Kalatalouden rahoitus ei pelastu ikäihmisiä verottamalla
Kalataloudessa tuttu merkki vaalien lähestymisestä on pyrkimys ylettää kalastonhoitomaksun ostovelvollisuus 65 vuotta täyttäneille. Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) ei kannata maksuvelvollisuuden ikärajan muuttamista.
Kalatalouden rahoitus on rakennettu sen varaan, että kustannukset katetaan kalastajilta kerättävillä valtakunnallisilla lupatuloilla. Vaikka kalastusharrastuksella vahva asema Suomessa onkin, ei sen pysyvyyteen sellaisena voida yksinään nojata. Monipuolisen harrastuskirjon seassa myös kalastusta tulee markkinoida ja sen harrastusolosuhteista pitää huolta. Ennen kaikkea tulee auttaa ihmisiä vesien ääreen ja vapojen varteen, koska haurastuva luontosuhteemme ei niitä enää takaa. Nämä tehdään ohjaamalla kalastonhoitomaksuvaroista entistä suurempi osa suoraviivaiseen kalastusharrastuksen edistämiseen.
SVK:n jäsenkyselyssä valtaenemmistö vastusti kalastonhoitomaksun maksuvelvollisuuden muuttamista. Nykyisin kalastuslain mukaan se on jokaisen 18-64 -vuotiaan maksettava, joka kalastaa muutoin kuin onkimalla, pilkkimällä tai silakkaa litkaten.
Meistä jokainen varmasti toivoo pääsevänsä viettämään vanhuusvuosia hyvävoimaisena, ehkäpä myös aktiivisesti kalastaen. Toivo siitä, että ikäihmiset jatkossa rahoittaisivat kalatalouden, ei kanna pitkälle. Valitettavasti yhä useampi tämän ajan työikäisistä on huonossa kunnossa ja suunta on pahenemaan päin. Onko meistä kalastajiksi enää vanhana? Vaikka suomalaisten liikkumattomuuden kustannukset lasketaan miljardeissa, voitaisiin kalatalouden muutamilla miljoonilla tätä isoa yhteiskunnallista ongelmaa lieventää. Ratkaisu on sama kuin edellisessä kappaleessa, eli rahoitusta pitää suunnata toimiin, jotka kannustavat ja auttavat harrastamaan.
Valtion lisäluville suuri kysyntä
Toisena ja nopeasti rahoitusta vahvistavana toimenpiteenä tulee mahdollistaa lisälupien myynti kalastonhoitomaksun yhteyteen. SVK:n tekemässä jäsenkyselyssä kolme neljästä oli kiinnostunut lisäluvista. Tämä ei ole ihme, sillä varsinkin rannikolla ja eteläisessä Suomessa on pirstoutuneen vesialueiden omistuksen takia luokattoman huonosti tarjolla yhtenäislupa-alueita, mikä rajoittaa vapaa-ajankalastuksen mahdollisuuksia ja myös aluetaloutta. Lisäksi vuonna 2016 voimaan tulleessa kalastuslaissa rajoitettiin onginnassa ja pilkinnässä kerrallaan käytettävien vapojen, koukkujen ja pilkkien määrää yhteen. Lisälupien kautta tulisikin mahdollistaa myös maksuttomien yleiskalastusoikeuksien välineistön kasvattaminen, ikään katsomatta. Maltillisesti hinnoittelemalla on lisäluvista saatavissa monien miljoonien tuotto kalatalouden edistämiseen.
Kalastonhoitomaksun maksajien määrän kasvattamiseksi SVK esittää lisäksi otettavaksi käytänteen, jossa paikallisesti myytävien lupien myynnin ehtona on edellytys todentaa kalastonhoitomaksun (ikäperusteinen) suorittaminen. Toimenpide on simppeli toteuttaa ja osaltaan varmistaa, että kaikki maksuvelvolliset muistavat suorittaa maksunsa.