumasta koukussa tarjottuun kilpaonkijan syöttiin. Näin yksinkertaisella tavalla voi pilata oman kilpailun. Kansainvälisten sääntöjen mukaan kilpaonkijalla saa olla kilpailussa käytössään 2,5 litraa syöttejä, kuitenkin niin että jokereiden (pieni 3-5 mm surviainen) ja matojen määrä on puoli litraa sekä koukkusyötteinä pieni määrä surviaista. Nämä ovat määriä, joita saa olla mukana kilpailussa, mutta mitä milloinkin kannattaa käyttää, on sitten aivan eri asia.
Onkilaite
Onkilaite koostuu pääsiimasta, kohosta, painoista, koukkutapsista.
Pääsiiman paksuudet vaihtelevat pääosin 0,10-0,16 mm välillä, riippuen mm. onkikalojen koosta ja onkisyvyydestä. Yleensä käytetään näkymättömiä ja värittömiä siimoja. Hyvän onkisiiman ominaisuuksia ovat mm. pieni venymä, jouheus ja pinnaltaan napakka, jotta painojen varovainen siirtäminen siimaa vahingoittamatta on tarvittaessa mahdollista.
Tapsisiimana käytetään pääsiimaa ohuempia ja mahdollisesti vielä näkymättömämpiä vaihtoehtoja. Tapsisiimojen paksuudet yleensä 0,06-0,14 mm välillä. Tänä päivänä vaihtoehdoksi perinteisen monofiilisiimojen rinnalle on tullut myös vedessä näkymättömiä fluorocarbon-siimoja.
Kohomalleja on satoja ja siksi jokaisella kilpaonkijalla on niistä omat mieltymyksensä. Periaatteena kuitenkin se, että seisovaan veteen käytetään kapeanmallisia ja virtauksen lisääntyessä siirrytään pyöreämpiin kohomalleihin. Kohoissa rungot ovat yleensä balsaa, ala-antennit terästä tai hiilikuitua, värjätyt yläantennit eri muovilaaduista aina teräkseen. Kohot käyttäytyvät siis erilailla johtuen niiden materiaaleista ja vain testaamalla kilpaonkijat löytävät omaan käteen sopivimmat vaihtoehdot.
Onkilaitteen painotuksella hienosäätöä ongintaan
Onkilaite tulisi painottaa niin, että vain kohon värikäs yläantenni on vain ja ainoastaan näkyvissä vedenpinnalla. Kohon kantavuudesta riippuen onkilaite voidaan painottaa pelkästään joko haulipainoilla tai raskaampia olivettipainoja(liukupainoja) apuna käyttäen. Lähtökohtana kuitenkin aina, että onkilaite olisi rakennettu mahdollisen jouheaksi ja että tarjottava koukkusyötti laskeutuisi huomaamattoman pehmeästi ilman ”kulmia” kalojen eteen. Lisäksi onkilaitteen painotus tulisi olla niin herkkä, että pienikin kalan aiheuttama tärppi tai nykäisy näkyisi onkijalle kohon muuttuvana käyttäytymisenä, uppoamisena tai nousuna.
Kilpaonkijan perusvarustukseen kuuluukin laadukkaat haulilajitelmat kuin olivetti- eli pisarapainot.
Kilpaonkijan koukut
Kilpaonginnassa käytetään pääosin lapiopää-koukkuja. Syynä lienee se, että niiden sitominen siimaan tehdään kiinteällä solmulla koukun varteen, jolloin koukku asettuu pehmeästi siiman jatkumona. Myös ohutlankaisen koukun varteen sidottava solmu on erittäin kestävä ja huomaamaton. Jos kilpaonkijoilla on valittavanaan paljon kohovaihtoehtoja niin ongintaan soveltuvia koukkuja löytyy sitäkin enemmän. Valittavana on satoja koukkumalleja eri kalalajeille ja syöteille. Karkeasti kilpaonginnassa käytetään kapeampikitaista ohutlankaista kevyttä koukkua salakalle ja pienille särkikaloille, pyöreäpohjaista pitempivartista koukkua lahnoille ja kotkankynsimallista koukkua isommille kaloille. Koukkujen koot vaihtelevat yleensä no 12-20 välillä, riippuen pitkälti käytettävän syötin mukaan. Kilpaonginnassa on usein todistettu, että pienelläkin koukulla on mahdollisuus saada isokin onkikala.