Kustavin Kaurissalon haukitehdas toteutettiin kuivettuneen lahden kunnostuksena.
Ruovikon kasvu ja ruokoturpeen kertyminen olivat korottaneet entisen lahden pohjan jo maaksi hieman merenpinnan yläpuolelle. Kaloilla ei enää aikoihin ollut pääsyä alueelle kutemaan, paitsi poikkeusolosuhteissa, jolloin mäti lienee menetetty kuiville meriveden laskiessa.
Viimeisinä vuosina ennen kunnostusta alueelle pyrki enää yksittäisiä kutuhaukia, joille ei kuitenkaan ollut käytännössä pääsyä merestä kasvillisuuden puolelle.
Kuva ennen kunnostusta. Muinoin tässä oli merenlahti / flada, mutta nyt alue oli jo kuivaksi maaksi tulkittavissa. Meri on kuvan vasemmalla puolella.
Vielä kuva toisesta suunnasta ennen kunnostusta.
Alue merelle päin kuvattuna ennen kunnostusta.
Ensitöiksi kunnostettavan alueen ruovikko ajettiin lakoon ja maanpintaa tiivistettiin kaivinkoneen teloilla ajamalla, jotta ennustettu pakkasjakso pääsisi jäädyttämään maanpinnan. Samalla saatiin alueelle hyvä näkyvyys töiden tekoa helpottamaan.
Varsinainen kaivuutyö aloitettiin testaamalla ensi kertaa kasvillisuuden tiputtamista: 1: Tehdään kaivinkoneen kauhalla ylisyvä kuoppa. 2: otetaan vierestä pintamaata, jossa on kasvillisuutta, juurakkoa sekä sen alla olevaa savea, joka toimii painona. 3: Asetetaan kauhaistu pintamaa ylisyvään kuoppaan ja painetaan se tiiviisti paikoilleen. Lopputuloksena kasvillisuusvaltainen pintamaa on tavoitesyvyydessä. Vesi päästetään alueelle mahdollisuuksien mukaan vasta kaivuun jälkeen.
Kasvillisuuden tiputus aloitettiin ns. kuivakaivuuna, mutta vesi pääsi pikkuhiljaa valumaan kaivetulle alueelle ruokoturpeen ja saven rajapintaa pitkin sekä savessa kulkevia järviruo’on onttoja juuria pitkin.
Kasvillisuuden tiputusalue seuraavana aamuna. Alueelle on tihkunut lisää vettä ja yöpakkanen on jäädyttänyt pinnan. Kuvasta erottuu silti hyvin, että kaivettu ala ei ole kaljua savipohjaa, kuten perinteisellä kaivuulla lopputulos olisi ollut.
Kasvillisuuden tiputuksen testialue (n.900 m2) oli nyt kaivettu, joten…
…oli aika siirtyä ns. perinteiseen kaivuuseen, jolla kaivettiin vielä reilut 2000 m2 lisää vesipinta-alaa kosteikkoon.
Kaivuu eteni joutuisasti, mutta läjitysalueelle oli jo sen verran matkaa, että…
…maakuormien siirtoon otettiin avuksi traktorikalustoa. Maanpinta kesti kaluston ajoa kovien pakkasten ansiosta.
Kosteikon kummallekin reunalle oli läjitettäviä savimassoja varten valmisteltu altaat, millä varmistettiin etteivät kaivetut savimassat pääse valahtamaan takaisin kunnostetulle alueelle missään olosuhteissa.
Toisen reunan läjitysallas valmiina savimassojen vastaanottoon.
Kunnostetun alueen osat: 1: Kaivettu uomayhteys mereen (sininen). 2: Perinteisesti kaivettu alue (ruskea). 3: Pitkä saareke, joka antaa kosteikon perukalle lisäsuojaa mereltä puhaltavalta tuulelta ja myös aalloilta meren ollessa ajoittain korkealla. 4: Kasvillisuuden tiputuksen testialue (vihreä) (a = tiputettu ensimmäisenä päivänä melko kuivissa olosuhteissa, b = tiputettu toisena päivänä melko märissä olosuhteissa läträten ja c = kolmantena päivänä tiputettu veden alla sokkona).
Kosteikon ja meren välinen maakannas osoittautui muuta aluetta sorapitoisemmaksi ja vettä liiaksi läpäiseväksi maaksi, joten kannakseen kaivettiin kapealla kauhalla syvä vako, joka täytettiin piukkaan savella. Saviseinämän tarkoitus on pidättää pitempään vettä kosteikon puolella ja täten estää kalanpoikastappioita meriveden laskiessa kovasti miinukselle.
Meren ja kosteikon väliin asennettiin vielä vaneripato, johon sahattiin sopiva kulkuaukko vedelle ja kaloille. Kulkuaukon alareuna on tasolla -10 cm (normaaliin meriveteen nähden). Kaloilla on kohtalaisin väliajoin kulkuyhteys kosteikon ja meren välillä (merivesi tällä alueella on miinuksella n.62% ajasta keväisin, haukien hakeutuessa kutemaan). Asennuskuva jäi ottamatta, joten kuva on ensimmäiseltä kesältä.
Tältä kaivettu kosteikko näytti heti ensimmäisenä keväänä kaivuun jälkeen.
Kasvillisuuden tiputusalueen pohja ensimmäisenä keväänä. Vaikka pohja ei testissämme lähtenytkään kasvamaan ruokoa vanhasta juurakosta, oli alueen pohja paljon monimuotoisempi kuin kalju savipohja. Ensimmäisinä keväinä kosteikon silmin nähtävä elämä oli vahvasti painottunut tälle alueelle.
Kasvillisuuden tiputuksesta pohjaan jäänyt kasviaines tarjosin sen verran kutualustaa, että kosteikosta löytyi kalojen poikasia jo heti ensimmäisenä keväänä. Kuvassa kaksi hauenpoikasta (keskikokoiset), kolmipiikki (pieni) ja edellisenä vuonna syntynyt särkikala (iso).
Myöhemmin ensimmäisenä kesänä kosteikon ohuimmin kaivetuille alueille alkoi muodostua kasvillisuutta, enimmäkseen merikaislaa. Tässä on kallio heti alla, mikä rajoitti kunnostusvaiheen kaivuutoimet pintaraavinnan asteelle.
Tältä kaivettu kosteikko näytti myöhemmin ensimmäisenä kesänä.
Kuva kosteikosta vuonna 2025 eli neljännen kesän jälkeen. Kasvillisuuden kehittyminen on selvästi havaittavissa.
Kosteikosta mereen virtaava makea vesi houkuttaa kutuvalmiita haukia nousemaan kosteikkoon.
Kudun jälkeen isot emohauet hakeutuvat pois kosteikosta takaisin meren puolelle.
Alkukesällä ensimmäiset hauenpoikaset lähtevät kosteikosta mereen kasvamaan. Videossa pieni hauenpoikanen tulee oikealta ja spurttaa sitten virran mukana mereen.
Haukien lisäksi kosteikossa vilisee monia muitakin kaloja. Erityisesti kesäisin kosteikossa on paljon pieniä kaloja.
Kosteikossa viihtyvät kalojen lisäksi monet muutkin eläimet. Videossa rantakäärme.
Havainnekuva toteutetusta kunnostuksesta.
Idea tämän kohteen kunnostamisesta kutupaikaksi tuli paikallisen aktiivin, Jukka Leinon, yhteydenoton myötä.
Rahoitus: Kunnostuksen konkreettiset urakointikustannukset katettiin ELY-keskuksen myöntämällä tuella Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Selvitys-, suunnittelu- ja palkkakustannuksista vastasi Haukitehdas-hanke, joka on saanut avustusta MMM:n jakamista kalastonhoitomaksuvaroista.
Urakointi: Kohteen urakoinnista vastasi Konepalvelut Juho Viherjälaakso Oy (konepalvelutviherjalaakso.fi). Juholle suuri kiitos kympin arvoisesta palveluasenteesta!
Iso kiitos maanomistajille sekä kohteen kunnostamisen aloitteesta että ylläpito- ja seuranta-avusta!
