Ahven
Perca fluviatilis
Ahven on tuttu kala kaikille kalastuksen harrastajille. Tätä raitapaitaista ja pikkiselkäistä kalaa voi kalastaa monipuolisesti erilaisilla välineillä ja tekniikoilla kaikkina vuodenaikoina. Ahvenet viihtyvät monelaisissa vesistöissä ja voit kalastaa niitä merestä, järvistä, lammista ja jokivesistä, jopa pienistä puroista.
Ahven on parvikala, joten kun jostain saa yhden, löytyy paikalta usein myös joukko muita ahneita raitapaitoja. Isot ahvenet liikkuvat yleensä pienissä, muutaman kalan ryhmissä. Pienet ahvenet sen sijaan viihtyvät suurissa parvissa, koska parvi antaa niille suojaa.
Miten ahventa kalastetaan?
Ahventa kalastetaan useimmiten ongella, pilkillä, heittokalastamalla ja perholla. Heittokalastuksessa siiman päässä toimivat erityisesti jigit sekä pienet vaaput ja lipat. Onkijan kannattaa kiinnittää koukkuunsa reilun kokoinen mato tai pieni täkykala. Pilkkijä käyttää syöttinä useimmiten kärpäsen- tai surviaissääsken toukkaa.
Ahven viihtyy usein sellaisella alueella, missä on rikkoinaista ja vaihtelevaa pohjan muotoa, kuten karikkojen kupeessa, vesikasvillisuuden läheisyydessä ja virtapaikoissa.
Tuntomerkit
Ahvenella on musta tai tumma selkä, vihreät kyljet, mustia sahalaitakuvioita kyljissä sekä punaista tai oranssia vatsanpuolen evissä ja usein myös pyrstössä. Hyvä tuntomerkki on myös kaksi erillistä selkäevää, joista etummainen on piikikäs. Myös vatsaevissä, peräevässä ja kiduskansissa on piikki. Niitä kannattaa varoa. Ahvenen kova suomupeite suojaa sitä tehokkaasti petoja ja taudinaiheuttajia vastaan. Ahvenella ei ole varsinaisia hampaita, mutta leuoissa voi tuntea selvät karhennukset, joiden avulla saalis pysyy sen suussa.
Naarasahvenella on yksi sukurauhanen, eli mätipussi. Koiraalla on kaksi sukurauhasta ja ne tuottavat maitia.
Muita ahvenen kanssa samannäköisiä lajeja ovat sen sukulaiset kuha ja kiiski.
Ravinto
Kun pienet ahvenen poikaset ovat käyttäneet ruskuaispussiravinnon loppuun, alkavat ne syödä pienikokoista eläinplanktonia, kuten rataseläimiä ja hankajalkaisäyriäisten toukkia. Hieman kasvettuaan, niiden ravintokohteiksi valikoituvat vesikirput ja hankajalkaisäyriäiset. Yli kymmensenttisinä ruokalistalle tulevat äyriäiset, hyönteisten toukat sekä pienet kalanpoikaset. Koon edelleen kasvaessa kalaravinnon osuus ja koko kasvaa. Isojen ahventen ruokalistalle kuuluvat esimerkiksi särki, salakka, muikku, kuore, ahven ja piikkikalat. Siellä missä on paljon rapuja, ovat ne usein tärkeää ravintoa ahvenelle.
Huomioi kalastaessa
– Ahven on umpirakkoinen kala. Siitä johtuen se ei kestä nopeita paineen muutoksia. Älä siis kalasta ahvenia yli 8 m syvyydeltä, jos aiot vapauttaa niitä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Ahven on Suomen yleisin kala. Sitä tavataan koko rannikkoalueellamme sekä sisävesissä korkeita tunturiseutuja lukuun ottamatta. Merellä ja järvillä ahvenet viihtyvät rikkonaisilla vesialueilla missä on saaria, lahtia, karikoita ja syvänteitä, mutta myös myös aavaa vesialuetta. Ulkomeren ulapat eivät ole ahvenille mieluisia alueita.
Paikoin ahvenkantojen runsautta vähentää veden voimakas rehevöityminen sekä puute sopivista kutupaikoista. Erityisesti Pohjanmaan rannikolla ahvenkantoja rajoittaa maaperästä peräisin oleva happamuus. Myös vesien tummuminen heikentää ahvenen pärjäämistä, sillä tummassa vedessä ahven näkee huonommin jolloin sen saalistaminen vaikeutuu.
Lisääntyminen
Ahven kutee keväällä, kun veden lämpötila on noussut 5-7 asteeseen. Jo jäidenlähdön aikaan ne kokoontuvat suurin joukoin kutualueille ja niiden läheisyyteen. Suosittuja kutualueita ovat matalat ja nopeasti lämpiävät vesialueet, joista löytyy sopivaa kasvillisuutta, risuja tms. mädin kiinnitystä varten. Ahvenet nousevat usein purojen kautta pieniin lampiin ja suojaisiin sisälahtiin, eli fladoihin kutemaan. Tämä on yleistä etenkin Pohjanmaan rannikolla. Paikoin keväinen kuivuus voi estää parhaille kutualueille pääsyn.
Ahvenen lisääntymismenestystä voi parantaa upottamalla veteen kututuroja. Turot kannattaa upottaa suojaiselle alueella ja aivan rantamatalaan, alle 2 metrin syvyiseen veteen.
Kasvu
Kasvunopeus riippuu suuresti saatavilla olevan ravinnon määrästä ja laadusta. Aikaisessa vaiheessa kalaravintoon siirtyvät ahvenet kasvavat muita lajikumppaneitaan selvästi nopeammin. Kalan osuus ruokavaliossa kasvaa yleensä merkittävästi, kun ahven saavuttaa 15 cm pituuden. Ahvenen suurkalaraja on 1 kg ja sitä voidaan pitää isona yksilönä. Hyvissä olosuhteissa ahven voi kasvaa nopeasti; kilon painon se voi parhaimmillaan saavuttaa jo 10-11 vuotiaana. Toisaalta huonoissa ravinto-olosuhteissa kasvu voi olla hyvin hidasta ja ahvenet jäävät tällöin pieniksi. Suomen ennätysahven on saatu Iijoesta. Se painoi 2,88 kg ja oli 54 cm pitkä. Suurin vapavälinein saatu ahven nousi Ahvenanmaalta virvelillä, painoa sillä oli 2,87 kg.
Vanhin Suomesta tavattu ahven on ollut 29-vuotias.
HYVÄ TIETÄÄ
Vapaalla jalalla -kanavan kanssa yhteistyössä tehdyt tietoiskut ovat osa Villi ja Vapa -sarjaa.