Miekkasärki

Miekkasärki

Miekkasärki

Miekkasärki Pelecus cultratus

Miekkasärki

Pelecus cultratus

Onko lentokala rantautunut Suomeen särjen hahmossa? Näin voisi kysyä miekkasärjen tavatessaan, sillä vaikka se ei aivan lentämään kykenekään, pintoo se hanakasti ja sillä on varsin siipimäiset rintaevät. Eikä kalaa missä hyvänsä voi tavatakaan; parhaiten se on tunnettu säännöllisistä visiiteistään itärajan takaa Saimaan kanavaan.

Miekkasärki

Miekkasärki Pelecus cultratus

Tuntomerkit
Jos yrittää onkia miekkasärkeä, katsoo jokaista vähän suurempaa salakkaa toiveikkaana: joko se on se? Ja pettyy äkkiä, sillä miekkasärjellä on kaukaa katsottuna salakkamainen olemus ja käytös, mutta myös niin selvät tuntomerkit, että sen tunnistaa kyllä.
Vaikka salakankin rintaevä näyttää välillä toiveita herättävän pitkältä, on se miekkasärjellä kuitenkin huomiota herättävä ja ylettyy suhteellisen takana sijaitseviin vatsaeviin asti. Lisäksi kylkiviiva on kihara kuin etanan jälki pihalaatalla ja se sijaitsee hyvin alhaalla kyljessä.
Miekkasärjessä huomio kiinnittyy myös kalan päähän, joka on koko lailla erilainen kuin millään muulla kalalla: selkälihat tulevat melkein kuonoon asti kiinni ja pää rajautuu lähes kokonaan niiden alapuolelle. Jopa kalan silmä rajautuu yläosastaan selkälihoihin, eikä pään yläosiin kuten kaloilla yleensä.

Ravinto
Miekkasärjen suu viittaa pintasyömäriin ja se onkin hyvä napsimaan hyönteisiä ja eläinplanktonia pinnan tuntumasta. Se on suurehkona, nopeana särkikalana myös hyvä pyydystämään muutaman sentin mittaisia pikkukaloja, lajista juuri riippumatta. Suuremmat miekkasärjet ovatkin melko toutainmaisia petokaloja, vaikkakin verrokkiaan pienempikasvuisia.

Levinneisyys ja elinympäristö
Miekkasärki on itäeurooppalainen kala, jota löytyy Mustan- ja Kaspianmerten pohjoispuolelta pohjoiseen Puolaan ja eteläisempiin Baltian maihin sekä laatokan ja Karjalan kannaksen kautta Etelä-Suomen rannikkovesiin. Kala nousee monien etelän jokien ainakin alimmille koskialueille asti, mutta niitä ei aivan joka vuosi raportoida ja kun raportoidaankin, kalat ilmestyvät yhtäkkiä ja katoavat yhtä nopeasti.
Vakituisimmin kalan voi Suomessa tavoittaa Nuijamaanjärvestä, jossa se elää päivisin muutaman metrin syvyyksissä ja nousee iltaisin pintaveteen saalistamaan. Parhaiten kala on tunnettu kuitenkin nousuistaan Saimaan kanavaan, josta sen on moni onkija onnistunut saamaan koukkuunsa.

Kasvu ja lisääntyminen
Miekkasärki vaatii kudulleen vedeltä 17-20 asteen lämpötiloja ja kutu tapahtunee Suomessa lähinnä kesäkuussa. Miekkasärjellä on särkikalaksi erityinen kututapa: se kutee virtaan, jossa mätimunat pyörivät niin, etteivät laskeudu pohjaan. Itäisen Suomenlahden merialueilla vähäinen suolapitoisuus pitää munat niin ikään liikkeellä.
Mätimunat paisuvat vedessä kirjolohen mädin mittoihin ja munat kehittyvät kolmessa-neljässä päivässä ja poikaset päätyvät saman “tuuliajon” jatkoille. Nopea kututoimitus saattaa selittää kalan nopeat visiitit kutupaikoille.
Viisivuotiaiden miekkasärkien pituus on noin 30 cm. Vanhin maastamme pyydetty yksilö on ollut 16-vuotias ja suurin 910-grammainen. Etelämpänä Itä-Euroopassa tavataan jopa pienen toutaimen kokoisia miekkasärkiä, yli 2kg/60cm.

Vapakalastajan miekkasärki
Vavan varressa haasteellisinta on sattua virralle samaan aikaan miekkasärjen kanssa. Saimaan kanavalla mielipiteet siitä, kannattaako kanavalla olla kesäkuun viimeisellä vai heinäkuun ensimmäisellä viikolla, vaihtelevat. Viime vuosina pidemmät korret on vedetty kohta juhannuksen jälkeen, mutta heinäkuulta ja vielä elokuultakin tunnetaan onnistumisia. Tarkan viikon saattavatkin päättää kelit.
Etelärannikon joissa kalat pyörähtävät yleensä kesäkuun alkupäivinä, mikäli pyörähtävät. Kanavaan jää pyörimään kaloja loppukesäksikin, mutta usein niin vähän, että sellaisen saaminen on melkoista tuurinkauppaa.
Onkitekniikaksi kehutaan seuraavaa: suhteellisen hyvää nippua toukkia tai matoa, hitaasti syöttiä vajottava onki ja aktiivinen pintamäskäys, jota tukee myös pohjamäski, josta irtoaa kellumaan pyrkiviä partikkeleita. Kala ottaa usein vajoavan syötin, mutta myös pohjalta. Kalat ongitaan lähinnä keskeltä kanavaa noin 7 metrin ongella, +-10-koon koukulla.
Itäisemmässä Euroopassa kalaa pyydetään myös perholitkalla ja erilaisilla jigeillä suvantojen virranpyörteistä, joissa kalaa pintoo kuin salakkaa mäskillä. Kalan ympärillä on harrastuneisuutta enemmän kuin meillä, jossa vain harvat ovat kalan saaneet ja useimmat heistäkin vahingossa. Tämän johdosta on luultavaa, että meidän vesillämme on miekkasärjestä vielä opittavana muutamakin opinkappale.