Ruutana
Carassius carassius
Pienessä lammessa, pelkästään omien lajitovereidensa kanssa eläviä ruutanoita on helppo saada ongella. Sen sijaan järvissä tai merenlahdissa, petokalojen läheisyydessä elävien isokokoisten ruutanoiden onkiminen on aivan toinen juttu. Suuret ruutanat ovat usein äärimmäisen varovaisia ja niiden onkiminen on erittäin vaativaa puuhaa. Isoa ruutanaa pidetään kaikkein vaikeimmin ongittavana onkijan saaliskaloista.
Tuntomerkit
Ruutanan ulkomuoto riippuu sen elinympäristöstä. Siellä missä ruutana elää ainoana lajina ilman petokalojen läsnäoloa, on niillä matala hieman särkimäinen ruumiinmuoto. Tällöin puhutaan yleisesti lampiruutanasta. Meressä tai suuremmassa järvessä missä elää petokaloja, on ruutanoilla korkea lahnamainen ruumiinmuoto. Näistä ruutanoista käytetään usein nimitystä järviruutana. Kyse on kuitenkin aivan samasta lajista. Korkea ruumiinmuoto toimii suojana petokalojen saalistusta vastaan.
Ruutana ja hopearuutana ovat keskenään hyvin samannäköisiä. Varma tuntomerkki on hopearuutanan musta tai harmaa ruumiinontelon kalvo, joka ruutanalla on vaalea.
Ulkoisesti havaittavia eroja ovat:
Kylkiviivan suomut: Ruutanalla 32 tai enemmän, – hopearuutanalla 31 tai vähemmän reiällistä suomua kylkiviivalla. Lisäksi kylkiviivalla voi olla pari reiätöntä suomua.
Selkäevän muoto: Ruutanalla kupera – hopearuutanalla kovera tai suora.
Silmän värikehä: Ruutanalla ruskeanoranssi – hopearuutanalla valkea.
Levinneisyys ja elinympäristö
Ruutanaa tavataan maan eteläosista aina Etelä-Lappiin saakka sekä lisäksi koko rannikkoalueelta. Sitkeähenkistä ruutanaa on siirtoistutettu moniin vesistöihin.
Ruutana viihtyy parhaiten rehevissä ja lämpimissä vesissä, joissa on runsas kasvillisuus. Ne voivat tarvittaessa viettää talven pohjalietteeseen uppoutuneena eräänlaisessa horroksessa, joten ruutana pärjää myös pohjaan asti jäätyvissä lammissa. Ravinnokseen ruutana käyttää eläinplanktonia, pikkuäyriäisiä, hyönteistoukkia ja vesikasvejakin.
Lisääntyminen
Ruutanan kutuaika on pitkä, kutu tapahtuu useaan otteeseen toukokuun lopulta elokuun alkuun. Kutupaikkoina ovat matalat kasvillisuuden peittämät alueet. Mätimunat takertuvat särkikaloille tyypillisesti vesikasveihin.
Ennätys
Suomen ennätysruutana painoi 2,99 kg ja se saatiin verkolla Jalasjärven Jalasjärvestä vuonna 2018.