Kiiski
Gymnocephalus cernua
Kiiski on tuttu saalis useimmille kalastuksen harrastajille. Niitä saa yleensä ongella ja pilkkimällä. Kiiskella on varsin pieni suu, joten kalastajan kannattaa käyttää melko pieniä koukkuja ja syöttejä. Sopiva koukkuko on välillä 18-14. Syötiksi käyvät surviaissääsken ja kärpäsen toukat sekä pienet madot ja madonpalat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kiiski on yleinen laji lähes koko maassa, mutta puuttuu kuitenkin Jäämereen laskevista vesistöistä. Se tulee toimeen monenlaisissa vesissä, erityisesti se suosii kirkkaita, savi-, kivikko- ja hiekkapohjaisia vesiä. Rehevöitymisen myötä kiisken osuus kalalajistossamme on kasvanut monissa vesissä.
Elintavat ja ravinto
Kiiski on yleisesti hyvin paikallinen pohjien asukki. Päivisin se oleskelee lähes liikkumatta pohjassa, kivien koloissa ja laiturien tai siltojen suojissa. Illan tullen se lähtee ravinnon hakuun. Kiiski käyttää ravinnokseen pääasiassa hyönteistoukkia ja pohjaäyriäisiä.
Lisääntyminen ja kasvu
Kiiski on annoskutija. Kutu tapahtuu 2-3 erässä huhti-kesäkuussa, jolloin se laskee mätinsä hiekka- ja kivipohjille. Mätijyvät takertuvat pohjakiviin ja kasveihin. Poikaset kuoriutuvat 5-15 päivän kuluttua.
Kiisken kasvu vaihtelee vesistöjen välillä. Yleiset mitat ovat 2-v.= 5,5-7 cm ja 4-v.= 9,5-12 cm. Tämänhetkinen SE -kiiski on saatu Kemijoesta ja se painoi 285 grammaa.