Lohen vapaa-ajankalastukseen merellä helpotuksia

Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuonna 2025 on päästy yhteisymmärrykseen EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa. Samalla ratkesivat myös lohen vapaa-ajankalastuksen pelisäännöt. Lohta saa pyytää kansallisin säädöksin (Suomessa kahden lohen päiväkiintiö) pohjoisella Itämerellä rannikkovesillä touko-elokuussa sekä Suomenlahdella ilman aikarajoitusta. Muina aikoina ja muilla alueilla saa päiväkohtaisesti ottaa saaliiksi yhden rasvaeväleikatun lohen.

Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) katsoo, että nyt saavutettu yhteisymmärrys on vapaa-ajankalastuksen kannalta kuluvaan vuoteen verrattuna kohtuullinen. Lohen kalastusmahdollisuudet palautettiin vastaamaan vuosien 2022-2023 säätelyä. Näin ollen luonnonlohen pyyntiä tarpeettomasti häiritsevä neljän merimailin maksimietäisyys rannikosta pätee ensi vuonnakin, minkä tiedetään syövän kalastusmatkailun länsirannikollamme.
Vastoin Suomen linjaamaa kantaa mahdollistettiin lohen kalastus tiukasti säädeltynä myös pohjoisen Itämeren kutuvaelluksen ulkopuolella, mikä pitää hengissä loheen perustuvan kalastusmatkailun edellytyksiä eteläisellä Itämerellä. Samaisella päätöksellä on hyötyvaikutuksia myös Suomessa, se mahdollistaa istutettujen lohien pyynnin varhain keväällä ja myöhään syksyllä sekä ulompana rannikosta.

”Saalinjaon taakse ei tule unohtaa keskustelua siitä, mahdollistavatko tehdyt ratkaisut riittävän lohen nousun kudulle ensi kesänä. Vaikka luonnon lohta eniten verottavaa kaupallisen kalastuksen kiintiömäärää nyt leikattiinkin, niin se ei vielä ole tae riittäville nousulohimäärille”, toteaa SVK:n toiminnanjohtaja Olli Saari.  
Hänen mukaansa Suomen lohipolitiikka tarvitsee herätystä. Itämeri ja sen lohikannat eivät voi hyvin, on tehtävä kokonaisvaltainen ryhtiliike Itämeren tilan ja kalojen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseksi. Myös kalastusrajoituksia tarvitaan. Toinen suuri kysymys onkin se, mitä kalastusta tulee rajoittaa ja kuinka paljon.

Juuri päättyneitä kiintiöneuvotteluita edeltää vuosittain kansallisen kannan muodostaminen, jonka taustalla vaikuttaa kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellinen neuvonanto. Se ei ole salaisuus, että Suomen voimavarat on suunnattu kaupallisen kalastuksen turvaamiseen. Vapaa-ajankalastuksen osalta tahtotila on rajoittunut siihen, mitä ICES:n neuvoon on kirjattu. Tällä kertaa niihin lukeutui lohen vapaa-ajankalastuksen mahdollisuuksien paraneminen kuluvaan katastrofivuoteen verrattuna, joten tyytyväisyyttäkin on ilmassa, Saari toteaa.
Hän jatkaa, että osa säätelytoimista kuuluu kansalliseen päätöksentekoon ja niiden osalta SVK tulee esittämään päättäjille Lohen linjapaperiinsa pohjautuvia säätelytoimia. Saari paljastaa, että luonnonlohia eniten verottava kaupallinen kalastus tarvitsee lisäsäätelyä, kuten kalastuksen aloitusajan myöhäistämistä. Jos Suomen lohipolitiikkaa alettaisiin tekemään aidosti myös vapaa-ajankalastuksen intressit huomioon ottaen, voitaisiin keskusteluun nostaa mukaan lohen kausikiintiö harrastajille niin merellä kuin joellakin.

Lisätietoja:
Suomen Vapaa-ajankalastajat, toiminnanjohtaja Olli Saari p. 050 339 4660, olli.saari@vapaa-ajankalastaja.fi

• kiintiö
• Kotimaa
• lohenkalastus
• lohi
• merilohi
• Politiikka
• uistelu
• Vapaa-aika
• vetouistelu
• Ympäristö ja luonto