Kuha, Sander lucioperca

Kuha on suosittu laji vapaa-ajankalastuksessa. Kuha voi ajoittain olla hyvin vaikeasti pyydettävä, toisaalta joskus se tuntuu ottavan mihin vieheeseen tahansa. Yleisimmin kuhaa kalastetaan jigaamalla, vetouistelemalla ja pilkkimällä.

Levinneisyys ja elinympäristö
Kuha elelee Etelä- ja Keski-Suomen suuremmissa järvissä sekä rannikkovesissä Perämerta lukuun ottamatta. Pohjoisimmat kuhavetem­me ovat Kemijärvi ja Tengeliönjoen järvet. Parhaiten kuha tulee toimeen run­sasravinteisissa tai ruskeavetisissä järvissä. Kuhan hapentarve on melko suuri.
Kuha liikkuu yksikseen tai pienissä parvissa. Talvisin se oles­kelee syvemmissä vesissä kuin kesäisin. Toisinaan kuha suorittaa pidempiäkin vaelluksia, mutta yleensä se liikkuu rannikkovesissä sisälahtien ja ulkosaariston väliä. Kuha on valonarka petokala ja siksi hämäräaktiivinen.

Lisääntyminen
Kutuaika on touko-kesäkuussa, jolloin kuhat kokoontuvat 3-10 metrin syvyyteen kutupaikoilleen laskemaan kutunsa savi-, hiekka- tai kivik­ko­poh­jil­le. Mäti­jy­vät taker­tuvat pohjaan.

Ravinto
Nuorena kuha käyttää ravinnokseen äyriäisiä, hyönteistoukkia ja kalanpoikasia, mutta siirtyy hyvin nopeasti kokonaan kalaravintoon. Sen tärkeim­piä ravintokohteita ovat kuore, särki, salakka ja muikku.

Kasvu
Kasvu on yleensä melko nopeaa (2 v.= 14-25 cm, 6 v.= 38-55 cm). Tavanomainen saaliskuha on 50 sentin pituinen ja painaa yhden kilon. Kuha kasvaa kuitenkin paljon suuremmaksikin, joten 70-80 cm pituiset ja 3-5 kg painoiset ovat vielä varsin yleisiä. Suomen ennätyskuha on saatu uistelemalla vuonna 2013, kala painoi 14,095 kg. Kuhan alamitta on 42 cm, mutta monilla kalastusalueilla on käytössä oma suurempi alamitta.